Mistä löytää naisen, joka ei vaadi sitä jotain?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kolmesti pitkästi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
=Witchie (vierailija)



Että minä vihaan ihmisiä, jotka ovat kaiken keskipisteenä aina ja kaikkialla!

Inhoan sydämeni pohjasta ylpeää ja sanavalmista sekä töksäyttelevää ihmistä. Joka osaa olla erityisen ilkeä ja haavoittaa sanoilla lähimmäisiään.

Erityisen yök on ihminen, joka on kotona niin laiska ja saamaton, ettei saa hoidettua tärkeitä asioita ja ne jää roikkumaan.

Lisäksi liian itsevarma ja omahyväinen sekä kaikkitietävä ihminen saa minut raivon valtaan!

Miksi inhoan noita piirteitä erityisesti? Koska olen itse juuri tuollainen!
 
Vakka tosiaankin löytää aina kantensa. Normaali, tasapainoinen, aikuisen ihmisen parisuhde on vierasta neurootikolle. Neurootikko haluaa partnerin, joka kaahaa samalla tasolla hänen itsensä kanssa, normaalius on liian outoa ja tylsää hänelle. He eivät edes tiedä miten normaali parisuhde toimii syvemmällä tasolla. Terve ei kiinnostu myöskään neurootikosta, hänen maailmansa on liian vieras.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kolmasti pitkästi:
Ei minulla sellaistakaan harhakuvaa ole, että tuttu mies olisi naiselle se vahvin sytyttäjä. Kyllä sydämeen, sieluun ja seksuaalisuuteen käyvä vieras mies naistakin paljon voimakkaammin hätkähdyttää kuin oma tuttu ukko.

Väärin. Älä luule tuntevasi naisten ajatusmaailmaa sillä perusteella, että itse ajattelet tietyllä tavoin. Naisille tyypillisesti juuri tuttuus, turvallisuus ja luottamus ovat sytyttäjiä suhteessa. Kun tuntee, että toinen arvostaa, tukee, rakastaa ja haluaa suhteelle ja minulle hyvää, myös halut heräävät. Miksi kuvittelet, että naiset hyppivät vieraissa tilastojen mukaan vähemmän kuin miehet? Tuskinpa siksi, että naiset olisivat jotenkin moraalisempia. Todennäköisesti siksi, etteivät seksikumppanin vieraus ja uutuus ole naiselle lainkaan yhtä tehokas kiihotin kuin miehelle.

Tässäpä selitys sille, mikseivät suhteesi toimi. Koska luulet kohtelevasi naistasi ystävänä, tulet kohdelleeksi välinpitämättömästi. Naiselle harvoin riittää ystävyys, koska silloin kokee olevansa vain yksi ystävä muiden joukossa, ei ainutlaatuinen = eli rakastettu. Ei kukaan nainen halua huomata, ettei mies enää syty hänestä vaan joutuu etsimään kiihokkeensa muualta (vaikkei seksielämä olisikaan kuollut).

Jos et ole valmis suhteessasi näkemään vaivaa vaan odotat pelkän yhteisasumisen riittävän, tulet todennäköisesti pettymään jatkossakin. Eivät kaveruussuhteetkaan pysy yllä siten, ettet soita, käy, ole kiinnostunut jne., vaan kuvittelet kaverisi vain pysyvän yhtä läheisenä pelkällä oman päätöksesi voimalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja korpien elli:
Väärin. Älä luule tuntevasi naisten ajatusmaailmaa sillä perusteella, että itse ajattelet tietyllä tavoin.

Tunnen naisten ajatusmaailman sillä tavoin, että olen kysellyt heiltä, mitä he ajattelevat. Fantasiointi ei ole naisille mitenkään vierasta. Naiset mm. tuottavat ylivoimaisesti suurimman osan netissä olevista seksifantasiakirjoitelmista. Mene vaikka katsomaan itsetyydytysorgiin.

Naisille tyypillisesti juuri tuttuus, turvallisuus ja luottamus ovat sytyttäjiä suhteessa.

Naisille tehokkain sytyttäjä on tilanne, jossa he saavat kokea olevansa jollain tavoin erityislaatuisia. Naisiin siis vetoaa narsismi, mikä on tutkimuksissakin todettu. Imarteleva ja peliä pelaava renttukin saa vietyä naiselta jalat alta, kunhan vain toimii naisen säännöin. Kunnioitus, kiinnostus, ystävyys tai muut sellaiset seikat ovat naiselle toisarvoisia. Tärkeintä on se, että hän saa kokea olevansa olevansa keskipisteessä riippumatta siitä, mikä hänen asemansa todellisuudessa on. Siksi hyvät naisen kaatajat ovat lähes poikkeuksetta taitavia suustaan.

Kun on tilkka viinaa, imartelevaa ja kohteliasta puhetta ja runsain mitoin huomionosoituksia ja kohtalainen ulkonäkö, niin melkein nainen kuin nainen kaatuu.

Tässäpä selitys sille, mikseivät suhteesi toimi. Koska luulet kohtelevasi naistasi ystävänä, tulet kohdelleeksi välinpitämättömästi. Naiselle harvoin riittää ystävyys

Muuta vaihtoehtoa ei useimmiten ole. Pitkän suhteen intohimo harvoin kohdistuu kumppaniin kuin välillisesti. Toki miehet tietävät, että naisille kannattaa valehdella ja siksi he eivät totuutta kerro. Tilanne on sama kuin pornokeskustelussa, jossa jotkut naiset typerästi luulevat, etteivät heidän miehensä pornoa kuluta. Vastaavasti miehet pyrkivät peittelemään pornon katselun naisiltaan, koska tietävät, etteivät naiset kestä totuutta.

Mikä siinä on, ettei naisille kelpaa ystävällinen ja kunnioittava perusmies, vaan he haluavat lepertelijärenttuja?
 
Edellinen luulee selvästi itsestään liikoja. Kannattaisi varmaan puhua vaan itsestään ja omista kuvitelmistaan, eikä yleistää liikoja. Pitkässä parisuhteessa intohimoa riittää, jos niikseen tulee. Itsestä se on pitkälti kiinni.
 
Haaveissaan eläville, ikuisille pikkutytöille kelpaa lepertelijärenttu. Aikuinen nainen haluaa aikuisen, ystävällisen ja kunnioittavan perusmiehen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei kaikki naiset samanlaisia:
Haaveissaan eläville, ikuisille pikkutytöille kelpaa lepertelijärenttu. Aikuinen nainen haluaa aikuisen, ystävällisen ja kunnioittavan perusmiehen.

Audimiehet eivät taida kuulua tuohon ryhmään.
 
Sinä olet päättäväinen ja rehellinen suomalainen mies. Voisiko sinun akilleenkantapääsi olla rehellisyytesi? Sinä tuot täälläkin esille hyvin selvästi sen, miten sinä ajattelet asioista. Se on myös realismia ja totuuttakin; selvää suomenkieltä. Oletko ajatellut miten vastaanottaja pystyy sen käsittelemään ja suodattamaan? Oletko ajatellut, että kuulijalla olisi ehkä heikko itsetunto: silloin sanomasi kääntyisi sinua vastaan, sinua ei ymmärrettäisi. Saisit maineen, että olet negatiivinen ja tunteeton, ehkä kovakin. Itse et huomaa mitään väärää tässä järkevässä ajattelussa. On se niinkin, että vastuuta on myös kuulijalla.
 
Elän suhteessa, joka alkoi omasta oikustani (himosta), muttei kuitenkaan liian vakavasti. Pidän miehestä kovasti, mutten varsinaisesti ole häneen "rakastunut". Miksi sitten pysyn tässä suhteessa, vaikka mies ei (enää?) herätäkään suurta intohimoa?

-Siksi, koska hän nimenomaan huomioi minua, välillämme on kemiaa, hän on kiinnostunut sanomisistani, antaa hellyyttä (ja jota siis minäkin tietysti annan takaisin hänelle) ja olemme kuitenkin ystävät. Hän on erinomainen sängyssä ja kaikilla muillakin tasoilla. Ei minua voisi vähempää kiinnostaa lähteä tästä suhteesta, koska saan siitä kaiken mitä tarvitsen. Huomioiminen ei maksa mitään, ja sillä tavalla suhde pysyy kasassa, vaikkei järkyttävää intohimoa olisikaan. Ap voisi miettiä tätä, ja yrittää panostaa enemmän.

Myös minun parisuhteeni pysyy kasassa, oikeastaan juuri tästä syystä. En varmaankaan jaksaisi katsella ukkoa, joka ei herättäisi minussa kummempia sykähdyksiä EIKÄ myöskään huomioisi. Jokotai. Valitse noista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kolmesti pitkästi:
Pitkän parisuhteen on melkein aina perustuttava ystävyyteen ja tottumukseen.

Näin on. Samalla se perustuu kiintymykseen, joka on kestävämpää kuin intohimo, jota taas naiset usein parisuhteeltaan kaipaavat. Olla toistensa parhaita ystäviä - siinäpä eväät hyvälle ja kestävälle parisuhteelle! Eikä se sulje pois seksiä ja erotiikkaa suhteelta. Jos toinen vielä tuntee, että tämä toinen täyttää jonkin aukon itsessään tai vielä parempaa: tuo esiin niitä myönteisiä ominaisuuksia, joita ei edes tiennyt itsessään olevan, niin pitkä ja myönteinen parisuhde on taattu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Sinä olet päättäväinen ja rehellinen suomalainen mies. Voisiko sinun akilleenkantapääsi olla rehellisyytesi? Sinä tuot täälläkin esille hyvin selvästi sen, miten sinä ajattelet asioista. Se on myös realismia ja totuuttakin; selvää suomenkieltä. Oletko ajatellut miten vastaanottaja pystyy sen käsittelemään ja suodattamaan? Oletko ajatellut, että kuulijalla olisi ehkä heikko itsetunto: silloin sanomasi kääntyisi sinua vastaan, sinua ei ymmärrettäisi. Saisit maineen, että olet negatiivinen ja tunteeton, ehkä kovakin. Itse et huomaa mitään väärää tässä järkevässä ajattelussa. On se niinkin, että vastuuta on myös kuulijalla.

Parisuhteessa kuten muissakin suhteissa on aina eri osapuolija. On tavallaan kummallista ja harmillista, että rehellisyyskin voi olla ongelma. Mutta niinkin on. Jotkut ihmiset eivät kestä itseensä kohdistuvaa arvostelua ja arviointia, vaikka loukkaantumisen aiheuttaisi pelkästään heidän oma tulkintansa. Olen törmännyt tilanteisiin, joissa esim. kolmannen kehuminen aiheesta on tukittu itsen arvosteluksi: Ai minäkö en? -tyyliin. Jotkut tosiaan kaipaavat itseen kohdistuvaa jatkuvaa kehumista ja oman hännän nostoa aivan loputtomiin. Voi olla hyvin vaikea päätellä, kumpi silloin olisi väärässä tai jättäisi toisen huomiotta. Etenkin jos ei osaa tietoisesti mielistellä.

Jos ihmisellä on kohtuullisen vahva itsetunto, oikeudentaju, rehellinen katsanto ja uskallusta sanoa mielipiteensä, voidaan hänet kokea vaikeaksi, vaikka jutun ydin olisi esim. toisen taipumus salailuun ja tekemiseen oman halun ja mielen mukaan. Salaperäisyyteen ja salailuun taipuvaiset eivät kestä suoruutta, koska he itse itsessään joutuvat havaitsemaan oman vääristyneen tapansa. Sitä ei edes tarvitse suoraan sanoa. Toiselle tai molemmille tulee vain vahva tunne, ettei "kestä toista".

Ihmissuhteissa on niin monenlaisia elementtejä, ettei voi tietää, mikä todellisuus on. Jokainen voinee parhaiten sen itse päätellä. Eikä ulkopuolisena voi tietää, mikä osuus on suhteiden ongelmissa narsismilla, omalla tai toisen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 1+1=2:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Sinä olet päättäväinen ja rehellinen suomalainen mies. Voisiko sinun akilleenkantapääsi olla rehellisyytesi? Sinä tuot täälläkin esille hyvin selvästi sen, miten sinä ajattelet asioista. Se on myös realismia ja totuuttakin; selvää suomenkieltä. Oletko ajatellut miten vastaanottaja pystyy sen käsittelemään ja suodattamaan? Oletko ajatellut, että kuulijalla olisi ehkä heikko itsetunto: silloin sanomasi kääntyisi sinua vastaan, sinua ei ymmärrettäisi. Saisit maineen, että olet negatiivinen ja tunteeton, ehkä kovakin. Itse et huomaa mitään väärää tässä järkevässä ajattelussa. On se niinkin, että vastuuta on myös kuulijalla.

Parisuhteessa kuten muissakin suhteissa on aina eri osapuolija. On tavallaan kummallista ja harmillista, että rehellisyyskin voi olla ongelma. Mutta niinkin on. Jotkut ihmiset eivät kestä itseensä kohdistuvaa arvostelua ja arviointia, vaikka loukkaantumisen aiheuttaisi pelkästään heidän oma tulkintansa. Olen törmännyt tilanteisiin, joissa esim. kolmannen kehuminen aiheesta on tukittu itsen arvosteluksi: Ai minäkö en? -tyyliin. Jotkut tosiaan kaipaavat itseen kohdistuvaa jatkuvaa kehumista ja oman hännän nostoa aivan loputtomiin. Voi olla hyvin vaikea päätellä, kumpi silloin olisi väärässä tai jättäisi toisen huomiotta. Etenkin jos ei osaa tietoisesti mielistellä.

Jos ihmisellä on kohtuullisen vahva itsetunto, oikeudentaju, rehellinen katsanto ja uskallusta sanoa mielipiteensä, voidaan hänet kokea vaikeaksi, vaikka jutun ydin olisi esim. toisen taipumus salailuun ja tekemiseen oman halun ja mielen mukaan. Salaperäisyyteen ja salailuun taipuvaiset eivät kestä suoruutta, koska he itse itsessään joutuvat havaitsemaan oman vääristyneen tapansa. Sitä ei edes tarvitse suoraan sanoa. Toiselle tai molemmille tulee vain vahva tunne, ettei "kestä toista".

Ihmissuhteissa on niin monenlaisia elementtejä, ettei voi tietää, mikä todellisuus on. Jokainen voinee parhaiten sen itse päätellä. Eikä ulkopuolisena voi tietää, mikä osuus on suhteiden ongelmissa narsismilla, omalla tai toisen.

Ei näitä taida pystyä järjellä käsittämään. Parisuhteessa pitää sopia niin monta avainta lukkoon, tai sitten ovet on pidettävä auki?
 
Ystävyyden merkitystä parisuhteessa pidetään arvossa. Mitä se on, mitä siihen liittyy itse kullakin?

Edellä nainen kirjoitti, että suhde alkoi oikusta, omasta himosta. Aika usein niin käy. Mutta suhteen eteneminen kuitenkin määrittää jatkon. Jos nainen kaipaa huomiota ja kaikenlaista saamista ja mies suhteen alussa vaikkakin vain tavan vuoksi, herramiehen elkein on tarjoamassa kaikenlaista hyvää, niin miehen tulisi jatkaa samalla linjalla, koska naisen kiinnostus, halu ja himo on saamiseen. Tunnen monia tällaisia naisia, jotka korostavat suhteissaan saamista, mitä toinen tarjoaa ja lahjoittaa heille. Siitä he puhuvat ja sitä kiittelevät. Heitä voi pitää siitä syystä mukavina ja ystävällisinä. Ja jonkinlaisessa "kiitollisuuden velassa" he myös toimivat itse samoin, tarjoavat jotain itsestään.

Olennaista on, että he ensisijaisesti itse saavat. Heidän mielenkiintonsa myös ystävyydessä (jopa perhesuhteissa) lopahtaa, jos näin ei tapahdu. pelkästään antavana vaikkapa yhteydenpidossa he eivät jaksa.

Tunnistaako mies tuota vahvaa saamisen piirrettä naisessa, koska se ainakin alkuun varmaan imartelee miestä antavana osapuolena. Saamisen tarpeen kyllä muutoin tunnistaa toisessa melko helposti. Ei tarvitse kuin asettaa ystävyyden vaaka tasapainoon molemminpuolisuuden osalta. Voi asettaa itsensä pelkän antajan roolista tasapuolisesti saajaksi. Jos toinen ei tätä hyväksy, hän eittämättä lähtee, koska ei koe suhdetta arvokkaaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kolmasti pitkästi:
Naisille tehokkain sytyttäjä on tilanne, jossa he saavat kokea olevansa jollain tavoin erityislaatuisia. Naisiin siis vetoaa narsismi, mikä on tutkimuksissakin todettu. Imarteleva ja peliä pelaava renttukin saa vietyä naiselta jalat alta, kunhan vain toimii naisen säännöin. Kunnioitus, kiinnostus, ystävyys tai muut sellaiset seikat ovat naiselle toisarvoisia.

Missään en ole kiistänyt fantasiointia tai sen merkitystä, kyllä sekin kuuluu toimivaan ja aikuiseen suhteeseen. ERI asia on, pitääkö AINA fantasioida jostakusta muusta, eli oma emäntä/isäntä ei LAINKAAN sytytä, ja puoliso vielä huomaa/tietää sen? Silloin ei pitkälle pötkitä suhteessa.

Kaikki ihmiset haluavat olla puolisonsa silmissä erityisiä, ei siinä ole mitään narsistista. Kiinnostaako muka miestä suhde, jossa naiselle on ihan yksi hailee, jutteleeko asioistaan oman miehensä vai naapurin Reiskan kanssa? Lukaisepa yksikin ihmissuhdeopus, niin huomaat, että helpoin tapa pitää toinen läheisenä ja kiinnostuneena on olla kiinnostunut tästä toisesta. Kun nainen saa puhua aidosti kuuntelevalle miehelle itsestään, ajatuksistaan, tunteistaan jne., kiinnostus miestä kohtaan on taattu. Sama toimii ihan yhtä hyvin toisinkinpäin. Vai miksi muuten lähes jokainen pettämistarina alkaa sanoilla: "vaimoni ei ymmärrä minua... (mutta hienoa, että sinä toinen nainen, kuuntelet ja kiinnität minuun huomiota)".

Ystävyys puolisoiden kesken on tottakai suhteen jatkuvuuden edellytys. Mutta. Naisilla tavallisesti on useita hyviä ystäviä; parhaita ystävättäriä voi olla montakin. Suomalaisen miehen paras ystävä on tutkimusten mukaan (parhaassa tapauksessa) oma vaimo - mikä on tietenkin hienoa. Tästä hyvien ystävien määrän erosta seuraa kuitenkin se, että nainen tyydyttää ystävyystarpeensa osittain tai pitkälti suhteen ulkopuolella, eli nainen saa seuraa, tukea, kiintymystä ja juttelukaverin muualtakin kuin suhteesta. Siksi suhteen pitäisi luonnollisesti olla jotain ENEMMÄN, eli sellaista, mitä ystävät eivät anna: romantiikkaa ja erotiikkaa. Miehen taas on vaikea tyydyttää läheisiä ystävyystarpeitaan suhteen ulkopuolella, sen sijaan mies saa helpostikin seksuaalisia virikkeitä mm. netistä. Ilmeisesti tämän takia ap:kin pystyy hyvin elämään ilman intohimoa omaa naistaan kohtaan, "pelkän" ystävyyden kannattelemana.
 
"Kolmasti pitkästi: Naisille tehokkain sytyttäjä on tilanne, jossa he saavat kokea olevansa jollain tavoin erityislaatuisia. Naisiin siis vetoaa narsismi, mikä on tutkimuksissakin todettu. Imarteleva ja peliä pelaava renttukin saa vietyä naiselta jalat alta, kunhan vain toimii naisen säännöin. Kunnioitus, kiinnostus, ystävyys tai muut sellaiset seikat ovat naiselle toisarvoisia."

Tosi rehellistä ... ja naivia naisten yleistämistä. Hohhoijaa. Samalla puhutaan narsismista joka käänteessä. Todella lapsellista.

 

Yhteistyössä