Mitä ihmettä mä teen ton aran pojan kanssa!

[*mur-mur*]

3–4-vuotias, Vanhempainnetti - MLL

Lapsen ja nuoren temperamentti ja persoonallisuus, Vanhempainnetti - MLL

 

["pop"]

Kyllä minäkin lähinnä rohkaisisin poikaa ja tukisin terveen itsetunnon kehittymistä. Voisin myös kysäistä neuvoa perheneuvolasta, jotta osaisin paremmin käydä tilanteita läpi pojan kanssa ja muuttaa omaa asennetta:sääli ei poikaa nyt auta, opettaa hänet vain itsekin ajattelemaan itsensä säälittävänä, jotenkin epäkelpona olentona vaikka sitä ei koskaa ääneen sanottaisikaan.

Terve itstunto ja eheä mielei syntyy siitä, että oman itsen kehtiystä rohkaistaan ja tuetaan. Lapsi hyväksytään sellaisena kuin on, vaikka se olisi vanhemmasta hyvinkin hankalaa. Kun lapsi oppii luottamaan itseensä ja kykyihinsä, pärjää hän paremmin kuvaamissasi tilanteissa vaikkei tinttaisikaan ketään. Apua hän tuntuu tarvitsevan, kuten tekin. Tsemppiä, tie on varmasti aika pitkä noista lähtökohdista, mutta minusta on upeaa että välitätte ja uskotte rooliinne vanhempina.

 

[oohoh]

kasvatusta tässä tarvitsevat etenkin serkun vanhemmat. Heidän asiansa on kääntää oman lapsen väkivaltaiset ajatuksetkin pois arasta lapsesta, eikä suuttua siksi että ovat itse lusmuja. Totta kai heidän väkivaltainen poika jatkaa toimivaksi havaittua käytöstään, kun se ei kerran mitään maksa.

Se on sitten huoli toinen, että mitä päiväkodissa tapahtuu. Te ette vanhempina saa suvaita että teidän huusholliinne tulee joku pahoinpitelemään ja uhkailemaan teidän poikaa. Se on niin väärin, että jos hommaa ei saada muuten poikki niin serkku on tervetullut takaisin vasta kun kasvaa hiukan viisaammaksi. Jos teillä olisi koira, saisiko serkkupoika sitäkin kiskoa hännästä ja korvista ja lyödä? Ette anna nyt lapsellenne sitä suojaa, johon hänellä on kaikki oikeus.

 

[Täällä arka myös]

Mulla on myös arka 3v, tyttö tosin. Vaikka tututkin lapset tulisivat kylään, väh eka puoli tuntinen menee tarkkaillessa. Leikkiin mennessään ei juuri puhu. Kehun joka päivä lasta onnistumisista jotta hän tietäisi että on arvokas juuri tuollaisena. Tietää myös että muut lapset tekevät tuhmasti kun vievät hänen kädestään lelut tms.

Koulumaailma minuakin vähän huolestuttaa mutta toisaalta tiedän lapseni olevan ainakin myöhemmällä äärimmäisen pidetty jos luonne säilyy näin kauniina.

 

["mää"]

Meillä myös tosi arka ja ujo poika. Tarvitsee pitkän ajan sopeutua uusiin tilanteisiin/ihmisiin. 3-vuotiaana oli juurikin tuollainen "toisen posken kääntäjä". Meillä ei neuvota lyömään takaisin, mutta aina sanottu että itseään saa ja pitää puolustaa ja kehuttu, jos niin tekee. (Ja jos siis on tönäissyt takaisin itseään puolustaakseen, niin ei olla kehuttu mutta ei myöskään toruttu.) Nyt lähempänä viittä vuotta osaa jo paremmin pitää puolensa, mutta edelleen on tosi arka. Eniten harmittaa pojan puolesta, kun näkee että mieli tekisi osallistua johonkin ryhmäjuttuun eikä vain uskalla mennä mukaan . Ja tosiaan kotona on melkein kuin toinen lapsi, kun sisaruksen kanssa vääntää...

Tsemppiä ap! Täytyy vaan yrittää tukea poikiemme itsetuntoa ja kannustaa, vaikkei se aina helppoa olekaan.