Mistä tietää/näkee onko 3 veen parempi olla äitin ja vauvan kanssa kotona vai "virikehoidossa" päiväkodissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Poksu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eiköhän se näe ihan siitä äidistä, kuinka paljon ehtii ja jaksaa touhuta 3v:n kanssa esim. ulkoilla, askarrella, laulaa, leikkiä jne...Ja onko lapsella ikäistään seuraa lähistöllä.
 
Katsomalla lasta.

Jos äiti jaksaa kyläillä ja käydä puistossa, jossa muita lapsia ja isompi lapsi käy kerhossa ja pihapiiristä löytyy samanikäisiä leikkikavereita niin silloin varmasti viihtyy kotona.

Mutta jos äiti elää vauvan ehdoilla. Imetykset, vaipanvaihdot, pitkät unet, rauhalliset vaunulenkit. Niin eipä se lapsi paljoa nauti jos on tottunut muiden lasten kanssa leikkimään.

 
En ole koskaan ymmärtänyt tuota virike juttua. Viet lapsen kerhoon, muskariin ja käytte vielä vaikka jossain perhekerhossa. En ymmärrä miksi lapsi pitää viedä hoitoon, jos on mahdollisuus olla kotona. Meillä on tästä tullut melkein riita yhden ystävän kanssa, koska hän on sitä mieltä, että lapset menee jollainlailla piloille kun ovat kotona. Minä olen sitä mieltä, että jos päivähoidossa kasvaisi jotenkin fiksumpia lapsia, olisi se pakollinen kaikille.
Toki lasten kanssa täytyy ulkoilla ja viedä leikkimään kavereiden kanssa. Käydä kerhoissa, että oppivat olemaan ryhmissä.
Meidän 7v esikoinen pärjäsi esikoulussa hienosti, vaikka ei ole ollut päivääkään päiväkodissa.
 
Ei sitä jokapäivä tarvitse mitään askarteluja yms. olla. Lapsi voi osallistua arkeen äidin kanssa. Siivoamiseen, ruoanlaittoon ja auttaa vauvan kanssa. Harvemmin pienet edes päiväkotiin pääsee, ja pph:lla on usein ihan sama rytmi kun mitä kotonakin olisi. Mä en tajua tuota virikehommaa ollenkaann, aivan hermoihin ottaa. Kyllä pikkuinen lapsi keksii tekemistä vaikka pienistä kivistä, tuon ikäisellä kun sitä mielikuvitusta riittää. Jokaisen lapsen on paras olla kotona. Hoidossa on myös niitä huonoja puolia jotka usein kumoaa ne hyvät. Itse siis veisin hoitoon vain siinä tapauksessa että menisin itse töihin. Mihkää "virikehoitoon" en todellakaan lastani sinne veisi:(
 
Sen näkee lapsesta. Siitä, miten tyytyväinen hän on elämäänsä äidin ja vauvan seurassa. Joku kaipaa äksöniä jo pienenä, toinen on tyytyväinen äidin seuraan vielä viisivuotiaanakin.

Ja erittäin olennaista on sekin, onko niitä perhekerhoja, muskareita, yms joissa käydä, vai onko elämä vaan yhtä kotosalla oloa ilman leikkitovereita. Jos se on jälkimmäistä, ja lapsi tuntuu kaipaavan jotain muutakin, niin osa-aikainen päiväkotipaikka voi olla loistava ratkaisu. Sieltä saa niitä ikätovereita, joiksi ei aktiivisinkaan askarteleva ja laulava äiti pysty muuttumaan, ja jotka ovat lapselle paljon tärkeämpiä kuin joku näpertely ja askartelu.
 
Emmä tiedä näkeekö sitä varsinaisesti mistään?

Jos perheessä eletään tavallista, aktiivista elämää en pysty ymmärtämään miksi lapselle vois joku muu paikka olla kotia parempi?
Ellei siis ole jotain erityistarpeita, puheterapiaa, sosiaalisten taitojen kehittämistarvetta tms. josta on keskusteltu esim. neuvolassa.

Eli jos lapsi, koti ja perhe on ns. "normaali", miksi tarttis mennä minnekään kokopäiväiseen hoitoon muualle?
Pidän itsestään selvänä, että isompi lapsi käy leikkipuistoissa, kerhossa, ehkä jossain harrastuksessa ( muskari, jumppa tms. ) eikä nökötä 24/7 kotona.

Älkääkä tulko nyt selittämään erityistarpeita, uupumusta, sairauksia tms. ne ovat asia erikseen!
 
Minusta jos kotona on suht tervepäinen vanhempi ja lapsi, jolla ei ole erityistä tuen tarvetta, niin useimmiten koti on paras paikka lapselle. Vanhempi pystyy kyllä varmasti järjestämään tarpeeksi virikkeitä, joiden ei kolmevuotiaan kohdalla tarvitse olla kovin päätä huimaavia (ei niitä voi suuressa lapsiryhmässäkään kovin yksilöllisesti tarjota). Ihan tavallinen kotielämä tarjoaa hyviä virikkeitä, lukeminen, piirtely, ja esim. pihalla tai puistoissa tavattavat kaverit kuulostaa jo ihan hyvältä. Vielä jos jossain lapsiryhmässä käy (kerho, perhekerho tms.) niin eiköhän asiat ole vallan hyvin.
 
Kyllä minä sanon, että lapsen käytöksestä sen huomaa. Kumpi vaihtoehto saa lapsen käyttäytymään tasapainoisemmin, on hänelle sitten se parempi ratkaisu. Tietenkin myös kyse on äidin jaksamisesta, niin kuin muutkin totesivat. Siis, että jaksaako äiti keskittyä ja panostaa touhuihin myös vanhemman lapsen kanssa.
 
Riippuu lapsesta ja tilanteesta. Meidän 3vee saa jatkaa kaksi päivää viikossa päiväkotitaivaltaan vaikka vauva syntyykin, koska päiväkotikaverit on sille tärkeitä ja viihtyy hyvin päiväkodissa. En halua sekoittaa isomman elämää täysin yhdeksän kuukauden ajaksi, koska sitten kuitenkin palaa päiväkotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Riippuu lapsesta ja tilanteesta. Meidän 3vee saa jatkaa kaksi päivää viikossa päiväkotitaivaltaan vaikka vauva syntyykin, koska päiväkotikaverit on sille tärkeitä ja viihtyy hyvin päiväkodissa. En halua sekoittaa isomman elämää täysin yhdeksän kuukauden ajaksi, koska sitten kuitenkin palaa päiväkotiin.

Ja lisäisin vielä, että minusta myös tulevalla vauvalla on oikeus saada jakamaton huomioni ihan täysin ja yksin ja häiriöttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Riippuu lapsesta ja tilanteesta. Meidän 3vee saa jatkaa kaksi päivää viikossa päiväkotitaivaltaan vaikka vauva syntyykin, koska päiväkotikaverit on sille tärkeitä ja viihtyy hyvin päiväkodissa. En halua sekoittaa isomman elämää täysin yhdeksän kuukauden ajaksi, koska sitten kuitenkin palaa päiväkotiin.

Ja lisäisin vielä, että minusta myös tulevalla vauvalla on oikeus saada jakamaton huomioni ihan täysin ja yksin ja häiriöttä.

Musta eka kommenttis oli tosi hyvä perustelu.Toinen menikin yli hilseen... :/
Siis oikeesti isommat lapset olis ajettava pois jonnekin kotoa,että saa vauvan kanssa olla yksin ja häiriöttä...
plaah...
Jos perheessä on isompia lapsia,on heilläkin oikeus saada olla äidin kanssa.


Ap kyssäriin,ei voi mistään etukäteen tietää mikä kenenkin lapselle paras.Uskon että jokainen tuntee lapsensa niin että tietää.

Eikä lapset pph:ssakaan kokoaikaa askartele,ym ohjatusti leiki,vaan kodinkaltaista se touhu on.
Enkä tiedä kuinka moni alle 3 vee kaipaisi päiväkodin "rauhaa",todella levotonta ja rauhatonta se meno siellä välillä on.Isommat kestää tuon menon,mutta pieni tarvitsee vielä rauhaa ja rakkautta.
Täällä ei alle 3 veet pääse kuin pph:lle paitsi vuorohoitoa tarvitsevat pväkotiin.Siinä ryhmässä sitten onkin ihan jokaikäistä ja meno sen mukaista.
Ne 1 veet jää eskaripoikien tossujen alle alta aikayksikön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama:
[
Ja lisäisin vielä, että minusta myös tulevalla vauvalla on oikeus saada jakamaton huomioni ihan täysin ja yksin ja häiriöttä.


Meillä tämä pystyttiin onneksi hoitamaan niin,
että isä hoiti / harrasti ja kulki esikoisen kanssa paljonkin
ja mä olin vauvan kanssa kaksin.

Kyllä isompikin lapsi tarvitsee joskus jakamatonta huomiota vanhemmiltaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Black Dahlia:
Tietenkin myös kyse on äidin jaksamisesta, niin kuin muutkin totesivat. Siis, että jaksaako äiti keskittyä ja panostaa touhuihin myös vanhemman lapsen kanssa.

Mun mielestä taas (varsinainen uupumus toki poissulkien) merkityksellisintä on se, onko sillä 3-vuotiaalla myös ikäistään leikkiseuraa. Ei se, jaksaako äiti panostaa johonkin muovailuun, askarteluun, tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja Black Dahlia:
Tietenkin myös kyse on äidin jaksamisesta, niin kuin muutkin totesivat. Siis, että jaksaako äiti keskittyä ja panostaa touhuihin myös vanhemman lapsen kanssa.

Mun mielestä taas (varsinainen uupumus toki poissulkien) merkityksellisintä on se, onko sillä 3-vuotiaalla myös ikäistään leikkiseuraa. Ei se, jaksaako äiti panostaa johonkin muovailuun, askarteluun, tms.

joo mutta ei se oma ikäinen seura tee autuaaksi. terve ja jaksava äiti - minun mielestäni - ymmärtää sen kavereiden tarpeen ja siksi käy lapsen kanssa paikoissa joissa heitä tapaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
[) merkityksellisintä on se, onko sillä 3-vuotiaalla myös ikäistään leikkiseuraa. Ei se, jaksaako äiti panostaa johonkin muovailuun, askarteluun, tms.

Tästä olen täysin samaa mieltä,
vaikka muuten pidänkin virikehoitoa kavereiden takia 3vuotiaalle diipadaapana.

Ehkä siksi, että mä oon liikkunut lasten kanssa aina paljon; vienyt esikoista kavereille, kerhoisin ja harrastuksiin kuopuksen ollessa vauva.
Sen sijaan mitään en oo koskaan askarrellut :D

 
Alkuperäinen kirjoittaja gh:
joo mutta ei se oma ikäinen seura tee autuaaksi. terve ja jaksava äiti - minun mielestäni - ymmärtää sen kavereiden tarpeen ja siksi käy lapsen kanssa paikoissa joissa heitä tapaa.

Toki, jos niitä paikkoja on. Ikävän usein leikkipuistot ovat tyhjiä ja perhekerhoissa on vaan vauvoja äitineen :/ . Henk.koht. pidän tärkeänä myös sitä, että leikkiseura olisi säännöllistä ja pysyisi suunnilleen samana, eli joku satunnainen vartin kontakti Prisman pallomeressä ei aja samaa asiaa kuin tutumpi leikkikaveri. Oli se tutumpi kaveri sitten naapuri, äidin ystävän lapsi, kerhokamu tai päiväkotikaveri.
 

Yhteistyössä