Pystyisinköhän nyt analysoimaan itseni
Ehkä...
Kun mua ei tunne ja törmää jossain, olen ihana ja kiltti, herätän ihmisten suojeluvaiston (en ymmärrä miksi, mut näin aina käy).
Jotkut saavat musta myös ylimielisen kuvan, johtuen ujoudestani. Aluksi oon mieluummin hiljaa kuin sanon sanaakaan, haluan tietää mihin soppaan lusikkani lykkään.
Mukava olen kun muhun tutustuu, teen kaikkeni auttaakseni muita, olen hyvä olkapää, osaan myös yleensä neuvoa vaikeessa tilanteessa.
Vältän riitelyä läheisten kanssa, no miehen kans otetaan usein yhteen, mutta muiden. Mulla on vuosikausia ollut eräs ystävä kenen kanssa ei olla KOSKAAN tapeltu, ei ikinä. Jos sitä tilannetta lähetään, toinen tekee kompromissin.
Kun mut tuntee olen myös todella puhelias, jutulle ei toisinaan meinaa tulla loppua
Ja normaalioloissa olen iloinen.
Mielipiteeni ovat aika jyrkät, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö niitä voisi muuttaa hyvän perustelun kuullessani.
Suojakilpi mulla on vahva ja muuri korkea. Harva pääsee niistä läpi, säikähdän yleensä jos joku tulee liian lähelle ja liian nopeasti.
Tulistun nopeasti ja lepyn yhtä nopsaa.
En suostu miellyttämään muita valheellisesti, sitä tein joskus, muuten oisin joutunut ulos porukasta, nykyään en siihen alennu. Miellytän kuitenkin ihmisiä tahalteni, positiivises mieles, järkkäämällä illallisia ym. siinä ei ole taustalla hyväksynnän haluamista, koska olen jo itseni onnistunut hyväksymään, enkä muita enää tarvitse tekemään sitä.
En mä kuitenkaan suoraan osaa sanoa, että mikä mus ois huonoa ja mikä hyvää... Mä pidän kaikista piirteistäni, myös negatiivisista.
