Mitä ajattelet tälläsestä miehestä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niin no, aika juntilta kuulostaa ukko tuossakin tapauksessa. Pyytää naista asumaan kanssaan, vaikka ei edes ole vielä varma, onko tiedossa helvetinmoinen lasku tulevilta öiltä :LOL:


En tiä, onko joku juntti vai ei, mutta aapeen ulosanti ei ole parhaasta mahdollisesta päästä. Mulle ainakin jäi hieman epäselväksi että mitä tapahtui ja missä kohdassa.
 
Oon pahoillani että tekstini oli sekavaa, mutta niin on myös ajatukset ja tunteet, se sitten näkyy myös tekstissä...


Minua ei haittaisi yhtään olla kodinhengetär. Siis siivota, pyykätä, tehdä ruokaa ja antaa seksiä miehelle silloin kun häntä haluttaa. Mä tykkään paljon perinteisistä parisuhde rooleista, että on naisten hommat ja miesten hommat. :D toki kiva saada välillä vaihtelua.


Edellisestä suhteesta jossa esiintyi väkivaltaa, on jäänyt traumat ja arvet minuun, niin ei kai tuo ihme oo jos pelkää tulevassa parisuhteessa saavansa samanlaista kohtelua? kun aikoinaan uskoin etten päädy ees yhteen miehen kanssa joka käyttää henkistä väkivaltaa, uhkailee hakkaamisella ja tappamisella.. toisin kävi, päädyin tälläseen sairaaseen suhteeseen. Kiusaamisen kanssa sama juttu, kyllä traumoista voi parantua, mutta arvet jää, tehtyä ei saa tekemättömäksi ja niin kauan kun ei tuu muistinmenetystä, saattaa jotkut asiat nostaa yhtäkkiä vanhat pelot pintaan. Vertauskuvana voi käyttää peilin rikkomista, vaikka korjaisit peilin liimaamalla palat yhteen niin ei siitä tuu täysin samanlaista kuin ennen. Ehjänä on hyvä elää, harmi kun oon mennyt itse rikki. Tuon väkivaltaisen parisuhteen takia tulen aina suhtautumaan pelokkaammin miehiin. Moni kakku päältä kaunis ja sitä rataa. Moni mies komea ja kunnollisen oloinen, käy töissä.. on isä... voi omata silti erittäin synkän pimeän puolen, on väkivaltainen ja mustasukkainen!


Minunkaan mielestäni ei oo normaalia haluta muuttaa heti yhteen, kai mä oon miehen mielestä sitten liian tylsä ja tavallinen kun en oo niin spontaani ainakaan tässä asiassa, mä haluan vaan elämän isoimpia päätöksiä tehdessä käyttää myös järkeä enkä pelkästään tunteilla tehdä ratkasuja. Nopein tahti mihin pystyn on 6kk ensiksi seurustelua, sitten yhteenmuutto ja kun vuosi ollaan oltu yhdessä ja jos ollaan edelleen onnellisia niin sitten alkaa yrittämään vauvaa, mennä naimisiin. Täytyy nähdä ensiksi toimiiko suhde, siksi haluan edetä askel askeleelta. Jos toimii niin tottakai haluan miehen kanssa kaikki asiat jotka kuuluu normaalisti parisuhteeseen, koska rakastan häntä <3 meillä menee vaan aikataulu ristiin kun toinen haluais heti kaiken ja toinen haluaa edetä rauhallisemmin. Se on ongelma ja täytyis kyetä tekemään kompromisseja...
 

Yhteistyössä