missä te ootte tavannu "uuden miehenne"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ravintolassa... mummo tuli hoitamaan lapsia ja mie läksin, ihan selvinpäin omalla autolla, karaokeiltaa viettämään kaupunkiin, ja siellä tuo minua odotti narikan luona - kuulemma. Ja kaipa se paikkansa piti, kun siitä on jo yli 13 vuotta aikaa... ja yhä ollaan yksissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Ravintolassa... mummo tuli hoitamaan lapsia ja mie läksin, ihan selvinpäin omalla autolla, karaokeiltaa viettämään kaupunkiin, ja siellä tuo minua odotti narikan luona - kuulemma. Ja kaipa se paikkansa piti, kun siitä on jo yli 13 vuotta aikaa... ja yhä ollaan yksissä.

Noi se juuri pitää tehäkki. Mies oli iskeny silmänsä sinuun ravintolassa ja päättäny, että ton mä otan jo saan. Ootteli sitten narikassa ja pyysi vaimoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aurinkokunta:
Ravintolassa... mummo tuli hoitamaan lapsia ja mie läksin, ihan selvinpäin omalla autolla, karaokeiltaa viettämään kaupunkiin, ja siellä tuo minua odotti narikan luona - kuulemma. Ja kaipa se paikkansa piti, kun siitä on jo yli 13 vuotta aikaa... ja yhä ollaan yksissä.

:o Ohoh - tätä mä en tienny susta *plärää tiimarivihkoaan* ;) Montakos sulla on "ilman" miestäs? Ja onko joku teijän muksuista "vain miehes"?
 
Alkuperäinen kirjoittaja onni:
Noi se juuri pitää tehäkki. Mies oli iskeny silmänsä sinuun ravintolassa ja päättäny, että ton mä otan jo saan. Ootteli sitten narikassa ja pyysi vaimoksi.

Paitsi että se mies ootteli minua siinä jo silloin, kun mie menin sisään ;) :D - eikä ikinä oltu aiemmin nähty.
Tässä oikeesti kun tuntui olevan joku Kohtalon sormi tmv. mukana... mie meinaan luin lehdestä tuosta karaoke-illasta ja ravintola oli mulle ennestään täysin vieras, jopa vieraalla paikkakunnalla siis.
Sit äitini tarjoutui itse tulemaan vahtimaan noita lapsia... ja mie koitin saada kivien ja kantojen alta itselleni kaveria lähtemään tuonne "vieraaseen paikkaan" laulelemaan - mutta kukaan ei oikein innostunut, kun omalla paikkakunnalla oli silloin eräänlaiset paikalliset "perinteiset festarit".

Sit mie lahjoin parilla tuopilla ja kyydit sinne ja takas lupaamalla yhden tutun mukaani :ashamed: ... ja hän vielä sattui olemaan mieshenkilö, ennestään ihan hyvä tuttava siis kuitenkin.
Mentiin, ja takkia narikkaan jättäessä tää nykyinen mieheni siinä norkoili, otti minua kiinni kädestä, pyysi tanssimaan ja totesi: "Tuli tunne, että sua mä oon tässä odottanutkin!"

No... sitten mentiin, tanssittiin ja oltiin porukassa... toki mie lupaukseni pitäen huolehdin mukanani tuomastani "seuralaisestakin"... ja illan päätteeksi vein molemmat miehet omiin koteihinsa... ja menin itse omaani, mutta seuraavana päivänä tuo nykyinen mieheni soitteli, että nyt sit on hänen vuoronsa kuskata... ja siitä se sit lähti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ulla Utelias:
:o Ohoh - tätä mä en tienny susta *plärää tiimarivihkoaan* ;) Montakos sulla on "ilman" miestäs? Ja onko joku teijän muksuista "vain miehes"?

Siis... ennen tätä nykyistä miestä mulla oli nuo 2 lasta, poika ja tyttö.
He jäivät isättömiksi isänsä kuoltua heidän ollessaan 2½ sekä 1v. Olin siis heidän isänsä kanssa yhdessä koko ajan, mutta sairaus iski mieheen tyttöä odottaessani ja vei sitten lopulta väsyneen.
Sit tapasin tuon "uuden miehen" näiden kahden ollessa reilut 3½v sekä 2v.

Oikeaa isäänsä kumpikaan ei muista, poika muistaa pätkiä sieltä täältä kun elettiin kolmisin, mie poika ja tyttö... mutta kuittaa senkin sanomalla usein,e ttä silloin kun isiä ei vaan näkynyt koskaan.
Nykyisin siis... jo vuosia, vuosia, yli 10 vuotta molemmat näistä "edellisen liiton lapsista" ovat puhutelleet tätä "uutta miestä" täysin isänään - vaikka tietävät, että ihan kirja-oikeasti se ei niin ole.
Muut lapset ovat sit kuitenkin kaikki sit tämän "narikkanorkoilijan kanssa" oikeastikin yhteisiä.
 
Baaristahan se löytyi,notkui pöydänvieressä ja teki tuttavuutta ja ajattelin että tommonen vanha äijä hyi hemmetti ei ikinä.Sinnikäs kun oli niin annoin periksi ajatellen että kaippa tuota kerran voi vetästä.Se unohti silmälasinsa mun luo ja niitä sitte kyseli jälkeenpäin,netistä löysi minut ja aikani keksin tekosyitä ja sit ajattelin että voishan ton ny sit toisen kerran tavata.
Siit se sitte lähti.Alkuun pitkin hampain paremman puutteessa eikä mies kiinnostanu mua oikeesti yhtään,mulla oli vaan tylsää nii ajattelin et kai se yks lapsvapaa ilta tuonki kans menee.
Asiat on reilussa kahdessa vuodessa muuttunee senverran etten enää usko siihen että välttämättä ensitapaamisella kolahtaa.
 
Työkkärin kurssilla tavattiin. Tultiin kumpikin 1h liian aikaseen paikalle ja alettiin juttelemaan. Sitten istuttiin vierekkäin luokassa(2hlö pulpetit) ja siitä lähtien tiesin että näin oli tarkotettu menevän. Oli hilkulla etten olis hakenu koko kurssille, 30min oli aikaa faksata paperit viimeisenä hakupäivänä. Oli vaan tunne että joku potki takamukseen..
 
omassa kahvi pöydässä :)
lapsen kummisetä tuli työkaverinsa kanssa käymään kahvilla, sen jälkeen oltiin muutaman kerran samalla kaveri porukalla iltaa viettämässä....siitä se sitten lähti pikku hiljaa etenemään ;)
 

Yhteistyössä