S
synttärisankari
Vieras
Oltiin taannoin ulkomailla juhlimassa pyöreitä syntymäpäiviäni kavereiden kera. Anoppi ja appi matkustivat tasan samaan kaupunkiin tasan samaan aikaan. Eivät käy ko paikassa säännöllisesti tai mitään sellaista.
Miehelleni oli kerrottu matkasta, mutta anoppi oli kieltänyt kertomasta minulle "ettei tule velvollisuudentuntoa tavata". Mies kuitenkin kertoi, ja sen kummempaa ajattelematta asiaa siinä yhteydessä ehdotin miehelle, että mennään ihmeessä vaikka jossain vaiheessa parin päivän matkaa syömään/ lasillisille anopin ja apen kanssa. Mies sanooi, että katsellaan.
No, matkan aika koitti, enkä ollut sen kummemin miettinyt anopin ja apen läsnäoloa samassa paikassa. Me emme soittele, ainoastaan mieheeni pidetään yhteyttä. Meillä ei kutsuista huolimatta juurikaan käydä, ja anopin vierailukutsut ovat viime aikoina olleet pelkästään kyselyä siitä, koska mies tulee käymään heillä. Ei ole viittausta lapsenlapseen tai miniään. Siksi en juuri ajatellut koko pariskuntaa. Olihan sitäpaitsi ensi kerran melkein vuoteen tilaisuus minulla ja mihellä viettää aikuisten laatuaikaa uudessa ihanassa kaupungissa, jossa on hirveästi nähtävää ja tehtävää! Olin ihan täpinöissäni matkasta, ja ystävien kera hehkutettiin ja suunniteltiin kaikkea mahdollista
Kävi sitten niin, että minä ja ystävä törmäsimme uskomattomana sattumana anoppiin ja appeen kaupungilla. Appea huvitti uskomaton tsägä, kuten myös minua. Aloinkin soittaa siinä miehelle, että arvaas keneen törmättiin
Anopilla oli kiire pois tilanteesta. Sinänsä melko ymmärrettävän syyn perusteella. Kuitenkin sen ajan, jonka "vaihdoimme kuulumisia", anoppi puhui muiden päälle ja suuntasi puheensa 90 % ystävälleni. Yritin saada suunvuoroa kutsuakseni pariskunnan vaikka lasillisille tms. Olihan syntymäpäivänikin. En saanut suunvuoroa, ja sitten anoppi ja appi hävisivät.
Mies soitti kerran 2 yön matkan aikana vanhemmilleen. Kerroin museon tapahtumista, ja myös siitä, että yritin pyytää miehen vanhempia ulos suunvuoroa saamatta. Mies omatoimisesti kait päätti olla soittamatta vanhemmilleen kutsuakseen heitä minnekään, asia tietysti myös jäi, koska meillä oli tosi tiukka aikataulu lomallamme. Ohjelmaa pukkasi
Loman viimeisenä päivänä mies sai syyllistävän haukkupuhelun anopilta; miksi mies ei ollut soittanut ja kysynyt kuulumisia enempää. Oli kuulemma "hänen vuoronsa". Oltiin vähän, että häh...? Kun minä näin apen ja anopin, he suunnilleen juoksivat karkuun eikä anoppi puhunut minulle.
Olen täysin haavi auki, enkä ymmärrä mitään.
Miehelleni oli kerrottu matkasta, mutta anoppi oli kieltänyt kertomasta minulle "ettei tule velvollisuudentuntoa tavata". Mies kuitenkin kertoi, ja sen kummempaa ajattelematta asiaa siinä yhteydessä ehdotin miehelle, että mennään ihmeessä vaikka jossain vaiheessa parin päivän matkaa syömään/ lasillisille anopin ja apen kanssa. Mies sanooi, että katsellaan.
No, matkan aika koitti, enkä ollut sen kummemin miettinyt anopin ja apen läsnäoloa samassa paikassa. Me emme soittele, ainoastaan mieheeni pidetään yhteyttä. Meillä ei kutsuista huolimatta juurikaan käydä, ja anopin vierailukutsut ovat viime aikoina olleet pelkästään kyselyä siitä, koska mies tulee käymään heillä. Ei ole viittausta lapsenlapseen tai miniään. Siksi en juuri ajatellut koko pariskuntaa. Olihan sitäpaitsi ensi kerran melkein vuoteen tilaisuus minulla ja mihellä viettää aikuisten laatuaikaa uudessa ihanassa kaupungissa, jossa on hirveästi nähtävää ja tehtävää! Olin ihan täpinöissäni matkasta, ja ystävien kera hehkutettiin ja suunniteltiin kaikkea mahdollista
Kävi sitten niin, että minä ja ystävä törmäsimme uskomattomana sattumana anoppiin ja appeen kaupungilla. Appea huvitti uskomaton tsägä, kuten myös minua. Aloinkin soittaa siinä miehelle, että arvaas keneen törmättiin
Anopilla oli kiire pois tilanteesta. Sinänsä melko ymmärrettävän syyn perusteella. Kuitenkin sen ajan, jonka "vaihdoimme kuulumisia", anoppi puhui muiden päälle ja suuntasi puheensa 90 % ystävälleni. Yritin saada suunvuoroa kutsuakseni pariskunnan vaikka lasillisille tms. Olihan syntymäpäivänikin. En saanut suunvuoroa, ja sitten anoppi ja appi hävisivät.
Mies soitti kerran 2 yön matkan aikana vanhemmilleen. Kerroin museon tapahtumista, ja myös siitä, että yritin pyytää miehen vanhempia ulos suunvuoroa saamatta. Mies omatoimisesti kait päätti olla soittamatta vanhemmilleen kutsuakseen heitä minnekään, asia tietysti myös jäi, koska meillä oli tosi tiukka aikataulu lomallamme. Ohjelmaa pukkasi
Loman viimeisenä päivänä mies sai syyllistävän haukkupuhelun anopilta; miksi mies ei ollut soittanut ja kysynyt kuulumisia enempää. Oli kuulemma "hänen vuoronsa". Oltiin vähän, että häh...? Kun minä näin apen ja anopin, he suunnilleen juoksivat karkuun eikä anoppi puhunut minulle.
Olen täysin haavi auki, enkä ymmärrä mitään.
