Mitä ajattelet, jos lapsella äitinsä sukunimi?

[Muua]

Lapsilla mun sukunimi. Se nyt vaan meni niin, kun esikoisen syntyessa asuttiin miehen kans viela eri maissakin. Toinen laspi sai sitten automaattisesti saman nimen. Sittemmin ollaan menty naimisiin ja halusin pitaa oman nimeni, mika on tosi harvinainen. Tosin jos mies olisi oikein pyytanyt, etta eiko voitaisi kaikki ottaa hanen sukunimeaan, niin olisin asiaa ainakin harkinnut. Mutta eipa tuo mitaan sanonu.

 

[Metsäpeikko]

Mun kaikilla lapsilla on äitinsä sukunimi. Ja heidän äidillään on mun sukunimi.

What's the big deal?

 

[Morrigan]

Lapseni ovat minun lapsiani ja heilla on sama sukunimi kuin minulla. Minulle tama on helpompaa, silla mina olen se, joka ensisijaisesti lasten asioita hoitaa. En esim. laakarissa varmaan reagoisi mitenkaan, ellen kuulisi omaa sukunimeani. :saint:

Oikeasti en jaksa ajatella kovinkaan paljoa muitten nimia. Olen niin vanhoillinen, etta ajattelen matriarkaalisesti - tiettyyn rajaan saakka.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="vieras";27101656]Lähinnä tulee mieleen, että eroon on varauduttu jo etukäteen... tai sitten se, että lapset ovat äidin edellisestä liitosta.[/QUOTE]

Tässä olisi taas käyttöä sille räkäisesti nauravalle hymiölle...

 

["noo"]

Mun täytyy kyllä sanoa, että ei herätä kerrassaan mitään ajatuksia.
Tai ehkä korkeintaan, että kenties äidillä on kauniimpi tai harvinaisempi nimi kuin isällä.

 

[vv]

Ei kyllä oikeastaan edes kiinnosta, eikä kummastuta.
Enemmän ihmetyttää että lapsella on isän ruma/tavis sukunimi vaikka äidillä ois hienompi.

Mutta en kyllä tajua mitä vaikeaa siinäkään on jos lapsilla on eri (siis isänsä) sukunimi kuin äidillä. Meidän muksuilla ei oo mun sukunimeä kun on niin ruma nimi eikä oo koskaan mitään ongelmaa ollut siitä että ollaan erinimisiä.

Eikö teille SUKUnimi merkitse mitään? Siinä vaiheessa vain, jos sais 'hienon' sukunimen!?

'huutonaurua'

 

[Mythago]

Enpä ajattele mitään. Mun sukunimi on suht harvinainen, meillä monet lapset on sillä eikä isänsä nimellä. Ja jokunen mieskin ottanut meidän nimen.

 

[vv]

Lapseni ovat minun lapsiani ja heilla on sama sukunimi kuin minulla. Minulle tama on helpompaa, silla mina olen se, joka ensisijaisesti lasten asioita hoitaa. En esim. laakarissa varmaan reagoisi mitenkaan, ellen kuulisi omaa sukunimeani. :saint:

Oikeasti en jaksa ajatella kovinkaan paljoa muitten nimia. Olen niin vanhoillinen, etta ajattelen matriarkaalisesti - tiettyyn rajaan saakka.

Lapset on YHTÄLAILLA isän lapsia. Päinvastoin, niin suuren edun lapsiin kuin äiti saa, ihan vaan kantaessaan ja synnyttäessään, imettäessään ja hoitaessan heidät, niin VÄHIN mitä äiti voi isälle suoda,
on antaa lapsille isän sukunimi.

Ei ole vaiva eikä mikään elää siten, että lapsilla on eri
sukunimi kuin itsellä. Elämä on just niin vaikeaa, minkä siitä tekee.

 

[no näin]

Itsellä tulee mieleen että äidillä on lapsia useamman miehen kanssa, jolloin halunnut kaikille lapsille saman sukunimen. Mielestäni tämä on ihan ok, onhan se kiva jos sisarukset tunnistaa jo nimistä sisaruksiksi esim. koulussa ym.

 

["Vieras"]

Lapselle tulee aina äidin sukunimi jos ei ole lapsen isän kanssa naimisissa eikä aio mennäkään.

 

[Unelmavaimo]

En jaksanut lukea koko ketjua läpi, joten en tiedä, onko joku vastannut samalla tavalla, mutta meidän perheessä miehelläni on oma sukunimensä ja muilla minun. Tämä siksi, että omani on tosi harvinainen ja haluan sen jatkuvan. Tämä oli miehelleni ok.

 

[Mörköäiti]

Lapset on YHTÄLAILLA isän lapsia. Päinvastoin, niin suuren edun lapsiin kuin äiti saa, ihan vaan kantaessaan ja synnyttäessään, imettäessään ja hoitaessan heidät, niin VÄHIN mitä äiti voi isälle suoda,
on antaa lapsille isän sukunimi.

Ei ole vaiva eikä mikään elää siten, että lapsilla on eri
sukunimi kuin itsellä. Elämä on just niin vaikeaa, minkä siitä tekee.

Jaa, meillä hoitovastuu on molemmilla, eli isyyttä ei tarvitse ilmentää sukunimen kautta, kun se tulee ihan luonnostaan muutenkin. Meillä muuten valittiin lapsille minun, siis äidin, nimi. Yksi syy oli sekin, että koska vallitseva käytäntö on antaa isän nimi, halusimme tehdä eri tavalla - siksi, että emme koe nykykäytäntöä mitenkään tasa-arvoiseksi, ja koska maailma ei muutu, ellei sitä aktiivisesti muuteta.

On totta, että ei ole mikään vaiva olla eri sukuniminen kuin lapsensa. Mieheni ei ole kokenut asiaa millään lailla hankalaksi eikä koskaan ole tullut mitään outoja tilanteita tai kummallisia kysymyksiä asian suhteen.

 

[Mahza]

Mun lapsilla on mun sukunimi. Oltiin lasten isän kanssa naimisissakin, enkä silloinkaan luopunut omasta nimestäni. Meillä on kaunis ja erikoinen sukunimi, josta meidät aina muistetaan

 

[just]

no, ihan rehellisesti ajattelen, että mies on vähän tohvelin alla.... Olen tässä(kin) asiassa erittäin vanhanaikainen enkä edes häpeä sitä. Tosin, kun on näin vanhanaikainen, niin moista ei ole tarvinnut omalla kohdalla pohtia. Lapset on syntyneet avioliitossa ja sukunimi on tietty yhteinen