Mistä tietää koska on aika erota?

[Väsähtänyt parisuhteeseen]

Ollaan oltu miehen kanssa 7 vuotta yhdessä. Nyt meillä n.1vuotias lapsi. Lapsen syntymän jälkeen suhde on enemmän ja vähemmän rakoillut. Synnytys oli vaikea ja siitä toipuminen kesti todella kauan. Mies on haukkunut mua koko äitiydenajan huonoksi äidiksi ja teen hänen mielestää kaiken väärin. Hän itse osaa parhaiten kuulemma hoitaa lasta. Koti on liian sekainen ja minä kuulemma makaan vain kaikki päivät sohvalla kun hän on töissä. Tosi asiassa hoidan mielestäni lasta hyvin ja viihdyn kotona hänen kanssaa. Miehen mielestä oon vain kotona koska työt ei kiinnosta. Olen ajatellut että haluisin hoitaa lasta vähintään 2-vuotiaaksi kotona ja sitten palata työhöni. Ammattiani kirjanpitäjänä mies on haukkunut aina..."olematonta paperin pyöritystä" en kuulemma tiedä OIKEISTA töistä mitään. On kyllä alkanut itsestäni tuntumaan etten miehen mielestä tiedä enää mistään mitään... joka päivä saan kuulla valitusta, haukkumista yms

Viimeiset kuukaudet ovat olleet pahimpia ja odotan joka päivä että hän lähtee töihin. Lapsen kanssa meillä menee kaksin mukavasti kotona vaikka tietty välissä on raskastakin. Oon myös siirtynyt sohvalle nukkumaan öiksi jo kuukausi sitten. Jotenkin tuntuu että maailmani pyörii lapsen ja kodin ympärillä. Ehkä oon vaan tullut mökkihöperöksi kun en käy kuin kaupassa ja parilla kaverilla sillointällöin kylässä. Lapsen kanssa tietty ulkoilen mutta kaksin mennään pulkalla tai rattailla. Tuntuu että aikuskontaktit ovat jääneet todella vähäiksisi nyt kun olen kotona ja odotan ehkä liikaa mieheltäni?

Onkohan tämä vain jokin vaihe/kriisi parisuhteessa....kuinka kaun tälläistä täytyy jaksaa?

 

[v]

Jos pääset vaikka 2-viikoksi jonnekin evakkoon ja tunnet olosi paljon onnellisemmaksi ilman miestä niin eiköhän asia oo selvä.

 

["lupu"]

No yksi vaihtoehtohan olisi, että miehesi jäisi kotiin hoitamaan lasta (kun hän sen kerran niin hyvin osaa) ja sinä menisit töihin. Kovaahan se voi olla, mutta onko tuota mahdollista kokeilla lyhyempää aikaa, ehkä miehesi huomaa, ettei se niin helppoa olekaan. Ihmettelen kyllä, miten olet jaksanut kaikki nuo 7 vuotta, jos miehesi on aina haukkunut ammattiasi...

 

[ittram]

ei kannata oottaa että se muuttus.sehän on täysi mulkku.sillä on varmaan jo geeneissä periytynyt kusipäägeeni.

 

[aaaaapeeeeeee]

Aina se on arvostellut mun ammattia. Lähinnä että mikään paperinpyöritys ei voi olla raskasta ja kuinka voin olla työpäivän jälkeen väsynyt kun töissä vaan istun yms. Tohon arvosteluun olen tottunut..oon liian läski, en tee mitään, en osaa, oon huono jne. Koskaan ei ole kehunut mua oikeastaan mistään. Mikään ei ole koskaan hyvin. Kaikki negatiiviset asiat jotka liittyy lapseen on mun syytä ja kaikki positiiviset hänen ansioonsa. On saanut kyllä mun itsetunnon aivan nolliin nyt tänä aikana kun olen ollut hoitovapaalla kotona. On alkanut itestänikin jo siltä etten ole yhtäänmitään... Vaikka todellisuudessa tiedän että työkaverit arvostavat osaamistani töissä ja olen koko ajan kouluttanut itseäni lisää. Koskaan mieheni ei ole kehunut vaatteitani tai ulkonäköäni millään tavalla. Lähinnä haukkunut vaan läskiksi, ihrakasaksi jne... On totta että mulle jäi 10kg ylimääräistä raskaudenjälkeen mutta tuota haukkumista oli jo silloin kun olin normaalipainoinen. Harmittaa vaan lapsen puolesta jos eroan miehen kanssa kun lapsesta kuitenkin pitää hyvää huolta ja viettää paljon aikaa sen kanssa. On oikeasti hyvä isä lapselle.

 

[...]

ei kuulosta normaalilta tuollainen toisen alistaminen ja jatkuva haukkuminen! Tottakai lapsi muuttaa parisuhdetta ja oma- sekä yhteinen-aika jää paljon vähemmälle kuin ennen lapsia. Jos miehesi aliarvioi sinua äitinä ja arvostelee tekemiäsi asioita jatkuvasti niin eihän sellaista kukaan kestä. Onko miehesi ollut aina sellainen? Mitä miehesi mielestä pitäisi tehdä, laittaa lapsi hoitoon ja sinun palata "turhanpäiväiseen" työhösi? Kuulostaa vähän siltä ettei miehesi mielestä mikään mitäsi teet ole tarpeeksi hyvää, ei kotona olo eikä ammatinvalintasikaan.. Kurjaa että joudut kärsimään tuollaisesta moukasta, toivottavasti saisitte asianne johonkin järjestykseen. Varailepa aikaa vaikka perheneuvolaan ja käy siellä juttelemassa tilanteestasi, jos vaikka ulkopuolisen ihmisen kanta asiaan saattaisi auttaa sinua eteenpäin!

 

[ei tarte sietää!]

hyvä isä lapselle muttei hyvä mies sinulle!!

 

[aaaaaappppppppp]

Mietin jossain vaiheessa perheneuvolaa yms mutta tiedän että tän meidän paikkakunnan perheneuvola on niin syvältä etten sinne kyllä mene. Mies tänään kyseli että mikä on vialla kun on niin kiukkunen koko ajan...en jaksa sille edes selittää enää kun ei kuitenkaan tajua! Kait se on jotain ihmetellyt kun yli kuukauteen en ole nukkunut sängyssä ainuttakaan yötä ja minkäänmoista hellyyttä yms ei ole ollut. Aikani olen yrittänyt sanoa että tuntuu pahalta hänen sanomiset mutta vastaus on aina että "ite suututit mut"

 

[samankokenut]

onkohan miehes vähä narsisti. ei kenenkään tarvitse tuollaista kuunnella...nim.kokemusta on,

 

[Criminal Mind]

Hyi vittu mikä idiootti. Ex kirjanpitäjänä voin sanoa että se työ on helvettiä. Vastuuta enemmän kuin kellään duunarilla tehtaassa. Haistata paskat tollaselle ja sano sille että lähet siitä vauvan kanssa pois riesoina olemasta...

 

[aaaaaapppppppp]

Kait jotain narsistin piirteitä löytyy. On sanonut että jos lähden pois niin yksin saan lähteä. Lapsi jää hänelle ja pitää kuulemma huolen että ei lapsi ei tapaa minua kuin joka toinen viikonloppu Kait sit menisi jonnekkin sossun luukulle kertoo satujansa musta tai jotain. On tää yhtä paskaa..

En ole enää aikoihin puhunut miehelle mitään omia asioitani...ei se itseasias edes tiedä musta enää mitään. Miksi edes puhuisin kun kuitenkin vaan käyttää kaikkea sanomaani aseena mua itseäni vastaan.