Minulle ehdotettiin pelkosektiota - mitä mieltä olet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Epävarma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Epävarma

Vieras
Olen aika loppuvaiheessa raskautta.
Oon käynyt pelkopolilla ja neuvolan psykologilla koko raskausajan kovan
synnytyspelon vuoksi.

Olen koko ajan kertonut että haluaisin synnyttää alateitse, mutta se pelottaa
ihan hemmetisti.

Eilen olin taas pelkopolilla.
Kerroin, että herään öisin painajaisiin ja itkemään. Näen unta jossa todella kivulias
synnytys on käynnissä, mutta vauva ei koskaan tule.

Kätilö puhui raskaudesta nauttimisesta, jolloin purskahdin ihan todenteolla
tyrskivään itkuun. Haluaisin niin kovasti nauttia tästä raskaudesta, haluan olla raskaana ja rakastan ja haluan tämän vauvan!

Kätilö oli hetken hiljaa ja kysyi sitten mitä mieltä olisin sektiosta.
Kerroin rehellisesti niinkuin asian koen, että pelkään sairaalan henkilökunnan, läheisteni ja itsenikin ajattelevan, että olen huono äiti jos sen valitsen.
Pelkkä ajatus pelkosektiosta omalla kohdallani tuottaa valtavaa häpeää ja
huonommuudentunnetta. (Tuntuu, että se on ihan eri asia jos jollekulle muulle
tehtäisiin se.)
Ehkä tässä painaa vähän sekin, että eräs ystäväni sanoi vuosia sitten,
että hänestä nainen ei ole kokenut oikeaa synnytystä, jos lapsi on syntynyt
sektiolla.

Haluaisin rehellisiä mielipiteitä, olen yksin tämän asian kanssa koska en kehtaa
puhua tästä läheisilleni.

Kerrothan rehellisen mielipiteesi, toivon ettet kaunistele, mutta ettet myöskään
olisi ilkeä kommentissasi.
 
Vaikea juttu. Olisiko omasta mielestäsi sitten sektio vähemmän pelottava asia? Eli mitkä asiat sinua eniten pelottavat ja olisivatko ne sektiolla sitten vältettävissä?
 
No kyllä se sektio vähemmän pelottavalta kuulostaa.
Toki mietityttää miten se vaikuttaisi vauvaan ja oma toipuminen leikkaushaavan kanssa.
Eniten mua pelottaa se ponnistaminen. Synnytysvideoissa naiset aina huutaa ja ovat tosi tuskaisia siinä
kohtaa. Pelkään että vauva jää jumiin, pelkään että repeän ja pelkään sitä kipua.
 
Okei ensinnäkin, v** mikä idiootti sun kaverisi on. :D

No oman kokemukseni perusteella (sektio siis) sanoisin että mene kuitenkin alatiesynnytykseen jos mahd, mutta kun tuo sinun tilanne on niin kovin erilainen. Minun on esim vaikea asettua sun asemaan, kun minä pelkään samalla hiellä sektiota mitä sinä alatiesynnytystä...
En oikein tiedä mitä sanoa... tosi paljon tsemppiä mitä ikinä päätätkään tehdä, huono äiti et kuitenkaan ole mitä teetkin, hassu ajatuskin, ja se mitä sen id..siis kaverisi kommenttiin tulee, niin saanen korjata: sellainen nainen ei ole kokenut oikeaa ALATIEsynnytystä! :hug:
 
Voin kertoattä sektiossa on paljon enemmän pelättävää kuin alatiesynnytyksessä. Kivuitta et tule sektiostakaan selviämään. Mun mielestä synntkseen liittyvä kipu on "hyvää" kipua, se tu vauvan lähemmäksi sua ja sillä on tarkotus. Sitä on paljon helpompi sietää kuin esim leikauksesta, jalan katkeamisesta tms, johtuvaa kipua. Kun sairaalassa tiedetään että sä pelkäät, voit sopia etukäteen kätilön kanssa että sulle yritetään järjestää optimaalinen kivunlievitys jne. Jos esim epiduraali ei auta saat myös spinaalin. Temppiä pöätökseen. Ei se sektiokaan susta huonompaa äitiä tai ihmistä tee.
 
Ei niistä videoista saa oikeaa käsitystä millään. Välillä tulee huudettua ihan oman tsempin vuoksi vaikkei oikeasti niin sattuisikaan, ja omassa synnytyksessäni itse asiassa se ponnistusvaihe oli helpointa kaikista vaikka vähän imukupillakin avitettiin. Kai minäkin olisin aika tuskaiselta näyttänyt naamastani jos joku olisi siinä kohtaa tullut kuvaamaan muttei se siltä siinä kohtaamitenkään pahalta silti tuntunut, pikemminkin sellainen urheilijan "viimeiset rutistukset ennen maaliviivaa"-fiilis...
 
Niin ja lisään vielä ettämmä olen saanut ponnistaa täysin kivuttomasti kolme kertaa neljästä. Kiitos onnistuneen puudutteen. Sun kannattais lukea tai nähdä joitain positiivisia synnytysjuttuja....
 
Kiitos paljon vastauksistanne ja kokemuksistanne!

Millainen puudutus sinulla neljän äiti oli kun ponnistit kivuttomasti?

En tiedä hyppäänkö nyt ojasta allikkoon kun kysyn tätä, mutta mitä pelkäätte sektiossa eniten?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Epävarma;25639224:
Olen aika loppuvaiheessa raskautta.
Oon käynyt pelkopolilla ja neuvolan psykologilla koko raskausajan kovan
synnytyspelon vuoksi.

Olen koko ajan kertonut että haluaisin synnyttää alateitse, mutta se pelottaa
ihan hemmetisti.

Eilen olin taas pelkopolilla.
Kerroin, että herään öisin painajaisiin ja itkemään. Näen unta jossa todella kivulias
synnytys on käynnissä, mutta vauva ei koskaan tule.

Kätilö puhui raskaudesta nauttimisesta, jolloin purskahdin ihan todenteolla
tyrskivään itkuun. Haluaisin niin kovasti nauttia tästä raskaudesta, haluan olla raskaana ja rakastan ja haluan tämän vauvan!

Kätilö oli hetken hiljaa ja kysyi sitten mitä mieltä olisin sektiosta.
Kerroin rehellisesti niinkuin asian koen, että pelkään sairaalan henkilökunnan, läheisteni ja itsenikin ajattelevan, että olen huono äiti jos sen valitsen.
Pelkkä ajatus pelkosektiosta omalla kohdallani tuottaa valtavaa häpeää ja
huonommuudentunnetta. (Tuntuu, että se on ihan eri asia jos jollekulle muulle
tehtäisiin se.)
Ehkä tässä painaa vähän sekin, että eräs ystäväni sanoi vuosia sitten,
että hänestä nainen ei ole kokenut oikeaa synnytystä, jos lapsi on syntynyt
sektiolla.

Haluaisin rehellisiä mielipiteitä, olen yksin tämän asian kanssa koska en kehtaa
puhua tästä läheisilleni.

Kerrothan rehellisen mielipiteesi, toivon ettet kaunistele, mutta ettet myöskään
olisi ilkeä kommentissasi.

sitä kipua! Ja niitä polttoja! Elä pelkää. Kun tulee kipu elimistösi tuottaa myös endorfiilia joten se ei tunnu kivulta kuin viiltely kipu tai joku tunkis kynnen alle tikkua ei. Kipuja on monenlaisia. Itse pelkäsin kipua mutta en edes nykyisin muista miltä se tuntuu. Ja synnärillä antavat sinulle kipua helpottavia. Kun tulee tarve ponnistaa se ei satu miks naiset irvistää kun ne vaan ponnistaa se ei satu. Ponnistus on ponnistusta tyhjää kunnes saat se tuntuman että sieltä on tulossa jotain.Sitten se on vaan pulpauttaa ja se ei satu yhtään. Eka kerta lääkkeissä ja ihan pihalla mutta ponnistin kun sanovat että ponnista en tiennyt mitä ponnistaa. Toka kerta olin jo vähän jyvällä missä mennään. Ja lämmin suihku ala selkään auttaa supistuksen tullessa. Se auttaa myös kuukautis kipuihin.
 
Alatiesynnytys on aika luonnollinen tapa saada lapsi. Lisäksi se on sellaista "positiivista" kipua, eikä se kaikilla niin paljoa satu!! Itse tietysti pelkäsin, että en saakkaan kauan odotettua lasta syliini...mutta, kipu ei ollut ylitsepääsemätöntä vaan juuri sellaista positiivista puristelua. Ja vaikka loppuhuipennus sattuukin, on se aika nopeasti ohi. Ja saat sen kauan odotetun ja maailman ihanimman lapsen syliisi.
Sairaalassa on hyvät välineet nähdä vauvan kunto koko ajan; seurataan sydänkäyrää ja muutenkin synnytyksen etenemistä, jos jotai hälyttävää on, siihen puututaan ja olet turvallisissa käsissä koko ajan. Pelkotilasi takia sinut otetaan vielä paremmin huomioon ja toki sinulla on tukihenkilö, joka myös seurailee tilanteita koko ajan.

Normaalikin alatiesynnytys voi muuttua nopeasti sektioksi, jos vauvan tai äidin kunnossa on epäilyksen aihetta, mutta pitää muistaa, että edelleen olet osaavissa käsisä.
Nyt voisit lopettaa stressaamisen, koska sekin saattaa vaikuttaa vauvan hyvinvointiin ja eteenkin sinun!! Jos oikeasti olet tosi stressinä koko ajan, päädy sektioon, että voit lopettaa ja rentoutua, vain siten pysyt itse kunnossa. Voimia! Ei ole enää pitkä matka.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Epävarma;25639361:
Kiitos paljon vastauksistanne ja kokemuksistanne!

Millainen puudutus sinulla neljän äiti oli kun ponnistit kivuttomasti?

En tiedä hyppäänkö nyt ojasta allikkoon kun kysyn tätä, mutta mitä pelkäätte sektiossa eniten?

Spinaali on ollut joka kerta. Se näytäis mulla toimivan. Yhdessä synnytyksessämsain ensin epiduraalin, mjtta koska se ei auttanut, sain vielä spinaalinkin. Sektiossa pelkään sitä että puudute vaikuttaakin puutteellisesti, tai että tulee joku komplikaatio, verenvuoto ei tyrehdy, kohtu joudutaan poistamaan jne, (harvinaista tiedän mutta pelkään silti). Lisäksi pelkään haavan aiheuttamaa kipua, tulehdust ajbe. Alatiesynnytksessä on niin ihanaa se kun yleensä aina on heti loistavassa kunnossa ja kivut unohtuu saman tien kun vauva obnulkona. sektiossa ne vasta alkavat silloin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Epävarma;25639361:
Kiitos paljon vastauksistanne ja kokemuksistanne!

Millainen puudutus sinulla neljän äiti oli kun ponnistit kivuttomasti?

En tiedä hyppäänkö nyt ojasta allikkoon kun kysyn tätä, mutta mitä pelkäätte sektiossa eniten?

Kaikkea, mutta etenkin sitä jälkikipua joka säteilee koko kehoon. Pitkä pahoinvointi ja sellanen todella kurja olo mikä siitä lähti veti osan onnesta, vaikka onnellinen pojastani olinkin. Se oli myös mun mielestä tosi ällöttävää maata siellä muiden armoilla omissa verissään ja kivuissaan... eikä kukaan voinut tehdä mitään, musta tuntui jotenkin toivottomalta ja loputtomalta se tilanne, särkylääkkeet auttoi vähän ja odotinkin kuin kuuta nousevaa koska voi ottaa seuraavat satsit. Älä nyt kehitä sektiopelkoa itellesi kuitenkaan, nämä kaikki (myös ne kamalat alatiesynnytykset) ovat yksittäistapauksia. Todennäköisyys että kaikki menee hyvin on sun puolellasi.
 
ap! Mä olen aina pelännyt synnytystä ihan kamalasti. Mulla on huono itsetunto ja vähättelen mia voimiani ja kykyäni selvitä asioista. Sectio on tosi oso leikkaus ja pelkäsin sitä vieläkin enemmän. Mieti nyt, vatsa leikataan auki ja revitään vauva siitä ulos.. Kaiken maailman letkuja ja piikkejä..

Synnytys läheni ja mulla oli kanssa juuri tuo pelko että kun se tulee ulos ja venyn.. repeen yms kauheaa! Mutta arvaa mitä? Se vaihe kun pääsi ponnistamaan, oli helpottava eikä sattunut ollenkaan vaikka mulle leikattiin eppari ja repesinkin vähän. Mitään en tuntenut! Vain sellaista tunnetta kuin kakkaisin isoa jööttiä :D

Mulla oli epiduraali ja väliliha puudutettiin.

KAiken kaikkiaan tosi ihana kokemus ja se kipu on niin erilaista ja omalla tavallaan mahtavaa! Tuntee itsensä niin vahvaksi ja tärkeäksi kun saa itse synnyttää vauvansa maailmaan! Älä anna sen kokemuksen mennä sulta ohi pelon vuoksi. Sä pärjäät kyllä ja henkilökunta on aina siinä auttamassa. Tsemppiä!
 
Sektiossa ei ole yhtään mitään hävettävää, mutta minustakin nainen jää jotain hienoa kokemusta vaille jos ei voi synnyttää alateitse. Kivittäkää jos haluatte, mutta normaali synnytys vain on hieno juttu. Mutta jos haluat sektion, älä häpeä sitä lainkaan! Saa silläkin tavalla vauvan maailmaan. :)
 
Kaverin puheet jättäisin omaan arvoonsa eli et ole sen vähemmän tai huonompi äiti jos sektioon päädyt. Mutta kannattaa tosiaan miettiä mitkä ovat niitä todellisia pelon aiheita ja millaisilla keinoilla niitä voisi sinun kohdallasi helpottaa. Kun tosiaan tilastollisesti riskit ovat kuitenkin sektiossa suuremmat vaikka se mielikuvissa voikin tuntua turvallisemmalta. Mutta ei se huono vaihtoehto silti ole.

Synnytystä kannattaa ajatella vähän niin kuin urheilusuorituksena. Moneen urheilusuoritukseenkin liittyy kipuja, painetaan veren maku suussa ja irvistys kasvoilla ja lopussa saatetaan huomata että tuli vähän ruhjeita, irtosi varpaankynsi jne. mutta suorituksen aikana yleensä keskitytään voittoon eikä siihen että jostain päin vähän kirpaisee.
 
Onko tämä ensimmäinen lapsesi?Kyllä minuakin pelotti ensimmäinen synnytys,kun ei tiennyt kuinka kovaa se kipu synnytyksessä on,olen kuitenkin onnellinen,että synnytin kaksi lastani alateitse,kolmannen kohdalla oli pakko tehdä hätäsektio ja toipuminen siitä vei kauan.Alateitse synnytyksistä toivuin hyvin nopeasti.
 
Niin kakks oon synnyttäny ja ekassa otin epiduraalin ja tokassa vain vähän ilokaasua...toka oli parempi, tunsin mitä tein, ponnistuksen suunnan ja kaikki. Se on tosiaan niinku isoa jöötiä kakkais ja samanverran tuntuukin, eli paineen tunnetta alapäässä, erityisen positiivista ja voimakasta oloa tuottavaa tunnetta.


Mulla kaveri on synnyttänyt kolme lasta sektiolla ja kaikki on suunniteltuja leikkauksia. Syntymäpäivätkin tiesi etukäteen. En sanoisi että siinä oli mitään pelottavaa. Toipuminen haavasta kestää tietysti hieman kauemman, mutta lapsi, ihana oma vauva on se pääasia ja muu onkin sitten van välttämätöntä muttei niin pahaa;)
 
"oikeasta" synnytyksestä nyt en tiedä jääkö paitsi sektiossa mutta alatiesynnytyksen kokemustahan silloin ei tuu. Alatiesynnytys voi olla tosi hieno kokemus ja jos kaikki menee ok, voisin väittää että siitä paraneekin nopeammin kuin leikkauksesta.

Mutta eiköhän toi oo ihan sun oma päätös, sitä kritiikkiä tulee seuraavaksi imetysasioissa, jos et imetä oot paska äiti.
 
Kiitos tuhannesti naiset kokemuksistanne ja mielipiteistänne!
Jos JUURI NYT, tällä hetkellä synnytys käynnistyisi, haluaisin yrittää alakautta rohkaisevien kokemustenne peruteella.
Mikä ihme tässä ihmisen mielessä on, kun näinkin luonnollisella asialla saa mielensä sekaisin pelosta.

Kaikkien teidän kirjoitukset olivat kullanarvoista luettavaa, taidan lukea tämän ketjun joka päivä siihen saakka kunnes vauva syntyy. :-)
 
Mulle on tehty pelkosektio neljännen lapsen kohdalla, eikä kaduta kyllä yhtään! Mulla kokemus oli loistava, vaikka sainkin sektioo ruinata oikein urakalla, eikä pelkooni oikein vakavasti mielestäni suhtauduttu.

Tiesin kuitenkin mitä halusin, kolmannen lapseni synnytys oli niin lähellä. Silloin jo taistelin pelkosektiosta, mutta minut taivuteltiin alatiesynnytykseen, luvattiin kuut taivaalta (esim spinaalipuudutus, joka veisi kivun loistavasti), mutta sitten kun totuudenhetki koitti, en saanut mitään kipulievitystä, koska anestesialääkäri ei ollut oikeaan aikaan saatavilla. Synnytys sujui ihan hyvin periaatteessa, mutta kamala muisto jäi, ja sempä takia tosiaan nelosen kohdalla ihan todella tiesin mitä halusin.

Jälkikäteen ajateltu olen onnellinen, että olen kokenut myös alatiesynnytykset. Mutta etukäteen en kyllä pystynyt siihen järkevästi suhtautumaan, ja pelkäsin jokaisen raskauden aikana ihan hullunlailla. Olen siis elämässäni kokenut 4 raskautta, joista täysillä olen pystynyt nauttimaan 6 viikkoa, eli ne loppuviikot kun minulle neljännessä raskaudessa viikolla 33 luvattiin sektio.

Olen todella tyytyväinen valintaani. Etukäteen tiesin sektion riskeistä, samoin kuin alatiesynnytyksen riskeistä. Minulle tuli komplikaationa myös paha haavatulehdus sektiohaavaan, mutta sekään ei ollut mitään verrattuna synnytyspelkoon, joka sumensi mieleni raskausaikana. :(
 
sektiolla ja napanuora kaulassa. Mutta äiti synnytti kaikki lapsensa sektiolla korkeen veren paineen takia. Mutta suosittelen ennemmin alatie synnytystä! Ei tulehdus riskiä! Ja ei se niin kauheaa ole ja kivuliasta!
 
Minustakaan nainen ei ole kokenut synnytystä, jos lapsi syntyy sektiolla. Miten olisi voinutkaan kokea?

Huonommaksi se ei ketään tee kuitenkaan, ei sinua eikä ketään muutakaan.

Itse yrittäisin alakautta.
 
Ennen kaikkea kuuntele itseäsi äläkä muita. Jos sektio tuntuu sinusta paremmalta vaihtoehdolta ja saat sillä mielenrauhan niin anna mennä.

Mulla toka oli pelkosektio, ensimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla kun kaikki ei niin sanotusti mennyt putkeen. Ja toista kertaa en halunnut enää yrittää vaikka kaikki koittivat vakuuttaa että pelkään turhaan. Olen tyytyväinen päätökseeni koska tokassa sektiossa kävi ilmi että napanuora oli lapsen kaulan ympärillä.
 
en epäile ollenkaan ettektkö selviäisiä alatiesynnytyksestä, mutta ajattele ennenkaikkea mielenterveyttäsi, olistiko paremmalla mielellä jos sinulla olisi päivämäärä tiedossa milloin vauva syntyy(sektiolla) ja voisitko paremmin keskittää ajatuksesi jo siihen vauvaan ja siitä nauttimiseen?

JA sen vaan sanon että ei se mitään 'positiivista kipua' ole, turhan ruusuisia kuvitelmia tuolla maalataan. Yhtä helvettiä se on. Mutta jokaisella supistuksella on alku ja loppu, ja kun keskittyy selviämään siitä yhdestä supistuksesta kerrallaan niin siinähän se menee. ponnistusvaihe voi olla todella kivulias, mutta siitäkin selviää kun ei oo muuta vaihtoehtoa ku selvitä, hampaat yhteen vaan ja ponnistaa, sillä siitä pääsee.
 

Yhteistyössä