Minua pelottaa tulevaisuus!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen

Vieras
Olen ollut nyt lasten kanssa kotona. En tunne mitään halua lähteä töihin ja viedä heitä tarhaan. Joskus minun on pakko, miten siitä selviää, en saa enää olla heidän kanssaan ja aamulla on raahattava lapsia hoitoon. Hirveää tällain kaukaa ajateltuna, olenkohan suurennellut koko asian.
 
monella on samoja tunteita, ovatpa ainakin aitoa välittämistä ja saathan sinä olla kotona sen aikaa kun itse haluat, ainakin vaikka koulun lakuun asti jos ei oo tarvetta isommalle rahalle:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja joksa:
monella on samoja tunteita, ovatpa ainakin aitoa välittämistä ja saathan sinä olla kotona sen aikaa kun itse haluat, ainakin vaikka koulun lakuun asti jos ei oo tarvetta isommalle rahalle:D

No ei meillä varsinaisesti ole tarvetta rahalle,mutta kyllä mies välillä vähän painostaa, että pitäisi töihin mennä. Siis tarkoituksena on, että kun kuopus täyttää se 3v. niin menisin töihin. Entä jos en pysty? Onko se ihan hirveetä? Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta pelkään etten pysty siihen ja masennun tai jotain.
 
no sit otat iisisti, meet töihin ja relaat. ei se elämä oo niin vaikeeta. varmaan helpottaa ekan viikon jälkeen. sama kun koulun aloittaisi pitkän kesäloman jälkeen.
 
älä ainakaan vie heitä hoitoon sillä milellä että "tänne nämä nyt on pakko tuoda vaikka ite vaan osaisin heidät hyvin hoitaa koska se on aika raskasta meille työntekijöille ja lapsillekin kun sinä suhtaudut tyyliin "kyllä teidän nyt on pakko mennä tänne kamalaan hoitoon" itku silmässäsi niin on se kyllä lapsillasikin.....Eli yritä ensin tehdä oma henkinen "työsi" tämän asian tiimoilta ja sitten se elämänmuutos sujuukin ihan hyvin aikanaan kun jaksat suhtautua siihen iloisella mielellä ja löytää siitä ne hyvät asiat mitä saatte.Paremman rahatilanteen, lapset osallisuutta kaikista päiväkodin tapahtumista ja virikkeistä jne....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huisi hippu:
no sit otat iisisti, meet töihin ja relaat. ei se elämä oo niin vaikeeta. varmaan helpottaa ekan viikon jälkeen. sama kun koulun aloittaisi pitkän kesäloman jälkeen.

Totta! Ja lapsillekin voi tehdä tarha ihan hyvää. Mutta miksi tunnen näin? Olen kai niiiin tottunut olemaan niiden lasten kanssa. Olen kai vähän mökkihöperö. Ja minusta 3v. on vielä niin pieni.
 
Tuo on kaiketi monella kauan kotona olleella 'ongelma'
Pelottaa mennä töihin, oli sitten pitkään työttömänä tai vaikka lasten kanssa kotona.
Sitten kun rohkaisee itseään, niin viikon työssäolon jälkeen huomaa, että ei tää ookkaan niin vaikeaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja iltatähtien äippä:
älä ainakaan vie heitä hoitoon sillä milellä että "tänne nämä nyt on pakko tuoda vaikka ite vaan osaisin heidät hyvin hoitaa koska se on aika raskasta meille työntekijöille ja lapsillekin kun sinä suhtaudut tyyliin "kyllä teidän nyt on pakko mennä tänne kamalaan hoitoon" itku silmässäsi niin on se kyllä lapsillasikin.....Eli yritä ensin tehdä oma henkinen "työsi" tämän asian tiimoilta ja sitten se elämänmuutos sujuukin ihan hyvin aikanaan kun jaksat suhtautua siihen iloisella mielellä ja löytää siitä ne hyvät asiat mitä saatte.Paremman rahatilanteen, lapset osallisuutta kaikista päiväkodin tapahtumista ja virikkeistä jne....

Sitä just pelkään, että henkinen työni ei ole valmis, vaan pitää tuoda lapset hoitoon, vaikka en ole valmis. Tällä hetkellä en olisi valmis, entä jos en oo puolentoistavuodenpäästäkään. Luotan kyllä tarhan hankilökuntaan ja heidän ammattitaitoonsa, vaan en omien lapsieni jaksamiseen. Minun esikoinen on aika herkkä ja pelkään, ettei hän jaksa.
 

Similar threads

Yhteistyössä