Toggle sidebar

Mistä löytää naisen, joka ei vaadi sitä jotain?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kolmesti pitkästi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Kolmesti pitkästi

Vieras
Olen eronnut kolmesta pitkästä suhteesta. Aloite eroon on aina tullut naiselta. Lyhin suhteista kesti neljä ja puoli vuotta. Siinä asuimme yhdessä kaksi ja puoli vuotta. Jokainen suhde on alkanut intohimoisesti, vimmaisen ihastuksen siivittämänä.

Suoranaisia ongelmia suhteissa ei ole ollut. Yhteiselämä on ollut mukavaa, olemme tapailleet kavereita ja harrastaneet yhdessä. Kerran pari vuodessa olemme myös matkustaneet johonkin. Silti naiset ovat tahtoneet erota, koska meiltä puuttuu se jokin.

Minä en kaipaa tuota jotakin. En tarvitse pitkään suhteeseen villiä intohimoa, jatkuvaa polttavaa rakkautta tai alati uusia seksikokeiluja. Minulle kelpaisi tavallinen perhe-elämä, jossa olisi oma läheisyytensä ja tylsä mutta turvallinen toistuvuutensa.

Onkohan tällaisia naisia olemassa? Jos on, niin missä? Vähän on jo epätoivoinen olokin, koska jo suhdetta rakennellessa tuntuu, että suhteen arkipäiväistyessä nainen liukenee.


 
Tässä vähän vakavampi vastaus: on niitä naisia, itse olen sellainen=)
Ehkä kyse on kuitenkin ihmistyypistä, itse pidän erittäin naiivina ajatusta ihastumisesta ensi silmäyksellä, enkä edes usko suureen intohimoon. Tai onhan sitä olemasssa, mutta kun se haihtuu, niin ei jää mitään. Kyllä pysyvä suhde pitää rakentaa jonkun muun varaan, älä etsi heti alkuun palavaa intohimoa vaan sitä halua olla juuri sen ihmisen kanssa ja seurassa. Toki seksuaalinen viehätys tulee olla mukana, mutta ei sänkyyn tarvitse heti ensi treffeillä hypätä.
Suhde alkaa usein niin kuin se päättyy: jos suhde alkaa pettämisestä, se päättyy todennäköisesti juuri siihen ja jos intohimosta niin sitten sen puutteeseen. Jos suhdee alkaa syvästä kiinnistuksesta ja kunnioituksesta toiseen on sillä todellinen mahdollisuus onnistua.
 
Tässä vähän vakavampi vastaus: on niitä naisia, itse olen sellainen=)
Ehkä kyse on kuitenkin ihmistyypistä, itse pidän erittäin naiivina ajatusta ihastumisesta ensi silmäyksellä, enkä edes usko suureen intohimoon. Tai onhan sitä olemasssa, mutta kun se haihtuu, niin ei jää mitään. Kyllä pysyvä suhde pitää rakentaa jonkun muun varaan, älä etsi heti alkuun palavaa intohimoa vaan sitä halua olla juuri sen ihmisen kanssa ja seurassa. Toki seksuaalinen viehätys tulee olla mukana, mutta ei sänkyyn tarvitse heti ensi treffeillä hypätä.
Suhde alkaa usein niin kuin se päättyy: jos suhde alkaa pettämisestä, se päättyy todennäköisesti juuri siihen ja jos intohimosta niin sitten sen puutteeseen. Jos suhdee alkaa syvästä kiinnistuksesta ja kunnioituksesta toiseen on sillä todellinen mahdollisuus onnistua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kolmesti pitkästi:
Olen eronnut kolmesta pitkästä suhteesta. Aloite eroon on aina tullut naiselta. Lyhin suhteista kesti neljä ja puoli vuotta. Siinä asuimme yhdessä kaksi ja puoli vuotta. Jokainen suhde on alkanut intohimoisesti, vimmaisen ihastuksen siivittämänä.

Suoranaisia ongelmia suhteissa ei ole ollut. Yhteiselämä on ollut mukavaa, olemme tapailleet kavereita ja harrastaneet yhdessä. Kerran pari vuodessa olemme myös matkustaneet johonkin. Silti naiset ovat tahtoneet erota, koska meiltä puuttuu se jokin.

Minä en kaipaa tuota jotakin. En tarvitse pitkään suhteeseen villiä intohimoa, jatkuvaa polttavaa rakkautta tai alati uusia seksikokeiluja. Minulle kelpaisi tavallinen perhe-elämä, jossa olisi oma läheisyytensä ja tylsä mutta turvallinen toistuvuutensa.

Onkohan tällaisia naisia olemassa? Jos on, niin missä? Vähän on jo epätoivoinen olokin, koska jo suhdetta rakennellessa tuntuu, että suhteen arkipäiväistyessä nainen liukenee.
____________________________________________________________________________

No tuota noin, et ole ainoa mies jonka suhde kaatuu just sen takia kun akat haluaa jotain ikuista alkuhuuman ihanuutta tuntea, monella menee noin, heti kun asuvat yhdessä tai ovat naimisissa.
akat alkaa valittaa " jotain puuttuuuuuu"
Arvaa mikä toimii?
Asua erikseen, sitten naiset kyllä juoksee SUN perässä ja naisten mielestä sulla on varsinkin sitten sitä " JOTAIN " kun mies käyttäytyy ' hard to get ;)))

Mutta, heti kun mennään asumaan saman katon alle hä? mitä tapahtuu???
vuoden parin päästä?

sitten naiset alkaa valittaa " jotain puuttuu!!! "
Click to expand...
 
Onhan se nähty, että suurempi ongelma naiselle on mies, joka on ennalta arvattu. Sellaiset taivaanrannanmaalarit, jotka pyyhkivät akalla pöydän parikertaa vuodessa ja unohtavat tulla kotiin, ovat sellaisia, joiden perään itketään ja suhdetta koetetaan pitää kasassa. Niissä suhteissa riidatkin ovat näistä miehen tempuista, kun kuitenkin jostain pitää sanailla, niin kiltin miehen kanssa se menee suhteen tilan vatvomiseksi.

haaste, miehessä pitää olla haastetta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kolmesti pitkästi:
Olen eronnut kolmesta pitkästä suhteesta. Aloite eroon on aina tullut naiselta. Lyhin suhteista kesti neljä ja puoli vuotta. Siinä asuimme yhdessä kaksi ja puoli vuotta. Jokainen suhde on alkanut intohimoisesti, vimmaisen ihastuksen siivittämänä.

Suoranaisia ongelmia suhteissa ei ole ollut. Yhteiselämä on ollut mukavaa, olemme tapailleet kavereita ja harrastaneet yhdessä. Kerran pari vuodessa olemme myös matkustaneet johonkin. Silti naiset ovat tahtoneet erota, koska meiltä puuttuu se jokin.

Minä en kaipaa tuota jotakin. En tarvitse pitkään suhteeseen villiä intohimoa, jatkuvaa polttavaa rakkautta tai alati uusia seksikokeiluja. Minulle kelpaisi tavallinen perhe-elämä, jossa olisi oma läheisyytensä ja tylsä mutta turvallinen toistuvuutensa.

Onkohan tällaisia naisia olemassa? Jos on, niin missä? Vähän on jo epätoivoinen olokin, koska jo suhdetta rakennellessa tuntuu, että suhteen arkipäiväistyessä nainen liukenee.
Click to expand...

Näistä kolmesta naisesta löysin itseni.

Edelleen tässäkin kolmannessa avioliitossani olen rimpuillut. Viimeiseksi kerraksi toistaiseksi on jäänyt se, kun sain täydellisen hepulin ja huusin miehelleni, että: "Minä en tällasta samaa paskaa enää elä, haluan elämän, jossa mies järjestää minulle syvällisiä keskusteluhetkiä takkatulen loimussa viinin äärellä ja keskittyy viettämään laatuaikaa kanssani ja vie minut taivaisiin vähintään joka toinen viikonloppu. Tähänkö saatanan paskaan, jota sulta saan, mun on muka tyydyttävä?"

Mieheni oli tavanomaiseen tapaansa aika hiljaa ja vastasi minulle: "Juu, siihen sun on tyydyttävä." Ja lähti alakertaan pajalle.

Minä käytin sen jälkeen monta iltaa miettimällä juttua ja keskustelemalla asiasta ystävieni kanssa. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni tulin siihen tulokseen, että, joo, tähän mun tyydyttävä. Minä kannan mukanani jokaiseen suhteeseen ne omat ongelmani, jotka aiheuttavat suhteeseeni ongelmia - jäljet johtavat aina sylttytehtaalle.

Tähän mun on tyydyttävä. Melko vapauttava ajatus!

Kolmesti pitkästi,

Ei voi auttaa. Odota.
 
Itse haluan naisena vastusta...olen itse päällepäsmäri komeljantteri..en voi enkä pysyty elämään miehen kanssa joka sanoo kaikkeen joo, tai nii.
Tarvin sellaisen miehen, joka sanoo omat mielipiteensä ja inttää vastaa mun aivoituksille.
Tosin, olen aina oikeassa..;D
Joten sellaisen miehen kanssa yhteiselämä on todella mielenkiintoista. =D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Ehkä kyse on kuitenkin ihmistyypistä
Click to expand...

Kyse on asenteista ja kasvatuksesta. Uskovien liitot tutkimusten mukaan sekä onnistuvat että ovat keskimääräistä onnellisempia. Liitolla on hyvä mahdollisuus menestyä, kun kumpikin olettaa sen alusta saakka pysyväksi. Tälöin turhat harha-ajatukset pysyvät poissa ja suhteesta yritetään kaivaa esiin se hyvä, mikä kaivettavissa on.

Suhde kannattaa ajatella haaksirikoksi, jossa autiolla saarella ovat minä ja hän. Loppuelämän voi käyttää yrittäen tehdä yhdessä jotain kivaa tai olemalla tyytymätön. Valitettavasti nykyään voi soittaa apuun pelastuspalvelun, jolloin ei tarvitse kohdata todellisuutta, vaan lähteä etsimään uutta harhaa uudelta saarelta.
 
Olisi tietysti mielenkiintoista kuulla, mitkä ovat olleet kolmen naisystäväsi todelliset syyt eroon. Itselläni on takana kaksi pitkää suhdetta, joissa minä olen ollut se, joka on halunnut lähteä. Olisikohan niin, että jos minä seurustelisin sinun kanssasi, niin ero tulisi meillekin ihanan alun jälkeen?

Minä olen huomannut, että miehet lopettavat parisuhteeseen panostamisen ihan kokonaan, kun intohimovaihe häviää. Sen jälkeen miestä ei kiinnosta esimerkiksi yhdessä harrastaminen. Minulle taas on tärkeää, että saan mieheltä edelleenkin ainakin pari halausta ja pusua päivässä, vaikkei seksiä saisikaan joka päivä. Samoin haluan, että vaikka kummallakin on omia harrastuksia ja mielenkiinnon aiheita, niin tekisimme säännöllisesti jotakin myös yhdessä. Yhteisiä tekemisiä voisi olla joku liikunta, elokuvissa käynti, ravintolassa käyminen, yhteisillä ystävillä käyminen, mökin vuokraaminen tms. Yhteisen tekemisen ei tarvitse olla kallista tai vaivalloista, vaan sellaista, mistä kumpikin pitää. Voin lähteä miehen kanssa vaikka lätkämatsiinkin, mutta vastaavasti sitten haluaisin, että mies tulisi kanssani esim. teatteriin. Omalla kohdallani on kuitenkin käynyt niin, että 2-3 vuoden yhdessäolon jälkeen miestä ei saa hievahtamaankaan enää sohvalta. Jos saan, niin se on kovan työn takana ja mies on aina ollut tyytyväinen, että on tullut lähdettyä eli loppujen lopuksi miehellä on ollut kivaa.

Haluaisin myös, että mies olisi ystäväni, jonka kanssa voi keskustella. Välillä voi olla hiljaakin, mutta haluan, että miehen kanssa on jotakin yhteistä. Enää en esimerkiksi halua miestä, jonka elämänarvot ovat liian erilaiset kuin minulla. Minullekaan ei riitä se, että mies ei kuuntele minua, vaan vastaa kaikkeen pelkästään joo, mmm, ai jaa.

Haluan myös säännöllistä seksiä. En kaipaa sheivattua miehen alapäätä, mutta päivittäin vaihdetut kalsarit ja hygienia ennen suuseksiä olisi toivelistalla. Mielestäni seksielämän säilyttäminen mielenkiintoisena ei ole vain minun tehtäväni, vaan myös miehen.

Minun mielestäni en kaipaa mieheltä paljon. Ulkonäön, painon, varallisuuden tms. suhteen en ole kovin nirso, sillä paksu lompakko tai komea ulkonäkö ei auta, jos miehen kanssa ei ole enää mitään muuta yhteistä kuin jääkaappi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja commentaire:
Olisi tietysti mielenkiintoista kuulla, mitkä ovat olleet kolmen naisystäväsi todelliset syyt eroon.
Click to expand...

Kyllästyminen arkeen ja siihen liitetyt kohtuuttomat odotukset. Heillä oli omituinen kuvitelma siitä, että suhde voi aina olla hehkeä ja että kumppani on aina elämän ja arjen keskipiste. Tuollaisella asenteella mikään liitto ei kestä. Avioliitossa on vaiheensa, mutta vaiheita pitää tarkastella kymmenien vuosien jaksoissa eikä kuukausien tai edes vuosien lyhyissä rupeamissa.

Jos on yhteisiä harrastuksia, yhteistä tekemistä ja juttu edes joskus kulkee, niin siihen vain pitää olla tyytyväinen. Jos ei ole, niin turha kuvitella, että muualtakaan onni löytyisi. Eivät sitä ole löytäneet minun eksänikään.

Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa.
 
Alkuperäistä ihmettelijää auttaakseni aloin miettiä, miten pystyisi välttämään kaltaiseni naiset (ja hänen kolmen exänsä kaltaiset naiset). Kyllä minä nykyään ihan mukiin menevä olen, mutta tie tähän ei ole ollut helppo, halpa eikä mutkaton ja siitä on joutunut kärsimään yks jos toinenkin mies. Jos haluaa päästä helpommalla, pitää kiertää kaltaiseni naiset.

Ensimmäiseksi täytyisi tietää, "Kolmesti pitkästi", missä/miten olet nämä kolme naistasi tavannut?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kolmesti pitkästi:
Suoranaisia ongelmia suhteissa ei ole ollut. Yhteiselämä on ollut mukavaa, olemme tapailleet kavereita ja harrastaneet yhdessä. Kerran pari vuodessa olemme myös matkustaneet johonkin. Silti naiset ovat tahtoneet erota, koska meiltä puuttuu se jokin.
Click to expand...

Ero on aina vaikea asia ja mitä pidempi suhde, sen enemmän yhteistä historiaa, josta irrottautua. Koska ero on muutenkin rankkaa, ei aina haluta ruotia yksityiskohtaisesti kaikkia eroon johtavia syitä ja aina ne eivät edes ole mitenkään täsmällisiä.

'Ei vaan tunnu siltä.'
'Jotain puuttuu'
'Vika ei ole sinussa, vaan minussa.'

Mistä sitten löytää naisen, joka haluaa olla lopun ikäänsä aloittajan kanssa? Mistä tahansa tai ei mistään. Ei yhdellekään parisuhteelle ja sen kestämiselle voi antaa takuuta.

 
Ehkäpä monella nykypäivänä arkielämän elämisen taito on hukassa. Media suoltaa tuutin täydeltä elämään lisää extremeä ja huikaisevia elämyksiä. Moni kuvittelee tämän olevan oikeata elämää ja alkaa tavoitella parisuhteissaan sitä alkuaikojen huumaa, ja kun arki astuu kuvioihin, jätetään tuttu ja "liian mukava" suhde ja haetaan lisää sitä huumaa. Lopulta ihminen on kokonaan hukassa kun tavoittelee kaiken aikaa pelkkää harhaa.
 
Jos lukee tätä Ellit-palstaa säännöllisesti, niin suunnilleen joka viikko joku täydellistä elämää viettävä nainen valittaa surkeaa kohtaloaan. Siis MINUN mielestäni sellaisten naisten elämä on täydellistä, mutta olisiko sitten niin, että jos ei ole ongelmia, niin niitä pitää keksiä? Jos elämässä on todellisia ongelmia esim. läheisen vakava sairaus, työttömyysuhka tms, niin ei ole aikaa keskittyä liikoja oman itsensä ja suhteensa analysointiin. Koska jokainen meistä on oman elämänsä sankari, niin harva kai myöntää olevansa itse väärässä (täydellisyyden tavoittelija, liian itsekeskeinen tms), vaan on helpompaa syyttää puolisoa siitä, että voi voi kun et tee minua onnelliseksi. Jos puoliso ei itse tajua tehdä vaimoaan onnelliseksi, niin vaimo suuttuu, koska miehenhän kuuluisi osata lukea ajatuksia ja pitäisi ilman muuta tajuta, milloin vaimo haluaa omaa aikaa ja milloin taas hellyyttä, huomiointia ja satumaista seksi-iloittelua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Suhde alkaa usein niin kuin se päättyy: jos suhde alkaa pettämisestä, se päättyy todennäköisesti juuri siihen ja jos intohimosta niin sitten sen puutteeseen.
Click to expand...

Voi näitä logiikan ihmelapsia... jos joku alkaa niinkuin päättyy, niin intohimosta alkava myös loppuu siihen.


Et silleeeen
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa