Mistä voimaa lähteä...?

[jaksaako enää]

miten saada voimaa lähteä pois parisuhteessa?
Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä 2 vuotta, kihloissakin. aluksi mies tuntui unilmieni mieheltä. myöhemmin olen huomannut hänessä piirteitä, sellaisia joiden kanssa en ehkä pysty elämään. pieniä asioita joista voi tulla isoja. mieheni on kovin materialistinen (välillä tavarat todellakin tuntuvat tulevan ennen ihmisiä) välillä hyvin empatia kyvytön ja itsekäs. oma etu tuntuu tulevan niin kovin usein ensin. itse taas olen luonteeltani avulias "hössöttäjä". haluan olla avuksi muille ja minulle on tärkeää muiden hyvä olo. nämä luonteen erot tulee esiin monissa arkipäivän tilanteissa (esim. sukulaisten kyläillessä, kun ystäväpiiri tarvitsee apua lastehoidossa...) ja myös kotona. itsen mielläni passaan miestäni, mies taas rutisee helposti pienistäkin asioista joita pyydän häntä tekemään. (tarkoitan näillä sellaisia asioita jotka on vain pyytäjän hyväksi, en mitään siivousta tms.)
voinko elää ihmisen kanssa jonka "itsekkyyttä" välillä halveksin?

ongelmana on myös se että olen taloudellisesti riippuvainen miehestäni. opiskelen vielä ensi vuoden ja työssäkäynti mahdollisuudet on aika vähäiset (käyn nyt osa-aikatyössä). en saa enää opintotukea. nyt mies hoitaa asumiskulut (asumme hänen omistamassa asunnossa). tienaan työlläni n. 400 e kuussa... siinä kaikki raha mitä saan... säästöjä ei ole. pelkään että lähteminen olisi siis taloudellisesti mahdotonta...? eihän minulla olisi vara maksaa vuokravakuuksia tms vaikka löytäisin edullisen asunnon. todennäköisesti edessä olisi muutto toiselle puolelle suomea äidin luo rahaa säästämään.

en ole vielä puhunut asiasta miehelleni. joskus kun riitelemme hän huutaa minua muuttamaan (en usko että tarkoittaa, hänellä on tapana huutaa suuttuessaan todella rumasti). tänään oli yksi sellainen kerta: huusin hänelle että "sopii"!!! en tiedä tarkoitinko. kannattaako edes puhua kun kyse on luonne-eroista? mieheni on monesti sanonut että hän ei muutu... hän on todella itsepäinen luonne. ylpeäkin.

väsyttää...

 

[Jorma 5]

Äidin luo...näin testaat ukon, haluaako hän jatkaa kanssasi.
Ei kenenkään kanssa kannata olla pelkän asunnon vuoksi.

 

[voimia ap:lle]

"tienaan työlläni n. 400 e kuussa... siinä kaikki raha mitä saan... säästöjä ei ole. pelkään että lähteminen olisi siis taloudellisesti mahdotonta...? eihän minulla olisi vara maksaa vuokravakuuksia tms vaikka löytäisin edullisen asunnon. todennäköisesti edessä olisi muutto toiselle puolelle suomea äidin luo rahaa säästämään."

Siteeraan näissä Ellit viesteissä jo kulunutta elämänohjetta "asioilla on tapana selvitä".

Vaikka ongelmasi tuntuu nyt ylitsepääsemättömältä, huomenna asia näyttää jo paljon valoisammalta. Se saa oikeat mittasuhteet.

Sinun on ihan turha kärsiä huonosti toimivassa parisuhteessa. Ajattelepa miten voit huonosti pienten lasten äitinä. Minulla on siitäkin karvaita kokemuksia.

Sinuna ottaisin äitiin ja isään yhteyttä. He selvittävät raha-asiat ja saat oman asunnon katon pääsi päälle. Jos mikään muu ei auta, ota sosiaaliviranomaisiin yhteyttä.

Olen ex-yh-Elli. Nuorimmaiseni pitää välivuotta. Hän hankkii suurinpiirtein yhtä paljon kuin sinä. En vaadi rahaa ruokaan tai vuokraan. Hän säästää tulevia opintoja varten.
Kyllä me pärjätään, kun ollaan supernuukia. Laitoin tänään muutaman viestin Säästöpossupalstalle. Vaihda sinäkin sille palstalle. Tämä palsta saa sinut entistä huonovointisemmaksi.

www.suomi24/avioero/avoeropalstoilla moni Elli kertoo kokemuksistaan. Mahdottomastikin erosta selviää ajan oloon. Sinulla on ihan hyvin asiat. Pitää vain toimia eikä jäädä vatvomaan asiaa netin palstoille.

Lähden nyt kotiin. Taskussa on vielä yksi karkki. Löysin karkkeja päivällä lumihangesta penkkariajelun jäljiltä.

 

[alkuperäinen]

en voi lähteä minnekään osa-aikatyöni takia... se on kuitenkin ainut rahanlähteeni ja pid'n työstäni. äiti asuu todellakin toisella puolella suomea.
mieli tekisi kokeilla mutta käytännössä ei mahdollista...
... mistä saisin rahaa että voisin edes kunnolla miettiä haluanko jäädä vaikko lähteä...
maksaako sossu tms takuuvuokraa? tällä hetkellä minulla ei ole yksinkertaisesti rahaa muuttaa ja pelkkä tahto ei tunnu rahaksi muuttuvan... ei ainakaan vuokratakuun kokoiseksi...

 

[alkuperäinen]

ai niin, ei onneksi lapsia ole. koira vain ja sekin on minun. vanhemmilta en saa rahaa...
äiti elää muutenkin tiukilla. isäni taas on ulosotossa (vanhempani ovat eronneet).

 

[RrR]

Onko sulla ketään kaveria, jonka luokse voisi hetkeksi muuttaa? Onko sinun mahdollista tehdä töissä enemmän vuoroja tai hankkia toinen työpaikka? Onko paikkakunnallasi opiskelija-asuntoja? (Niitten vuokra on usein halpa. Asuminen solussa ei toki aina ole herkkua, mutta parempi kai kuin sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa et halua (?) asua...)

 

[RrR]

Niin ja kannattaa kysyä Kelasta, olisitko oikeutettu johonkin avustukseen; onhan niitä monenlaisia, asumislisiä ym... Entä jos saisit muuten sumplittua asiat niin, että pärjäisit tuolla 400:lla kuussa (esim. opiskelija-asunnossa), onko sinulla ketään, jolta pystyisit lainaamaan sen takuuvuokran ja maksamaan ehkä pikkuhiljaa takaisin?
Löytyisikö paikkakunnaltasi kokopäivätyötä? Onko koulusi sellainen, että pystyisit jäämään nyt kevääksi pois tekemään töitä - saisit maksettua sen "lainan" pois, jos siis saisit sellaisen jostain?

 

[alkuperäinen]

voisi tietenki kysyä niitä opiskelija-asuntoja mut vain jos niihin saa ottaa koiran mukaan, siitä en nyt halua luopua... mut en tiedä saanko enää edes opiskelija asuntoa kun opintotuki on loppu? eli en ole enää siihen oikeutettu?
en voi jäädä koulusta pois, tutkintouudistus painaa päälle ja mun on sen takia pakko valmistua vuoden päästä tai joudun tekemään extraa...
oon yrittäny miettiä takuuvuokran lainaajia... ainut kellä siihen olis varaa on mun mies...
omat kaverini on kaikki opiskelijoita. töitä en voi tehdä enää enempää... kun graduaki pitää tehdä muun koulun ohella.

 

[neuvoja]

Kyllä opiskelija-asuntolaan pääsee, vaikkei enää saisikaan opintotukea. Kunhan opintosuorituksia kertyy tarpeeksi. Yleensä tosin lemmikkejä ei saa ottaa soluasuntoihin ja yksiötä saattaa joutua jonottamaan tosi kauan. Mutta näin keväisin on parhaat mahdolliset ajat opiskelija-asunnon saamiseen, kun keväällä valmistuvat ovat muuttamassa pois, mutta syksyn uudet opiskelijat eivät ole vielä tukkimassa jonoja. Sossusta tai seurakunnalta saa vähävarainen lainaan takuuvuokrarahat, jotka sitten pois muuttaessasi siirtyvät automaattisesti takaisin heidän tililleen. Mielestäni sinun kuuluisi olla oikeutettu myös yleiseen asumistukeen, kun palkkasi on noin pieni etkä saa enää opintotukea (tosin tietyillä paikkakunnilla tuo vaatii, että opintolainat on nostettu kokonaisuudessaan).

 

[RrR]

Joissain kaupungeissa on opiskelija-asuntoloissa myös kaveriasuntoja, niihin saattaa saada ottaa eläimiä. Jos siis sulla on kavereita, jotka ehkä voisivat muuttaa sun kanssa. Tai voisiko koira olla hetken aikaa kaverilla hoidossa, kunnes pääset yksiöön?

(Niin, ja käsittääkseni ainakin täällä Helsingissä Hoasilla esim. parisuhteen purkautuminen nostaa sinua jonotuslistalla... Eli jos asut perheasunnossa ja tulee ero, sinut laitetaan tyyliin ensisijalle soluihin jonottajissa. En tiedä sitten miten muualla ja miten jos ei asu Hoasilla alkujaan... Aika ymmärtäväisiä nuo yleensä ovat olleet! Mutta takuuvuokran vaatimisesta tuskin pystyvät kuitenkaan joustamaan.)

Jos sulla on muutamia ystäviä (varsinkin sellaisia, jotka saa vielä opintotukea), yhteistuumin voisi saada kokoon sen takuuvuokran... Meillä on ainakin yleensä saatu kavereille rahaa lainattua jos on ollut tarvetta. Eli ei koko summaa yhdeltä tyypiltä vaan vähän monelta.

Tosin sossukin saattaa auttaa (kuten edellinen sanoi). Jos olisin sinä, menisin Kelaan kysymään - tai vähintäänkin surffailisin niitten nettisivuilla josko sieltä löytyis tietoa.

 

[RrR]

Tsemppiä. Niin kuin joku tossa sanoi, "asioilla on tapana selvitä". Jos siis sitä haluat (Tai siis varmaan haluat, että asiat selviävät, tarkoitin nyt tuota eroamista...)

 

[elkslk]

Iso ongelma ratkeaa miettimällä yhtä pientä ongelmaa kerrallaan.

- ota selvää netistä eri asumisvaihtoehdoista: soluasuntokin menee väliaikaisena asuntona, kunnes saat opinnot loppuun. Kannattaa myös kysyä opiskelukavereilta, olisiko kukaan halukas vuokraamaan esim. kimpassa asuntoa. Katso myös kotikaupunkisi nettisivuilta, löytyykö sieltä sellaista kohtaa kuin vuokra-asunnot, joissa on valmiit linkit niihin tahoihin, jotka vuokra-asuntoja välittävät.

- jos muuttaminen on vain vuokravakuuksista kiinni, joudut pahimmillaan ehkä ottamaan pankista lyhytaikaisen lainan, johon joudut pyytämään ehkä takaajaksi esim. äitisi.

- jos asuntoon ei saa ottaa koiraa, niin onko mahdollista, että koirasi asuisi äitisi luona niin kauan aikaa, kunnes valmistut ja pääset käsiksi uuteen asuntoon?

- tutustu ensiksi Kelan nettisivuihin, laadi lista kysymyksistäsi ja soita Kelaan selvittääksesi opintotukiasiasta faktat. Kerro tilanteesi, että ero on edessä ja pelkäät, että joudut jättämään opinnot kesken siksi, että sinulla ei ole varaa elää. Kelan asiakaspalvelu on sitä varten, että asiakkaiden tulee saada sieltä tietoa heille kuuluvista etuuksista. On olemassa myös harkinnanvaraisia etuuksia juuri tällaisia väliaikaisia tilanteita varten, sillä ei ole yhteiskunnankaan etu, että keskeytät opintosi.

- selvitä sossussa, mihin etuuksiin olet oikeutettu. Onko mahdollista saada asumiseen ja elämiseen väliaikaista apua, kunnes valmistut?

Jos taas kaikki vaihtoehdot tuntuvat mielestäsi huonoilta, niin sitten vain hammasta purren jatkat miehesi luona niin kauan kunnes valmistut. Hänen kanssaan on ehkä henkisesti ahdistavaa olla, mutta kun asennoituu siten, että tämä on vain väliaikaista, niin jaksat varmasti. Sitäpaitsi antaahan se lisäpotkua opiskeluun, jotta haluat valmistua niin nopeasti kuin mahdollista.

 

[Pimmiainen]

Vuokravakuuden saat mitä todennäköisimmin sossusta. Jos et ole enää oikeutettu opintolainaan, saat lisärahoitusta samasata paikasta. Tietenkin voisit kysellä jos saisit töistä lisää tunteja/vuoroja. Vuoden verran jaksat hieman tiukempaakin tahtia.

 

[vielä eilisestä]

ai niin, ei onneksi lapsia ole. koira vain ja sekin on minun. vanhemmilta en saa rahaa...
äiti elää muutenkin tiukilla. isäni taas on ulosotossa (vanhempani ovat eronneet).

Vastasin eilen tähän viestiketjuun. Ei meidänkään lasten isä ole pystynyt tukemaan rahallisesti. Äitinä olen tehnyt vuosia kahta työtä. Vaikka äitisi onkin tiukilla, niin kyllä hänen pitäisi yrittää jelppiä jollain tavalla. Aikuinen ihminen keksii rahaa vaikka kiven kolosta. Jos luottotiedot ovat kunnossa, niin äiti voi hommata esim. Sammosta halpakorkoista lainaa. Niin me teimme, kun tytär asui vähän aikaa ulkomailla.
Minun lähtökodat olivat aikoinaan vaikeat. Suurperheen kolmanneksi nuorin kehitysalueella lama-aikaan. Sitten avioiduin alkoholistin kanssa. Toivottavasti loppuelämä sujuu paremmin.

Luin aamulla Optio-lehteä. Seuraan erittäin tarkasti aikaani. Kirjanpidosta tiedän jonkun verran. Olen ollut alan tehtävissä takavuosina.

Kävin aamulla vertailemassa www.kauppakori.fi hintoja. En siirrykään Stockan Herkun puolelle. Korilla oli eroa monta kymmentä euroa. Lisää aiheesta Säästöpossupalstalla.

Kyllä sinä ap. pärjäät. Vippaa mieheltä rahaa ja maksa joskus pois. Keskityt nyt opintoihin ja saat joskus hyvän työpaikan. Sitten autat joskus Elliä mäessä Ellien palstoilla. Ongelmia varmasti riittää tulevaisuudessa, kun uudet Ellit astuvat remmiin.

 

[alkuperäinen]

ongelmaan on nyt saatu jonkinlainen ratkaisu jonka takana on kumma kyllä... mieheni.
hän halusi eilen jutella vakavasti, kertoi kuinka paljon rakastaa mua ja on huomannu että olen jotenkin etääntynyt hänestä. hän myös kuulemman tietää että on kohdellut mua huonosti (jutellut näistä asioista jopa omien kavereidensa kanssa ja hänen kaverinsa olivat käskeneen hänen ryhdistäytyä koska mun kaltaista naista ei kuulemman sovi mennettää...ohhoh...)

kerroin hänelle että olen vakavasti harkinnu muuttoa. hän pyysi että en muuttaisi. hän haluaa yrittää vielä ja vaikka niin että hän nukkuu sohvalla ja saan omia makuuhuoneen (isompi OHHOH!!). ja jos asiat ei suju niin hän kuulemman lainaa mulle rahaa takuuvuokraan. (kaikista suurin OHHHHHOOOHH!!!)

taidan antaa hänelle mahdollisuuden tai oikeammin haluan antaa. eli toivottavasti asiat kääntyy parempaan ja jopa niin paljon parempaan että eroa ei tarvitse enää miettiä

 

[tuli.]

Kiva kuulla, että mies heräsi ennen kuin ovi kolahti takanasi kiinni. Kannattaa edelleenkin jatkaa niitä vakavia keskusteluita ja yrittää aina riitatilanteissa päästä jonkinlaiseen kompromissiin.

Toivotaan, että myös sinä löydät sen rakkauden tunteen uudelleen, jos näin ei käy, niin mielestäni rahan ja asunnon vuoksi ei yhdessä kannata jatkaa -muutenhan myös sinä olet se materialisti josta miestäsi moitit. Onnea teille!

 

[heppunen]

Niin, kannattaisi kyllä miettiä, että koska suhteessanne on ollut paljon hyvää, niin oletko nyt heittämässä pois niinsanotusti lasta pesuveden mukana. Ikinä ei voi liikaa korostaa keskustelun merkitystä parisuhteessa. Jos ette juttele ja todella tutustu toisiinne puhumalla, niin silloin alkaa olettamaan asioita. Toisen ajatuksia ei pysty lukemaan.

Voisiko olla niin, että teidän suhteessanne on ollut eka kriisi? Ei sen tarvitse tarkoittaa heti eroa. Ehkä voisitte kääntää tämän kriisin voimavaraksi, joka lähentää teitä.

Jos on rahaa, sitä helposti käyttää tuhlailevaan tyyliin. Raha ei välttämättä merkitse, että se on omalla arvoasteikolla tärkein, vaikka siitä puhuukin mielellään paljon. Voisiko olla niin, että miehesi on lapsuudessaan kärsinyt siitä, että hän ei ole saanut haluamiaan asioita, joten hän nyt hyvityksenä ostaa itselleen aikuisen miehen "leluja"? Tai jos lapsuudenkodissa on totuttu arvostamaan materiaa, niin se tietysti heijastuu lapseenkin, jolloin nuori oppii siihen, että ulkoinen pintakiilto on arvokasta. Kun sitten rakastuu, niin yleensä huomaa, että ne isoimmat onnenhetket eivät liity tavaroiden ostamiseen ja omistamiseen, vaan juuri nimenomaan niihin asioihin, joita ei rahalla saa eli rakkauteen, onnellisuuteen, terveyteen jne.

Suosittelen lämpimästi, että tutustutte toistenne arvomaailmaan. Sitä kautta saa usein hienoja ahaa-elämyksiä, kun oppii ymmärtämään toisen näkökantoja asioihin. Siinä omakin ajattelumaailma avartuu. Lisäksi taustoja tuntemalla osaa laittaa perspektiiviä asioihin. Kun kerrot omia mielipiteitäsi, niin mieskin ehkä oppii ajattelemaan vähemmän materialistisesti.

Tekstistäsi saa vaikutelman, että olette vielä aika nuoria. Uskoisin, että miehesikin kypsyy ajan myötä ja hänelläkin on mahdollisuus opetella omaksumaan pehmeämpiä arvoja.

 

[Tinni]

Näinhän se usein menee. Miehet reagoi enemmän tekoihin kuin sanoihin, ja jos olet muuttunut viime aikana etäiseksi, se on herättänyt miehen ajattelemaan asiaa paremmin kuin vuosien nalkutus ikinä.

Pidä vastaisuudessakin kiinni siitä että ansaitset kunnon kohtelua tuloistasi ja elämäntilanteestasi riippumatta, ja silloin saatkin sitä. Monet meistä naisista oppii sen periaatteen vasta vanhalla iällä, jotkut ei silloinkaan.

 

[JA PLääHHHHHHHHH]

onx kaikki taas hyvin? ku sust ei mitään kuulu...

joo noin se menee nainen tulee tänne vinkumaan miehestä ja sitten unohtaa taas paskan kohtelun kun mies on taas pari tuntia kiva..

"taidan antaa hänelle mahdollisuuden tai oikeammin haluan antaa. eli toivottavasti asiat kääntyy parempaan ja jopa niin paljon parempaan että eroa ei tarvitse enää miettiä "

tuolaisia olette kaikki naiset, mies haukkuu pataluuksi ja sitten annatte anteeksi ja ette reppaa asiaa enää ollenkaan mutta, ihanuus tuo kestää vain pari päivää,ja sitten tulette taas tänne vinkumaan että mies on itsekeskeinen itsepäinen egoisti jonka kanssa ''' jaksaako enää?????????????????

kaikki hyvin THE END!

en usko................

HOHOIJAA!!!

 

[hitula]

Mitkäkö AP:n tapauksesta opimme? Sen, että kannattaa opetella puhumaan ikävistäkin asioista ajoissa, että välttyy siltä, että kärpäsestä kasvaa härkänen. Nainen jo suunnitteli eroa, kun taas mies ihmetteli, että miksi nainen on vetäytyvän oloinen.

 

[hjelp]

miten saada voimaa lähteä pois parisuhteessa?
Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä 2 vuotta, kihloissakin. aluksi mies tuntui unilmieni mieheltä. myöhemmin olen huomannut hänessä piirteitä, sellaisia joiden kanssa en ehkä pysty elämään. pieniä asioita joista voi tulla isoja. mieheni on kovin materialistinen (välillä tavarat todellakin tuntuvat tulevan ennen ihmisiä) välillä hyvin empatia kyvytön ja itsekäs. oma etu tuntuu tulevan niin kovin usein ensin. itse taas olen luonteeltani avulias "hössöttäjä". haluan olla avuksi muille ja minulle on tärkeää muiden hyvä olo. nämä luonteen erot tulee esiin monissa arkipäivän tilanteissa (esim. sukulaisten kyläillessä, kun ystäväpiiri tarvitsee apua lastehoidossa...) ja myös kotona. itsen mielläni passaan miestäni, mies taas rutisee helposti pienistäkin asioista joita pyydän häntä tekemään. (tarkoitan näillä sellaisia asioita jotka on vain pyytäjän hyväksi, en mitään siivousta tms.)
voinko elää ihmisen kanssa jonka "itsekkyyttä" välillä halveksin?

ongelmana on myös se että olen taloudellisesti riippuvainen miehestäni. opiskelen vielä ensi vuoden ja työssäkäynti mahdollisuudet on aika vähäiset (käyn nyt osa-aikatyössä). en saa enää opintotukea. nyt mies hoitaa asumiskulut (asumme hänen omistamassa asunnossa). tienaan työlläni n. 400 e kuussa... siinä kaikki raha mitä saan... säästöjä ei ole. pelkään että lähteminen olisi siis taloudellisesti mahdotonta...? eihän minulla olisi vara maksaa vuokravakuuksia tms vaikka löytäisin edullisen asunnon. todennäköisesti edessä olisi muutto toiselle puolelle suomea äidin luo rahaa säästämään.

en ole vielä puhunut asiasta miehelleni. joskus kun riitelemme hän huutaa minua muuttamaan (en usko että tarkoittaa, hänellä on tapana huutaa suuttuessaan todella rumasti). tänään oli yksi sellainen kerta: huusin hänelle että "sopii"!!! en tiedä tarkoitinko. kannattaako edes puhua kun kyse on luonne-eroista? mieheni on monesti sanonut että hän ei muutu... hän on todella itsepäinen luonne. ylpeäkin.

väsyttää...

Meillä mies taas on rahan perään. Pankkitilin saldo tärkeämpää kuin mikään muu. Raivostuttaa. Me maksan pienistä tuloistani mitä pystyn. Ja ukko ei oo tyytyväinen. Tulee vaan sellanen olo, että en maksais olevinaan yhtään mitään. Teen osa-aikatyötä ja olen määräaikaisena. Ja nytkään työtä ei ole jäljellä enää kuin pari kuukautta. Mitäs sitten? Ahistaa tuo ukon rahasta napina. Hoidan kodin ja teen muut askareet. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta ja 2 vuotta kihloissa. Itsekin lähtöä miettivä!