M
"Milja"
Vieras
Arki ja sen pyöritys ja sujuvuus yhdistää, lapset ja yhteinen omaisuus. Mökki joka on lapsillekin tärkeä jne.
Mutta parisuhde itsessään on aivan kuollut, ei yhteistä puhuttavaa, on turha puhua kun olemme täysin eri aaltopituudella. Olen aivan kypsä miehen selityksiin ja juttuihin, mielestäni ne ovat lapsellisia ja näemme asiat aivan eri tavoin. Yhteistä huumoria ei ole, emme naura yhdessä. Seksiä ei ole, ei ole mitään haluja minulla enää. Mies ei vaan sytytä, ei millään tasolla.
Mutta kuten sanoin, arki sujuu, lasten kuljetukset siis kouluun ja päiväkotiin, ruuanlaitto ja pyykkäys. Aikataulullisesti arki menee mukavasti ja yhteistä omaisuutta on aika paljon... sellaisesta luopuminen pelottaa, lastenkin vuoksi siis jotka esimerkiksi viihtyvät hyvin mökillä, nuorempi haluaisi jopa muuttaa sinne eli eron tullessa sekin olisi myytävä.
Kolme vuotta elin vaan ajatellen, että eroan kun lapset ovat isoja ja jaksoin suhdetta sen varjolla, mutta nyt olen huomannut että minua kiinnostaa muut miehet, kaipaan ja janoa huomiota ja rakkautta tai edes tunnetta siitä, että vieressä on mies ja tunnen itseni naiseksi. Olen aina vihannut pettämistä, mutta nyt tämä koko tilanne tuntuu jo katkeroittavan... pitääkö mun tosiaan loppuelämäni elää ilman niitä tunteita, ilman seksiä, ilman halua... olla vaan eloton kuori. Tosin lapset toki antavat iloa ja sisältöä elämään, mutta muuten kaikki on niin tyhjää.
Mutta parisuhde itsessään on aivan kuollut, ei yhteistä puhuttavaa, on turha puhua kun olemme täysin eri aaltopituudella. Olen aivan kypsä miehen selityksiin ja juttuihin, mielestäni ne ovat lapsellisia ja näemme asiat aivan eri tavoin. Yhteistä huumoria ei ole, emme naura yhdessä. Seksiä ei ole, ei ole mitään haluja minulla enää. Mies ei vaan sytytä, ei millään tasolla.
Mutta kuten sanoin, arki sujuu, lasten kuljetukset siis kouluun ja päiväkotiin, ruuanlaitto ja pyykkäys. Aikataulullisesti arki menee mukavasti ja yhteistä omaisuutta on aika paljon... sellaisesta luopuminen pelottaa, lastenkin vuoksi siis jotka esimerkiksi viihtyvät hyvin mökillä, nuorempi haluaisi jopa muuttaa sinne eli eron tullessa sekin olisi myytävä.
Kolme vuotta elin vaan ajatellen, että eroan kun lapset ovat isoja ja jaksoin suhdetta sen varjolla, mutta nyt olen huomannut että minua kiinnostaa muut miehet, kaipaan ja janoa huomiota ja rakkautta tai edes tunnetta siitä, että vieressä on mies ja tunnen itseni naiseksi. Olen aina vihannut pettämistä, mutta nyt tämä koko tilanne tuntuu jo katkeroittavan... pitääkö mun tosiaan loppuelämäni elää ilman niitä tunteita, ilman seksiä, ilman halua... olla vaan eloton kuori. Tosin lapset toki antavat iloa ja sisältöä elämään, mutta muuten kaikki on niin tyhjää.