Mitä ajattelet naisesta jolla eri sukunimi kuin muulla perheellä?

["vieras"]

Minulla on eri sukunimi kuin miehellä ja lapsilla. En tajua tätä perinnettä, että otetaan miehen sukunimi. Tai no, aikaisemminhan se merkkasi sitä, että siirryttiin isän omaisuudesta miehen omaisuudeksi.

Olen ehdottanut miehelle, että keksisimme perheellemme ihan oman sukunimen. Ei tämäkään kompromissi minua nimittäin niin kamalasti miellytä. Yhteinen, oma sukunimi lisäisi yhteenkuuluvuudentunnetta.

 

[ihan sama]

Ajattelen, että nainen ajattelee samoin kuin minä itse. En halunnut vaihtaa sukunimeäni ja lapset ovat miehen nimellä.
Kaksoisnimestä olisi tullut niin hullunkurinen, että mieskin sitä vastusti.

Ei ole lasten asioiden hoitoa (terveydenhuolto, neuvola, päivähoito, KELA) millääin lailla vielä haitannut tai aiheuttanut sekaannusta (niin kuin yksi vieras tuolla epäili).

Ystäväpiirissäni on muitakin, joilla on sama järjestely, eli että pitäneet oman nimensä ja lapset miehen nimellä.

 

["Jep"]

[QUOTE="vieras";28620899]Minulla on eri sukunimi kuin miehellä ja lapsilla. En tajua tätä perinnettä, että otetaan miehen sukunimi. Tai no, aikaisemminhan se merkkasi sitä, että siirryttiin isän omaisuudesta miehen omaisuudeksi.

Olen ehdottanut miehelle, että keksisimme perheellemme ihan oman sukunimen. Ei tämäkään kompromissi minua nimittäin niin kamalasti miellytä. Yhteinen, oma sukunimi lisäisi yhteenkuuluvuudentunnetta.[/QUOTE]

Miehen sukunimen ottaminen on melko uusi tapa. Se yleistyi joskus 1700-luvun lopussa, eli ennen sitä naiset pitivät oman sukunimensä Suomessakin.

Minunkin anoppi olisi pyörtynyt jos olisin pitänyt oman sukunimen. Olisi vaan täytynyt pitää

 

[LG]

En mitään. Oma on asiansa.

 

["kip"]

Ajattelen, että hienoa et piti oman sukunimensä, mutta ihmettelen myös miksi antoi lapsilleen miehen sukunimen... Itse pitäisin lapset omalla sukunimelläni.

 

[Mörköäiti]

Mun vanhemmat ei ollut naimisissa ja meillä lapsilla oli isän sukunimi. äidillä siis eri. Ja kun mä olin lapsi, ala-asteella ja ehkä vähän ylästeellakin, niin yritin aina pyytää kaikkiin kokeisiin isältä nimikirjoituksen tai poissaololappuihin tms mihin tarvittiin vanhemman nimi. Minua hävetti kun äidillä oli eri nimi, enkä halunnut hänen nimeään. Jotenkin tuntui nololta. Tästä syystä itselleni oli selvää että naimisiin mennessä ja lapsia saadessa koko perheellä on sama sukunimi. Silloin se tuntui erilaiselta, ainakin lapsesta.

Mutta jos haluaa pitää oman nimensä niin mikäs siinä, eihän se muille kuulu. Nykyään ehkä yleisempää että perheessä on useampi sukunimi. 80-luvulla vaan suurin osa pareista tais olla naimisissa ja sama sukunimi.

Taisi tulla vasta joskus vuonna 1984 mahdolliseksi naiselle edes pitää oma nimensä, ja eihän se kai alkuun kovin yleistä ollutkaan. Nykyisin taas tilanne on tosiaan ihan toinen. Aika harva tuolloin varmaan lähti erikseen muuttamaan jo otettua nimeä takaisin entiseen, mutta nykyisin taas jokainen avioituva pari joutuu erikseen miettimään, kuka pitää minkäkin nimen.

 

["Jenis"]

[QUOTE="kip";28621031]Ajattelen, että hienoa et piti oman sukunimensä, mutta ihmettelen myös miksi antoi lapsilleen miehen sukunimen... Itse pitäisin lapset omalla sukunimelläni.[/QUOTE]

Näin. Meillä mies on se eriniminen, muu perhe samalla nimellä.

 

["Hmh"]

Lisää arvostustani, ihmettelen miksi niin moni nainen ottaa "automaattisesti" miehen nimen.

 

["vieras"]

Ajattelin jokin aika sitten, että haluan pitää oman nimeni, mutta enää en. Haluan lähinnä eroon siitä, kuten olen hankkiutunut eroon samannimisistä sukulaisistakin. Jos menemme miehen kanssa naimisiin, otan hänen nimensä, joka on ihan kiva. Kaikkein eniten haluaisin ottaa käyttöön mummoni tyttönimen, mutta mieheni ei halua sitä, enkä tiedä viitsinkö sitten itsekään vaihtaa..

 

["mie vaan"]

Äidilläni on oma nimensä käytössä, me lapset ollaan isän nimella. Nykyään kun on niin paljon eroperheitä, niin tyttöystävä-ajattelu voikin tulla monilla mieleen, siitä huolimatta aion pitää oman nimeni, jos naimisiin menen. Perinteinen: Äidin tietää aina, isästä ei voi olla varma.

 

[LG]

[QUOTE="Hmh";28621653]Lisää arvostustani, ihmettelen miksi niin moni nainen ottaa "automaattisesti" miehen nimen.[/QUOTE]

Minäpä halusin miehen nimen kun menin naimisiin. Oma on asiani.

 

[SuzieQ.]

En ajattele mitään, koska itsellänikin on eri sukunimi kuin miehellä ja pojalla -olemme avoliitossa ja halusin pojalle isänsä nimen. Hääpäivä on kyllä jo lyöty lukkoon, ja sitten otan miehen nimen. Tosin etunimeni minun pitää siinä vaiheessa muuttaa takaisin alkuperäiseksi, tai nimeni olisi täysin ruotsalainen. (en puhu kuin pari sanaa ruotsia...)

 

[mamatsu]

No en yhtään mitään ajattele.

 

["hmm"]

Ajattelen, että siinäpä itsenäinen nainen. Jos nyt ajattelen yhtään mitään...

 

[Scarlett O Harava]

No en ajattele mitää.

Mulla ja likalla on eri sukunimet joten en pidä asiaa mitenkää ihmeellisenä. Täältä palstalla on saanu lukia, että jotkut kokisivat vaikiaksi jos lapsilla olis eri sukunimi. Mä en oo viä täs 9½ vuoden aikana keksiny mitä vaikiaa siinä on.

 

["Lammas"]

Ajattelisin että naisella on itsetunto kohdillaan. Sukunimiasiaa puntaroin pitkään, mutta taivuin miehen toiveen takia. Hän näkee tärkeänä perheen yhteisen nimen. Eniten ehkä kuitenkin harmittaa olla anopin kanssa saman niminen. Hirveä härdelli uusia kortit ja opetella uusi nimi. Tyhmä perinne.

 

["hmm"]

[QUOTE="kip";28621031]Ajattelen, että hienoa et piti oman sukunimensä, mutta ihmettelen myös miksi antoi lapsilleen miehen sukunimen... Itse pitäisin lapset omalla sukunimelläni.[/QUOTE]

Jos me mentäis naimisiin, pitäisin oman nimeni, koska se on mun nimi. Mutta jos saatais lapsia, haluttais molemmat niille miehen nimi. Se on hienompi ja harvinaisempi, mun aika tavallinen

 

["vieras"]

Ajattelen, että olen itsenäinen nainen, kun en ole halunnut ottaa mieheni suvun nimeä. Ei sovi identiteetilleni.

 

[Katherine Wheel]

[QUOTE="kip";28621031]Ajattelen, että hienoa et piti oman sukunimensä, mutta ihmettelen myös miksi antoi lapsilleen miehen sukunimen... Itse pitäisin lapset omalla sukunimelläni.[/QUOTE]

Mulla on oma sukunimi, lapsilla miehen. Hänelle oli tärkeetä että lapsensa ovat hänen sukunimellään, mulle sillä ei ole merkitystä.

 

[Heinekeeni]

[QUOTE="kip";28621031]Ajattelen, että hienoa et piti oman sukunimensä, mutta ihmettelen myös miksi antoi lapsilleen miehen sukunimen... Itse pitäisin lapset omalla sukunimelläni.[/QUOTE]

Me sovittiin ennen kuin tiedettiin esikoisen sukupuolta että poika saisi isän sukunimen ja tyttö minun sukunimeni. Tämä ihan vaan siksi että sukunimi ei merkitse meille kummallekaan mitään erityistä. Esikoinen oli poika ja siksi minulla on eri sukunimi kuin miehellä ja lapsilla.

 

[Ihan jees]

En ajattelisi mitään kummempaa, sillä oma sukunimeni on sen verran erikoinen, että tiedän useammankin saman sukunimen omaavan naisen pitäneen liitossa oman sukunimensä ja että lapsetkin on saaneet äitinsä sukunimen. Omat tyttäreni ovat jo nyt sanoneet, että eivät tule luopumaan nimestään. Itse olen saanut nimen avioliiton kautta ja tästä sukunimestä en luovu, vaikka ero joskus tulisin

 

["sipu"]

Olen juuri tällainen. Olen liian vanha muuttamaan omaa nimeäni.

 

["Suvi"]

Olen aina pitänyt omituisena argumenttia, että jos äidillä ja lapsilla ei ole samaa sukunimeä, menee asiat vaikeiksi. Miten ihmeessä? Esimerkkinä Islanti, jossa jokaisella perheenjäsenellä on yleensä eri sukunimi. En usko, että se siellä mitenkään vähentää heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan? Kyllä itsellä se yhteenkuuluvuus tulee ihan muista asioista kuin siitä, että ulkopuoliset ihmiset puhuvat meistä "Korhosina". Mitä merkitystä sillä on muutenkaan mitä ulkopuoliset ajattelevat teistä? Itse en ottaisi mieheni sukunimeä vain sen vuoksi, että kaikki nyt varmasti ymmärtävät, että naimisissa ollaan.

 

[must]

[QUOTE="Suvi";28847945]Olen aina pitänyt omituisena argumenttia, että jos äidillä ja lapsilla ei ole samaa sukunimeä, menee asiat vaikeiksi. Miten ihmeessä? Esimerkkinä Islanti, jossa jokaisella perheenjäsenellä on yleensä eri sukunimi. En usko, että se siellä mitenkään vähentää heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan? Kyllä itsellä se yhteenkuuluvuus tulee ihan muista asioista kuin siitä, että ulkopuoliset ihmiset puhuvat meistä "Korhosina". Mitä merkitystä sillä on muutenkaan mitä ulkopuoliset ajattelevat teistä? Itse en ottaisi mieheni sukunimeä vain sen vuoksi, että kaikki nyt varmasti ymmärtävät, että naimisissa ollaan.[/QUOTE]

Näin. Itsekään en ymmärrä, miten ja mitä se eri sukunimi vaikeuttaa?

Mulla on oma sukunimi ja lapsilla isän sukunimi, naimisissa ollaan. Mulla on lisäksi eri kansalaisuus kun miehellä ja lapsilla Ja sekään ei ole aiheuttanut minkäälaisia vaikeuksia!

 

[vm -78]

En ajattele, että oman sukunimensä pitävä nainen olisi erityisen rohkea, itsenäinen tms. Ehkä näin on ollut silloin, kun uusi sukunimilaki tuli voimaan, mutta ei enää.

Itse otin mieheni nimen, koska olen kärsinyt oman lapsuuteni erilaisuudesta, jota koin uusperheessämme ollessani ainoa eri sukunimellä oleva lapsi. Halusin omalle perheelleni yhteisen nimen.