Mitä ajattelette äidistä joka ei "voi käydä 3v lapsensa kanssa ruokakaupassa"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "outoa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No hankalalta kuulostaa minustakin jos ei voi koskaan käydä kaupassa lapsen kanssa kahdestaan. Luulisi että yhden kanssa vielä pärjäisi vaikka olisikin vilkas lapsi? Meilläkin on vain yksi lapsi joka (on kyllä pienempi) nousee seisomaan ostoskärryjen istuimessa sen miljoona kertaa kauppareissun aikana, kitisee heti kun pysähdyn katsomaan että mitäs otettaisiin jne. Ei siis ollenkaan kivaa minulle eikä lapselle nuo kauppareissut, monesti itsellä alkaa hermo mennä jossain kohti ostosten tekoa, mutta ei silti ole käynyt mielessä että jättäisin kauppareissut kokonaan tekemättä tuon takia.. Etenkin kun kotona olen niin hassuahan se olisi että ei käytäisi kaupassa jo päivällä.
 
Noh , tuohan on ihan sama juttu - viisaana naisena ap:n ystävämamma ottaa reippaasti itselleen omaa aikaa - 'väittäessään' 'ettei millään voi' lähteä lapsen kanssa kaupaan.
Samanhenkistä keinoahan miehet käyttävät vaikka ja mihin ?
Itse elän lapseni kanssa kaksin, eikä ole moiseen käytökseen varaa.
Enkä haluakaan - meillä on himpun yli 3v:n kanssa kivat kauppareissut , hän osaa tietyt ruokatarvikkeet hakea itse , oikeista paikoista.
Toki joskus on hankalampiakin tilanteita - mutta niistähän selviää , kun moista opettelee.

Olen myös sitä mieltä, että lapsne on hyvä nähdä ja oppia 'oikeaa' elämää, sitä mitä kodin ja leikkipuiston ulkopuolella on , monestakin eri syystä.
 
No kyllä se on minusta huolestuttavaa. Siis ettei oma äiti saa lastaan pidettyä aisoissa niin, että voisi kaupassa käydä. Se voi olla jopa vaarallista ellei lasta saa hallittua, oli se sitten väsynyt, kyllästynyt, kiukkuinen, ylienerginen tai mitä vaan. Ja kaikkein kurjinta jos äidin täytyy pelätä omaa lastaan.

Toisekseen, onhan sen lapsen opittava käyttäytymään kaupassa, lääkärillä, torilla, autossa, kylässä jnejne. Ihan tavallisia arkielämän tilanteita kaikki. Kyllä se pahasti elämää rajoittaa jos lasta ei voi mihinkään viedä kun ei sitä saa aisoihin.

Surkeimpia tapauksia on nämä jotka tuodaan päiväkotiin ja äiti sanoo että tehkää siitä ihminen ja opettakaa sille tapoja. Ziisus.
 
[QUOTE="Pikkuinen Jättiläinen";24098947]No hankalalta kuulostaa minustakin jos ei voi koskaan käydä kaupassa lapsen kanssa kahdestaan. Luulisi että yhden kanssa vielä pärjäisi vaikka olisikin vilkas lapsi? Meilläkin on vain yksi lapsi joka (on kyllä pienempi) nousee seisomaan ostoskärryjen istuimessa sen miljoona kertaa kauppareissun aikana, kitisee heti kun pysähdyn katsomaan että mitäs otettaisiin jne. Ei siis ollenkaan kivaa minulle eikä lapselle nuo kauppareissut, monesti itsellä alkaa hermo mennä jossain kohti ostosten tekoa, mutta ei silti ole käynyt mielessä että jättäisin kauppareissut kokonaan tekemättä tuon takia.. Etenkin kun kotona olen niin hassuahan se olisi että ei käytäisi kaupassa jo päivällä.[/QUOTE]

Juu. Minulla on lapsi joka on tosi hankala kauppakaveri, tai oikeastaan kaksi mutta toisen saa vielä rattaisiin kiinni. On toki eri asia tehdä jossain isossa marketissa viikon ruokaostokset ja samalla ehkä katsoa jotain muutakin mitä sattuu tarvimaan kuin käydä sieltä lähikaupasta hakemassa se maitotölkki. Tuon jälkimmäisen uskoisin onnistuvan suurinpiirtein lapsen kun lapsen kanssa, vaikka tämä sitten saisi minkä kohtauksen. Aikuisella on kuitenkin ne kaksi kättä käytettävissä ja tarvittaessa se 3v vaikka kannetaan sieltä kaupasta ulos.
 
Isossa marketissakin koko viikon ruokaostokset - 4 kassillista - onnistuu ainakin meiltä ihan joka ainoa viikko.
Tosin - otamme homma leppoisasti - käymme alkupätkästä marketin kahviossa piirakalla, mehulla ja pullalla - mukavaa sekä lapselle että mulle.
Ja ne lasten omat ostoskärryt on kivat - ja tosiaan pineikin lapsi oppii hakemaan sen nakkipaketinn tms omat tehtävät hyllystä - tulee oikeaa puuhaa hänellekin...
 
:)

Mäkin tykkään käydä ihan yksin kaupassa, mutta monesti teen kaikkien ( 4 lapsen) kanssa ruokaostokset ihan yksin. Hassu ajatus ettei voisi mennä lapsen kanssa kauppaan
 
Minä ymmärrän hyvin tuota äitiä. Varmaankin hänen lapsensa on vilkas tapaus. Minun kaksivuotias poikani on vilkas ja lisäksi helposti pitkästyvä ja voimakastahtoinen, ja uhmaa pukkaa päivittäin. Koskaan ei tiedä milloin poika alkaa hankalaksi. En käy kovin mielelläni hänen kanssaan kahdestaan kaupassa, ainakaan ostamassa ruokaa useammaksi päiväksi, pieniä ostoksia voin tehdä.

Yksi ikimuistoinen kauppareissuni pojan kanssa minun on pakko nyt kertoa. Ajattelin että ostan muutaman päivän ruuat, niitä tuli 2 täyttä muovikassillista. Poika istui ostoskärryissä siinä istuimessa, ja huusi ja kitisi enemmän tai vähemmän koko ajan. Laskin hänet kerran maahan ja ajattelin että jos hän olisi nätisti kävellyt kärryjen vierellä. Mutta ei, hän lähti heti juoksemaan pitkin poikin, ja sai raivarit kun otin hänet kiinni ja laitoin takaisin kärreihin. Kitinä ja huuto jatkui, ja oli pakko yrittää mennä mahdollisimman keskellä käytävää, koska pojan kädet pyörivät kuin helikopterin lavat, tuhoa kylväen. Kun kerran erehdyin pitämään kärrejä liian lähellä hyllyjä, johan poika lappoi urakalla hyllystä tavaraa kärryyn. Ja kun laitoin ne takaisin, alkoi ihan kamala huuto. Ja tuollaista vastaavaa koko ajan. Karkkihyllyjen kohdalla vaan yltyi, vaikka koitin olla itse edessä ettei hän huomaisi niitä.

Kassajono oli pitkä, ja hän kyllästyi jo heti kättelyssä odottamiseen. Hän alkoi kirkua niin kimeästi ja lujaa kuin kurkusta lähti. Ihan kaikki katsoivat, ja minä naama punaisena koitin sihistä että SHHHHHH, heh eipä auttanut. :D

Olin sitkeä ja hoidettiin kauppareissu loppuun. Jos ollaan miehen kanssa kumpikin, toinen lähtee yleensä pojan kanssa ulos kun menee hankalaksi. Mutta en jättänyt ostoksia ja lähtenyt, olin päättäväinen.

Pojalla on erilaisia päiviä, joskus pakollisten asioiden hoito sujuu erittäin hyvin, joskus huonommin, ja joskus ei ollenkaan. Minusta se on aika normaalia, ellei ole todella rauhallinen lapsi kyseessä.

Tuolloin oli pojalla uhma vasta alkamassa, ja ekoja noin hankalia kauppareissuja. Nyt olen jo oppinut, että esim. se mihin kellonaikaan ollaan liikenteessä, on aika ensiarvoisen tärkeä, sen täytyy olla mahdollisimman pian pojan heräämisen jälkeen, niin että hän on täysin pirteä, ei ole nälkä tai jano tms.

Jos perheessä on kaksi aikuista ja vilkas taapero/leikki-ikäinen, ei se ole keltään pois jos kauppareissut tehdään joko porukalla tai toinen yksin, ilman lasta. Minusta on aika ihmeellistä että tuo menettelytapa on jonkun mielestä ihmeellinen.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Lapsella voi oikeasti olla joku ongelma, joka tekee kaupassa käynneistä rankkoja. Olen kuullut jopa kouluikäisistä lapsista,joiden kanssa ei voi käydä kaupassa. Toivotaan, että ap:n tuttavan lapsella ongelmat ovat ohimenevää laatua. Aika näyttää.
 

Yhteistyössä