J
jaksaako enää
Vieras
miten saada voimaa lähteä pois parisuhteessa?
Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä 2 vuotta, kihloissakin. aluksi mies tuntui unilmieni mieheltä. myöhemmin olen huomannut hänessä piirteitä, sellaisia joiden kanssa en ehkä pysty elämään. pieniä asioita joista voi tulla isoja. mieheni on kovin materialistinen (välillä tavarat todellakin tuntuvat tulevan ennen ihmisiä) välillä hyvin empatia kyvytön ja itsekäs. oma etu tuntuu tulevan niin kovin usein ensin. itse taas olen luonteeltani avulias "hössöttäjä". haluan olla avuksi muille ja minulle on tärkeää muiden hyvä olo. nämä luonteen erot tulee esiin monissa arkipäivän tilanteissa (esim. sukulaisten kyläillessä, kun ystäväpiiri tarvitsee apua lastehoidossa...) ja myös kotona. itsen mielläni passaan miestäni, mies taas rutisee helposti pienistäkin asioista joita pyydän häntä tekemään. (tarkoitan näillä sellaisia asioita jotka on vain pyytäjän hyväksi, en mitään siivousta tms.)
voinko elää ihmisen kanssa jonka "itsekkyyttä" välillä halveksin?
ongelmana on myös se että olen taloudellisesti riippuvainen miehestäni. opiskelen vielä ensi vuoden ja työssäkäynti mahdollisuudet on aika vähäiset (käyn nyt osa-aikatyössä). en saa enää opintotukea. nyt mies hoitaa asumiskulut (asumme hänen omistamassa asunnossa). tienaan työlläni n. 400 e kuussa... siinä kaikki raha mitä saan... säästöjä ei ole. pelkään että lähteminen olisi siis taloudellisesti mahdotonta...? eihän minulla olisi vara maksaa vuokravakuuksia tms vaikka löytäisin edullisen asunnon. todennäköisesti edessä olisi muutto toiselle puolelle suomea äidin luo rahaa säästämään.
en ole vielä puhunut asiasta miehelleni. joskus kun riitelemme hän huutaa minua muuttamaan (en usko että tarkoittaa, hänellä on tapana huutaa suuttuessaan todella rumasti). tänään oli yksi sellainen kerta: huusin hänelle että "sopii"!!! en tiedä tarkoitinko. kannattaako edes puhua kun kyse on luonne-eroista? mieheni on monesti sanonut että hän ei muutu... hän on todella itsepäinen luonne. ylpeäkin.
väsyttää...
Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä 2 vuotta, kihloissakin. aluksi mies tuntui unilmieni mieheltä. myöhemmin olen huomannut hänessä piirteitä, sellaisia joiden kanssa en ehkä pysty elämään. pieniä asioita joista voi tulla isoja. mieheni on kovin materialistinen (välillä tavarat todellakin tuntuvat tulevan ennen ihmisiä) välillä hyvin empatia kyvytön ja itsekäs. oma etu tuntuu tulevan niin kovin usein ensin. itse taas olen luonteeltani avulias "hössöttäjä". haluan olla avuksi muille ja minulle on tärkeää muiden hyvä olo. nämä luonteen erot tulee esiin monissa arkipäivän tilanteissa (esim. sukulaisten kyläillessä, kun ystäväpiiri tarvitsee apua lastehoidossa...) ja myös kotona. itsen mielläni passaan miestäni, mies taas rutisee helposti pienistäkin asioista joita pyydän häntä tekemään. (tarkoitan näillä sellaisia asioita jotka on vain pyytäjän hyväksi, en mitään siivousta tms.)
voinko elää ihmisen kanssa jonka "itsekkyyttä" välillä halveksin?
ongelmana on myös se että olen taloudellisesti riippuvainen miehestäni. opiskelen vielä ensi vuoden ja työssäkäynti mahdollisuudet on aika vähäiset (käyn nyt osa-aikatyössä). en saa enää opintotukea. nyt mies hoitaa asumiskulut (asumme hänen omistamassa asunnossa). tienaan työlläni n. 400 e kuussa... siinä kaikki raha mitä saan... säästöjä ei ole. pelkään että lähteminen olisi siis taloudellisesti mahdotonta...? eihän minulla olisi vara maksaa vuokravakuuksia tms vaikka löytäisin edullisen asunnon. todennäköisesti edessä olisi muutto toiselle puolelle suomea äidin luo rahaa säästämään.
en ole vielä puhunut asiasta miehelleni. joskus kun riitelemme hän huutaa minua muuttamaan (en usko että tarkoittaa, hänellä on tapana huutaa suuttuessaan todella rumasti). tänään oli yksi sellainen kerta: huusin hänelle että "sopii"!!! en tiedä tarkoitinko. kannattaako edes puhua kun kyse on luonne-eroista? mieheni on monesti sanonut että hän ei muutu... hän on todella itsepäinen luonne. ylpeäkin.
väsyttää...