H
huonoäiti
Vieras
Olemme miehen kanssa eronneet, ja erossa lapset jäivät minulle. Koska niin on lasten kannalta parempi. Tai siis niin se periaatteessa on, käytäntö on jotain ihan muuta.
Mies pitää lapsia luonaan aika paljon. Hänellä on epäsäännöllinen vuorotyö, ja kaikki hänen vapaapäivänsä ovat arkisin. Eli viikonloppuvapaita minulla ei ole. Arkisin olen itse töissä, eli minulle jää omaa aikaa iltaisin muutama tunti kun lapset ovat isällään.
Olen hyvin väsynyt, ei tämän näin pitänyt mennä. Olisin halunnut että mies olisi ottanut lapset erossa. Minun henkinen jaksaminen on ihan kokonaan loppu. Tarvitsisin enemmän aikaa itselleni... Hävettää myöntää, että en vaan jaksa lapsiani, vaikka heitä syvästi rakastankin.
Ja ennen kuin kukaan tulee sanomaan että lapset pitäisi ottaa minulta pois, haluan sanoa että olen itse miettinyt sitäkin. Mutta uskon kuitenkin että lasten on parempi minun kanssani, kuin jonkun tuntemattoman.
Ja kun joku kuitenkin tulee sanomaan, ettei olisi pitänyt lapsia lainkaan tehdä, haluan sanoa että en silloin lapsia tehdessäni tiennyt että eroamme mieheni kanssa.
Tilanne nyt on tämä, enkä tiedä miten tästä jatkaisin eteenpäin. Mies on haluton ottamaan lapsia, sillä hän joutuisi vaihtamaan työpaikkaa ja tulot laskisivat roimasti.
Anteeksi valitus, mutta olen vain niin väsynyt. Ei ole ketään, joka voisi auttaa, olen yksin jaksamiseni kanssa...
Mies pitää lapsia luonaan aika paljon. Hänellä on epäsäännöllinen vuorotyö, ja kaikki hänen vapaapäivänsä ovat arkisin. Eli viikonloppuvapaita minulla ei ole. Arkisin olen itse töissä, eli minulle jää omaa aikaa iltaisin muutama tunti kun lapset ovat isällään.
Olen hyvin väsynyt, ei tämän näin pitänyt mennä. Olisin halunnut että mies olisi ottanut lapset erossa. Minun henkinen jaksaminen on ihan kokonaan loppu. Tarvitsisin enemmän aikaa itselleni... Hävettää myöntää, että en vaan jaksa lapsiani, vaikka heitä syvästi rakastankin.
Ja ennen kuin kukaan tulee sanomaan että lapset pitäisi ottaa minulta pois, haluan sanoa että olen itse miettinyt sitäkin. Mutta uskon kuitenkin että lasten on parempi minun kanssani, kuin jonkun tuntemattoman.
Ja kun joku kuitenkin tulee sanomaan, ettei olisi pitänyt lapsia lainkaan tehdä, haluan sanoa että en silloin lapsia tehdessäni tiennyt että eroamme mieheni kanssa.
Tilanne nyt on tämä, enkä tiedä miten tästä jatkaisin eteenpäin. Mies on haluton ottamaan lapsia, sillä hän joutuisi vaihtamaan työpaikkaa ja tulot laskisivat roimasti.
Anteeksi valitus, mutta olen vain niin väsynyt. Ei ole ketään, joka voisi auttaa, olen yksin jaksamiseni kanssa...