Minusta ei olekaan kotiäidiksi :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epäonnistunut äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epäonnistunut äiti

Vieras
Luulin niin, mutta kyllä nyt on jo pakko myöntää että ei sittenkään. Alussa ajattelin mielessäni että voi noita "ura" äitejä jotka heti palaavat äitiysloman jälkeen töihin eivätkä nauti lapsestaan, mutta nyt ymmärrän.

Itselläni kaksi lasta 3v ja 1,5v. Muutaman kuukauden kävin lasten välissä töissä ja nyt niin kovasti jo haluan takaisin töihin. Ei enää "pää" kestä olla täällä kotona. Olen koko ajan niin hermona ja kireänä. huudan ja raivostun helposti.
 
Mä olin noin vuoden kotona kuopuksen kanssa ja vaikka ns. pakosta töihin palasinkin, niin olen tullut siihen tulokseen, että kun tämä tuleva vauva on vuoden vanha, niin tämä äiti palaa työelämään. Ei ole muakaan luotu kotiäidiksi...
 
Olen myös huomannut, että jaksan paremmin äitinä kun olen töissä. Sori vaan (avaa sateenvarjon) mut näin se vaan on. Ei palvele kenenkään etua et kärvistelisin kotona, joo voihan tähän sanoo et kun oot lapsia hankkinu, niin... Juu mut mun mielestä ei voi sanoa et työssäkäyvä äiti on automaattisesti jotenki huonompi äiti.
 
Minäkin luulin, että minusta on kotiäidiksi, mutta ei ollut. Sinnittelin 3v ja sitten kun nuorimmainen oli 1v4kk niin menin töihin. Olen tyytyväinen ratkaisuuni. Todella.
 
Se on kuule iso asia kun pystyt myöntämään sen :hug: Meillä poika aloitti 1v4kk tarhassa vaikka mä olisin halunnut olla pitempään kotona. Hienosti on mennyt pojalla siellä. Nyt 2,5v ja innoissaan päikkyyn aina lähtee :)

Lapsetkin voi paremmin jos äiti voi hyvin. Palaat töihin jos siltä tuntuu.
 
No ei sitä kannata murehtia, sitten töihin vaan. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Äläkä sinä syyllisyyttä tunne, ja ihan yhtälailla voisi mieskin olla koti-isänä, aina vain naisia syyllistetään.
 
Minäkin ajattelin että n. 2,5 vuotta hoitaisin lasta kotona. Vaan eipä ollut minun hommaa, aikuiskontaktien, omien juttujen puute ja väsymys vaivasivat, niin laitoin lapsen hoitoon, osapäiväiseen 1v.2kk iässä ja kokopäiväiseen 2 vuoden iässä. Hyvä ratkaisu, vaikka lapsi sairasteleekin aika paljon (hoidosta kun voi niitä pöpöjä saada enempi kun kotona). Menestystä mahdolliselle työurallesi :)
 
Sun pitäis saada vähän vapaata niistä lapsista, ei kukaan jaksa 24/7. Tänään kun mies tulee kotiin, menet lenkille tai vaikka kauppoihin pariksi tunniksi etkä ajattelekaan lapsia. Näin joka kerta kun tuntuu olevan hattu tiukalla. Mukavempi tietysti jos saat jonkun kaverin vaikka lähtemään elokuviin.
 
Hienoa, että tunnistat/tunnustat tilanteen itsellesi! Ei kaikkia ole luotu "kotiäidiksi". Jospa palaisit töihin vaikka 75% työpäivää tehden, jos mahdollista.
Ja vielä: ei se, että äiti käy töissä tee äidistä yhtään huonompaa äitiä!!
 
Ei se ole epäoonistumista, älä sisko hyvä sure.

On pelkästään hyvä asia, jos tiedostat asian, ja teet sille jotain (=menet töihin). Lapset eivät mene pilalle hoidossa olemisesta, mutta siitä ne voi hyvinkin mennä, jos niillä on onneton ja motivoitumaton äiti kotona hoitamassa.

 
Tilanteet muuttuu. Töissä ja kotona. Ekan kanssa en kestänyt olla kotona. Menin töihin melkein heti kun äitiysloma loppui. Toisen lapsen kanssa (melko paljon myöhemmin) nautiskelin täysillä kotona olosta.
 
Mä haluasin sitten joskus palata nimenomaan osa-aikaiseksi, mutta ne on usein niitä einiinkivoja vuoroja, eli iltaa ja viikonloppuja ja haluan säännöllisen työajan tulevaisuudessa. Meilläkin lapsi viihtyy hyvin (vai sanoisinko paremmin kuin hyvin) hoidossa, joten sekin ehkä edesauttaa päätöstä mennä pian takaisin töihin.
 
Mä nautin kotonaolosta esikoisen kanssa tuohon loppuraskauteen asti. Onneksi sai jo ennen synnytystä osa-aikaisen tarhapaikan, jossa pari päivää / vkossa 5h. Mä vaan yhtäkkiä huomasin kypsyneeni täysin puistoiluun ja tarkkoihin rutiineihin. Nyt saan ne pari pvää olla vauvan kanssa vauvan ehdoilla eikä ole pakko roudata koko konkkaronkkaa ulos ja kiiruhtaa kotiin kun vauvalle tulee nälkä...Mä en jaksaisi joka päivä sitä. Ensi keväänä taas nuorimman kanssa alkaa se puistoralli. Aion palata töihin ensi syksynä kun nuorempi 1v4kk.
 
Ei mustakaan ole kotiäidiksi, aivan ihanaa olla välillä töissä (oon siis osa-aikaisena).

Eikä se aina johdu (niinkuin joku ylhäällä kirjoitti et ei jaksa olla 24/7 lapsien kans) tuosta. Saadaan lapset hoitoon milloin tahdotaan ja ovatkin n.1 kerran kuussa yökylässä ja käyn ystävilläni ja mies osallistuu arkeen tasan yhtäpaljon kuin minäkin, ellei jopa enemmän töiden jälkeen ja mulla on omia harrastuksia.

Mutta mun juttuni ei vaan ole olla kotona, mä vaan nautin työnteosta ja sitten on ihana mennä kotiin ja olla lapsien kanssa.

Sama kuin joku ei tykkää työn teosta ja haluaa olla "vaan" kotona, niin jotkut taas tykkäävät asioista toisinpäin.
 
Ihanaa, että joku muukin ajattelee näin! Minulle oli alusta asti selvää, että en jää kotiin kovin pitkäksi aikaa. Olen kyllä jollain tapaa kotiorientoitunut ihminen, tykkään puuhailla kaikenlaista kotosalla, askarrella, ommella ym. mutta ei se nyt pelkästään tällaiselle vuosia opiskelleelle ja jo omaa elämää viettäneelle ihmiselle riitä. Ehkä jos lapsia olisi useampi, voisin harkita kotona olemista. Mutta tämän yhden kanssa ollaan nyt siinä, että 1v 4kk on mennyt päiväkotiin ja minä töissä. Teen lyhennettyä työviikkoa, kuuden tunnin päiviä. Siinä jää illallakin jonkin verran aikaa lapsen kanssa puuhasteluun.

Toisinaan mietin, teinkä oikean ratkaisun,mutta ei minulla kyllä ollut syvällä sisimmässäni vaihtoehtoja.
 
jos on työpaikka mihin palata niin palaa ihmeessä.Koska mulla ei ole mutta kun ei ole omaakaan aikaa vaan kaikki tehdä siinä samalla kun lapset pyörii jaloissa.Tai vaikka toinen isin kanssa on se toinen siinä kuitenkin.Omaa aikaa ehkä saan nipin napin siinä että pääsen terapiaan tai hammaslääkäriin tosin terapiassakin on ollut nyt tää pienempi mukana.enää ei pysty ku alkaa kohta puhuu.Ja kampaajallakin oli mukana vauvana vaunuissa ja jne.Joten jos ei omaa aikaa yhtään saa niin kyllä siinä hajoaa pää.Mutta heti kun sitä saa edes pari tuntia yksin saunassa niin avot jaksaa taas pari päivää ennenkuin alkaa pinnaa uudestaa kiristää.
 
Olen huomannut saman minkä joku toinenkin tässä totesi, että tilanteet muuttuu.. Esikoisen, nyt 6v, kanssa mulla oli semmoinen tunne että pää hajoaa, jos en pääse töihin heti äippäloman jälkeen! Nyt toisen lapsen ollessa pieni (1½v) en voisi kuvitellakaan vielä palaavani töihin ja olenkin anonut hoitovapaata siihen kun tuo täyttää kolme.

Niin että rohkeasti jokainen tehköön omat valintansa, niin äidit kuin isätkin. Ei välitetä muiden mielipiteistä, sillä aina on niitä jonka mielestä pitäisi tehdä juuri toisin kuin olet päättänyt!
 

Yhteistyössä