Mitä hittoa mä oikein teen?? :( Mitä mä haluan tehdä??

["vieras"]

Tai mitä ihmettä...

Anteeksi purkautuminen.

Olen 24v. Minulla kaksi lasta. Kiva vakituisessa työssä oleva mies. Kiva koti.
Haluaisin lähteä ensivuoden alusta töihin/kouluun, mutta raha huolettaa. En halua pelkkää opiskelua, koska opintotuki ihan surkea. Mutta jos taas tekisin työtä ja koulu, kuinka sitä jaksaisi?
Minulla on työpaikka, mutta erittäin paskan työilmapiirin vuoksi en sinne todellakaan halua enää mennä. Eikä muutenkaan ole mikään unelmie työ.
Olen siis tällä hetkellä vielä kotona.
Oppisopimuspaikkaa yrittänyt ettiä jo usemman kuukauden ei vaan löydy. Huono tilanne tällä hetkellä.
Mutta jos taas koulua ja työtä niin kuinka ihmeessä sitä jaksaa? Kun on kaksi alle kouluikäistä lastakin. Ja huomioidaanko minun kuuden vuoden takaisi opintojani edes enää? Vai ovatko ne pois pyyhkityneet?

Minä olen niin monena iltana tätä salaa itkenyt kun tuntuu et olen ihan umpikujassa ja kun haluaisi alkaa alusta ei vaan saa mahdollisuutta siihen.
Olen siis aikoinani lopettanut koulun ja tehnyt vain töitä, koska minua kiusattiin koulussa. Huoriteltiin, syljettiin päälle, levitettiin perättömiä juoruja yms. Jostain syystä muodostuin tytöille silmätikuksi, minusta ei pidetty.
Pelkkä opiskelun uudestaan aloittaminen tuntuu todella vaikealle sen kaiken kokeman vuoksi ja ne ajat herättää minussa ihan kauheita tunteita pintaan, mutta pakko mikä pakko. Vaan en missään nimessä haluaisi sinne hyenalauman joukkoon (eli teinien).

Kauhea stressi vaan tästä kaikesta.
Miksi asiat ei vaan ole joskus voineet mennä hyvin.

 

["vieras"]

Menisin heti nyt johonkin terapiaan. Ei kannata aloittaa mitään, jos on tuossa kunnossa henkisesti. Ole siihen asti hoitovapaalla, että asiat alkavat luonnistumaan.

 

[*]

Kannattaisiko ihan ekana hakeutua vaikka TET-toimiston kautta koulutusneuvojalle...? Voisit asiantuntijan kanssa selvittää eri vaihtoehtoja.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";25119888]Menisin heti nyt johonkin terapiaan. Ei kannata aloittaa mitään, jos on tuossa kunnossa henkisesti. Ole siihen asti hoitovapaalla, että asiat alkavat luonnistumaan.[/QUOTE]

Ai mä tartten terapiaa jos poden stressiä siitä että työllistymis mahdollisuudet on huonot?

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";25119979]Ai mä tartten terapiaa jos poden stressiä siitä että työllistymis mahdollisuudet on huonot?[/QUOTE]
Ei vaan siitä, että sinulla on pelkoja edelleen ihmisiä kohtaan, joka voi vaikuttaa opiskeluun ja nykyisessä työpaikassa sellaisia ongelmia, ettet pysty sinne menemään. Molemmat voivat johtua menneisyyden kokemuksista ja niitä olisi hyvä käsitellä ensin, ettei tule taas yhtä epäonnistumisen kokemusta ja stressiä lisää.

 

[pätkätyöläinen]

Kannatan työkkäriin menoa. Kysy opiskelemaan pääsystä työllistämistuella-olisi sulle paras?! Ja oppisopimus on toinen,älä lannistu. T.2lasta,2ammattia, pätkätöitä ja sinua vanhempi

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";25120060]Ei vaan siitä, että sinulla on pelkoja edelleen ihmisiä kohtaan, joka voi vaikuttaa opiskeluun ja nykyisessä työpaikassa sellaisia ongelmia, ettet pysty sinne menemään. Molemmat voivat johtua menneisyyden kokemuksista ja niitä olisi hyvä käsitellä ensin, ettei tule taas yhtä epäonnistumisen kokemusta ja stressiä lisää.[/QUOTE]

Tässä olen kanssasi samaa mieltä. Olen tätä asiaa miettinytkit. Ja aina kun päässyt ajatuksella sille tasolle et varaan jonnekin aikaa, niin kääntänytkin ajatukset niin et kaikki ihan kunnossa. Vaan kohta ne kaikki asiat taas iskee vasten kasvoja.

 

[PipariSuu]

[QUOTE="vieras";25120060]Ei vaan siitä, että sinulla on pelkoja edelleen ihmisiä kohtaan, joka voi vaikuttaa opiskeluun ja nykyisessä työpaikassa sellaisia ongelmia, ettet pysty sinne menemään. Molemmat voivat johtua menneisyyden kokemuksista ja niitä olisi hyvä käsitellä ensin, ettei tule taas yhtä epäonnistumisen kokemusta ja stressiä lisää.[/QUOTE]

Ottaisin tämän kanssa sinuna huomioon. Jos sinua kiusattiin koulussa ja tunnet nyt työelämässä myöskin, että työilmapiiri yms on huono, niin näillä voi olla jotain vaikutusta vanhoihin asioihin. Jos saisit vanhat asiat purettua, niin ehkä se työilmapiirikin tuntuu paremmalle. (toki voihan olla, että juuri teidän työilmapiiri on tosi kehno)

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";25120120]Tässä olen kanssasi samaa mieltä. Olen tätä asiaa miettinytkit. Ja aina kun päässyt ajatuksella sille tasolle et varaan jonnekin aikaa, niin kääntänytkin ajatukset niin et kaikki ihan kunnossa. Vaan kohta ne kaikki asiat taas iskee vasten kasvoja.[/QUOTE]
Ei kannata lykätä myöhemmäksi. Pelkkä kertominenkin jo voi helpottaa, kun kaikista asioista tulee aina kasvava möykky sisälle, jos vaan itsekseen miettii. Ja lohdutuksen sanana, että olet vielä tosi nuori ja elämä kuitenkin tosi mukavassa vaiheessa, kun mies ja kaksi lastakin jo. Moni joutuu ponnistelemaan vielä paljon myöhäisemmin ja yksinäisenä noiden asioiden kanssa. Vaikka perheen ja työ- ja opiskelupaikkajuttujen yhdistäminen voi olla joskus hankalaa, niin kyllä niistä saa myös voimavaroja. Kyllä asiat vielä alkavat varmasti sujumaan .

 

["aloittaja"]

Ottaisin tämän kanssa sinuna huomioon. Jos sinua kiusattiin koulussa ja tunnet nyt työelämässä myöskin, että työilmapiiri yms on huono, niin näillä voi olla jotain vaikutusta vanhoihin asioihin. Jos saisit vanhat asiat purettua, niin ehkä se työilmapiirikin tuntuu paremmalle. (toki voihan olla, että juuri teidän työilmapiiri on tosi kehno)

Ei vaan ihan todella työilmapiiri on kehno. Siellä liittoutunutta porukkaa, nuorta tyttöä jotka keskittyvät enemmänkin toisista juoruiluun/jauhamiseen kuin työntekoon.
Muutama muukin lähtenyt pois tämän vuoksi.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";25120182]Ei kannata lykätä myöhemmäksi. Pelkkä kertominenkin jo voi helpottaa, kun kaikista asioista tulee aina kasvava möykky sisälle, jos vaan itsekseen miettii. Ja lohdutuksen sanana, että olet vielä tosi nuori ja elämä kuitenkin tosi mukavassa vaiheessa, kun mies ja kaksi lastakin jo. Moni joutuu ponnistelemaan vielä paljon myöhäisemmin ja yksinäisenä noiden asioiden kanssa. Vaikka perheen ja työ- ja opiskelupaikkajuttujen yhdistäminen voi olla joskus hankalaa, niin kyllä niistä saa myös voimavaroja. Kyllä asiat vielä alkavat varmasti sujumaan .[/QUOTE]

Minulla on vielä muutama paikka joista ei vielä vastausta oppisopimus mahdollisuudesta ole tullut. Jahka minä paikan vielä löydän niin aijon sitten koulun kautta kysellä ja kertoa näistä menneistä asioista ja varmasti pääsen sitten sitä kautta jollekin juttelemaan.

Lapset on olleet minulle pelastus siihen elämäntilanteeseen mikä oli valloillaan ennen kuin esikoinen syntyi. Sai muuta ajateltavaa, kasvaa, olla, oppia. Nyt olen ikääni nähden paljon aikuisempi kuin joku muu samanikäinen ilman lapsia esimekiksi. Että kai näiden asioiden on vain kuuluneet mennä näin. Nyt kun alkaa kuopuskin olla jo päälle kaksi vuotta alkaa ne menneisyyden haamut taas kavuta esiin. Tässä kotona ollessa ne on saanut vain sysättyä syrjään.

 

["aloittaja"]

Kannatan työkkäriin menoa. Kysy opiskelemaan pääsystä työllistämistuella-olisi sulle paras?! Ja oppisopimus on toinen,älä lannistu. T.2lasta,2ammattia, pätkätöitä ja sinua vanhempi

Täytyy kääntyä työkkärin puoleen mikäli tätä kautta ei ovi aukene suuntaan tai toiseen. Olen sitä miettinytkin mutten ole koskaan siellä ennen asioinut niin en tiedä mitä kaikkea siellä on tarjota.

 

["vieras"]

älä lannistu