Tukiperheistä länsi-vantaalaisena kirjottelen: ajatukseni oli olla kesällä ns. lomaperhe, mutta lähdimme kait liian myöhään liikkeelle, ei löytynyt ketään. Vika oli myös varmaan siinä, että toivoin max 2 lasta (omakin jaksaminen) ja pieniä lapsia, ei mitään varhais-esi-murkkuja. Leikki-ikäinen, alle kouluikäinen reilusti.
Viikonlopputuki-perheistä oli PeLan (pelastakaa lapset) mukaan puutetta.
Me asumme länsi-vantaalla. Leikki-ikäinen lapsi on ainoa eikä minulla ole kavereita, lapsi kaipaisi selkeästi kaveria myös kotiin. Tai siis olisi kiva että lapsella olisi leikkikavereita.
Minulla olisi voimavaroja muillekin lapsille, mutta en tiedä olenko ns. oikeanlainen henkilö toisten lapsille.
Joskus, monta montavuotta sitten kun olin yh, ja lapseni olivat pieniä, olin juuri tuolla tavalla loppu kuin ap. Yritin saada apua , tukiperheyritys lapsille epäonnistui, uuvuin. Ei ajatukseni ollut päästä bilettämään, vaan välillä edes vetää henkeä, olla hetki itsekseen ja yksin , että sitten taas jaksaa yksin sitä arkea lasten kanssa paremmin.
En siis saanut apua vaikka etsin, uupuminen kostautui myöhemmin.. ajattelin silloin, että vielä minä olen niin vahva ja elämä tasapainossa, että voin auttaa muita äitejä ja ottaa lapsia viikonloppuisi tai kesäisin.
Tuttavan lapsen voisinkin ottaa kerran kuussa / vkl, tukiperheeksi (tuntematon) en ole nyt valmis, kesälapsia ajattelin, mutta se meni siis ohi.
Siispä ap:lle
Ota yhteys Pelastakaa Lapset ry:n tai VAntaan kaup. sosiaalitoimeen = kaupungin nettisivustolta löytyy yhteyshenkilöt, en muista nyt tarkemmin mitä ja ketä ovat ja tiedustele tukiperettä. Yleensä ne siis ovat kerran kuukaudessa, ja usko pois, sekin auttaa jaksamaan aivan tavattomasti. :heart: :flower: