mitä h**vettiä minä teen mun elämällä?!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
nyt alkaa olla jo ideat loppu!!!!!JÄRKI LÄHTEE!!!!
tilanne se että ikäni olen ollut myyjän tehtävissä,välillä kotona lapsia hoitamassa.ammattti on tullut luettua joskus nuorempana,yleispätevä merkonomi.
Nyt vain ei enää jaksa tätä työtä,EI VAAN JAKSA!!!ahdistaa joka pirun päivä lähteä töihin....:(.totaalinen uupumus tullut tuohon hommaan...

sit olen miettinyt totaalisesti alan vaihtoa mutta mihin,siinäpä se,huoh...
jotain ihan eriluontoista työtä haluttas,missä vois tehdä "kunnolla"hommia,siis ruumiillista työtä :).
mutta kun tuntuu että ei musta ole lukemaan ja opiskelemaan enää mitään,muisti on huono ja varsinkin matematiikka,äidinkieli aina ollut huono koulussa ja jotenkin merkonomiksi kuiten luin,kovan työn takana sekin oli..

asiakaspalvelusta tykkään,juu,jonkin verran enää tässä vaiheessa,tuntuu vain että ei jaksa enää yhtään "itkevää/valittavaa" asiakasta,kaikki on myyjän syytä,huoh...
ennen olin ihan varma että asiakaspalvelu on mun juttu ja tähän asti se on ollutkin niin mutta nyt tuntuu että kohta napsahtaa...

haluttas jäädä kotiin ja vaan olla,ei ole mitään kunnianhimoa mihinkään....joskus sitä on ollut mutta ei enää...ei luota omiin kykyihin enää yhtään...tunnollinen olen aina ollut työssäni ja aika paljon otan asioita "mielen päälle"en pysty enää rentoutumaan kotona töiden jälkeen kun miettii seuraavaa päivää,mitä pitää muistaa tehdä....
ja tuntuu että tämä syö voimia aika lailla :(.koko ajan töissä pitää jaksaa täysillä suorittaa,hymyillä ja olla hyvä asiakaspalvelija sitä kyllä olen ollutkin mutta ei vaan jaksa enää....

Miksi kaikki on myyjän syytä?!kun koko on väärä,tuotteessa jotain vikaa yms. ihan kuin minä ne olisin tehnyt,he****tti sentään!!!

MITÄ HITTOA TÄSSÄ PITÄS TEHDÄ!!

ja sori tämä sekava vuodatus,en ole näistä asioista puhunut kelleen mitään ja näin se sit purkautu tänne :/
 
Jos esimiehen kanssa juttelu ei aita niin työterveyteen ja saikkua, uupumuksen esiaste?

Sun on vaan sitten mietittävä olisko oppisopimuspaikka se oikea, mutta ensin että mikä ala.

:hug:
 
juuri tuota oppisopimusta olen miettinytkin mutta mietityttää se että onko musta sittenkkään alan vaihtoon...vaikka totaalisen kuitti olen koko työhön...onko sitä sit oltava loppu elämä tässä samassa työssä...
ainoa mahtava juttu tässä työssä on se että työkaverit ovat maailman parhaita :)!!!siitä olen kyllä kiitollinen!
 
No, ensinnäkin kannattaa kyllä tehdä MUUTOS. Tilanne ei tuosta enää mene kuin huonompaan suuntaan, joten mitä nopeammin löydät uusia tuulia sen parempi. Jos opiskelu ei kiinnosta, niin riittäisikö pelkkä työpaikan vaihto? Mitä juttuja nyt myyt? Toki joka paikassa on aina myös niitä valittavia asiakkaita, mutta niiden määrä saattaisi olla pienempi jossain muualla. Esimerkiksi pienissä erikoisliikkeissä.
 
Saisitko ajattelutapaasi muutettua, että se on VAAN työtä. Ja koska saat palkkaa vain 8 tunnista, et ajattele sen ulkopuolisella ajalla työasioita vaan hankit vaikka sellaisen harrastuksen että ajatukset häviää. Raskas juoksu, kalliokiipeily tms =)
 
näin. sama täällä. mitä vanhemmaksi tulee, sitä raskaammalta tuntuu vaikeat ihmiset töissä. mieluummin tekisi ruumiillista työtä, jossa ei tarvitse katsella kenenkään nurinnarin naamoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Saisitko ajattelutapaasi muutettua, että se on VAAN työtä. Ja koska saat palkkaa vain 8 tunnista, et ajattele sen ulkopuolisella ajalla työasioita vaan hankit vaikka sellaisen harrastuksen että ajatukset häviää. Raskas juoksu, kalliokiipeily tms =)

Tää on erittäin hyvä neuvo! Harrastan juurikin noita mainitsemiasi juttuja ja lisäksi maastopyöräilen ja laskettelen. Ei juuri työasiat mielessä pyöri vapaa-aikana :)

Mutta ihan vakavissaan puhuen työuupuneiden ainoa keino selvitä on muuttaa ajattelutapaa. Joka työpaikassa on huonotkin puolensa, joten niitä ei pääse koskaan pakoon. Täytyy vain oppia ottamaan työn työnä ja ajattelemaan, että se oikea elämä on sitten jossain muualla ja paaaaaljon tärkeämpää.
 
Kyllähän sinä pystyt mihin vain. Olet jo oikealla tiellä kun haluat muutosta. Hakeudu vaikka sellaiseen koulutukseen, johon löytyy tarpeeksi kiinnostusta. Kannattaa myös miettiä pystyisitkö alkaa suhtautumaan hankaliin asiakkaisiin eri tavalla, eli ei ottaa niin vakavasti ja pyrkiä unohtamaan työpäivän päätteeksi.
 
Mä tykkään työstäni, työkaverit on kivoja ja joskus mietin kotona ratkaisuja työongelmiin (tietoteknisiä siis). Mutta silti kun siinä ON niitä huonoja puolia (kiire, jotkut työkaverit ja niiden toiminta ym) niin mulle se on vaan tapa rahoittaa mukavaa vapaa-aikaa =)
 
Olen pyörinyt juuri samanlaisten ongelmien kanssa nyt jonkin aikaa ja olen päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että lähen opiskeleen ihan uutta juttua, eli käsityöalaa tai keittiölle, ei vielä tiedä mutta johonkin kumminki. Sama juttu, parikymmentä vuotta asiakaspalvelua ja alkaa olla ikenet turhan kuluneet siihen hommaan, tosin olen ollut ravintolassa duunissa. Kuka sen sanoo, että tarvii ihmisen olla samassa duunissa koko ikä..sitä pitää miettiä mikä kiinnostaa ja jos on syvällä ahdistuneessa mielentilassa niin mikä olis lähimpänä sitä asiaa mitä vois tehdä. MUTTA SEN MUISTAT, ETTÄ ELÄMÄ AINA KANTAA!!! Mulla niin pitkällä asiat, että en voi oikein sietää edes niitä vähiä duunikavereita mitä on, vaikka tiedän että ei ole oma paha olo niiden vika, mutta kumminkin. Olen ajatellut asian silleen, että jos on paha olla, niin asialle täytyy todella tehdä silloin jotain koska meillä ei ole kun tämä yksi elämä ja ei ole hääviä jos täytyy syvällä p......a rämpiä. Sinä päätät omasta elämästäs ja tee se nyt ettei eläkkeellä sitte kaduta..Tsemppiä !
 
Rohkeesti vaan eteenpäin.
3v sitten mäkin etin tarkotusta täle elämäntilanteelle. Työ vitutti, lasta ei kuulunut (6v yritystä takana) yms.
Lääkäri sitten ihan "kehotti" heittämään hanskat tiskiin, jos nykynen työtilanne ei tunnu hyvältä.
Siitä rohkaistuneena irtisanouduin entisestä työstäni, 3 viikon päästä mulle tarjottiin puhelimitse uutta mielekkäämpää työtä (otin vastaan) ja 4kk päästä olin raskaana. Nyt olen hoitovapaalla ja teen töitä satunnaisesti samaan aikaan. Tammikuussa vasta paluu töihin, josta oikeasti pidän =)

Eli rohkeesti vaan kohti uusia tuulia, elämällä on aina jotain uutta tarjottavaa sinulle!
Jos ei heti tärppää uuden työn kanssa, niin ajattele vaan että se ei ollut sinua varten, vaan jotain parempaa on vielä tulevaisuudessa tulossa =)
Mieti tosiaan asiaa siltä kantilta, että elämä sun käsissäsi, näin minäkin ajattelin, enkä enää miettinyt mitä muut ajattelee, nyt on hyvä olla!
 

Yhteistyössä