Mitä ihmettä tapahtui??

[Puppa]

Voi olla että vauhti on ollut liian nopea. Haluan kuitenkin painottaa, että miehellä se vauhti tuntui päällä olevan, ei minulla. Hän oli se, joka puhui voimakkaista tunteista ensin, hän oli se, joka sanoi ensin että on rakastumassa minuun. Hän oli se, joka puhui perheeni tapaamisesta, mikä sai ehkä jopa minutkin hieman pelästymään ja jarruttelemaan. Hän oli se joka soitteli, viestitteli, kertoi ikävästää, kuinka ei jaksa tehdä mitään muuta kuin kotona maata kun niin ikävöi. Suoraan sanottuna minua ensin ahdisti suhteen nopea eteneminen. Nyt maksaisin mitä vain että saisin sen saman, innokkaasti tunteitaan julistavan miehen takaisin samanlaisena perääni. Minun kenties ainut "omistamisen tarpeen näyttäminen" ilmeni juurikin mökötyspäivänäni. Olen ollut suorastaan liian varovainen tämän suhteen kanssa, kunnes sitten en mahtanut itselleni mitään ja mökötin sen yhden päivän. Voihan mökötys. Joten en kyllä allekirjoita sitä, että minä olisin ollut liian omistushaluinen..

Herran jestas nainen sinä jaksat asiasta jankuttaa ja selittää omaa ja miehen käytöstä Miksi et vaan myönnä itsellesi että nyt tuli poimittua mätä omena ja sillä siisti! Täytyy sanoa, että syy miksi suutahdit oli todella erikoinen, kavereita voi tavata myös baarissa. Ja toisekseen, jos mies jo kahden kuukauden aikana ilmoittaa sinulle ettei tykkää että "juokset baareissa" niin eikö sinulla hyvä nainen jo kellot soi!!?? Mieshän on ihan täysi idiootti!

Lopeta nyt sen miehen perään haikailu ja miettiminen! Mies varmasti esittikin rakastunutta mutta painotus on sanalla esittäminen, ei se tunne muuten noin nopeasti laannu....

Saanen heittää hieman intiimimmän kysymyksen; oliko teillä jo seksiä tämän kahden kuukauden aikana? Et tätä seikkaa tässä viestissä kerro, eikä sinun tarvikaan, sehän on oma henkilökohtainen juttusi. Mutta haiskahtaa vähän siltä, että mies ei sinua vielä ollut kolmospesällä saakka saanut ja koitti pitää "tunnelmaa yllä" käyttäytymällä rakastuneesti. Sitten hieman moralisoin; jos teillä oli jo seksiä, mietithän asiaa uudestaan seuraavan kerran kun tutustut uuteen mieheen. Et tunne ketään niin hyvin kahden kuukauden jälkeen, että kannattaisi kovin intiimisti olla. Tämä on vain minun vanhainaikainen mielipiteeni mutta kyllä siinä jyvät akanoista erottuvat mitä kauemmin antaa odottaa; ne joilla on vain seksi mielessä kaikkoavat hyvinkin pian...

Kun sitten skitsahdit, mielestäni mitättömästä asiasta, mies varmaan päätteli että tällaista naista en vaivoikseni, en edes seksin mielessä.

Tiedän, että tällaisen kokemuksen jälkeen on hankala päästätaas eteenpäin. Mutta mieti se näin: jos joku aikuinen mies on kyvykäs käyttäytymään näin ailahtelevaisesti ja salamyhkäisesti, haluatko todella itsellesi tuollaista kumppania? Minä en ainakaan haluaisi!

 

[ei se välitä]

Kirjoita miehelle viesti, jossa kerrot tulevasi sinne päin muissa asioissa ja poikkeat samalla hänen luonaan käymään... jos mies on vielä kiinnostunut sinusta. Pyydät myös paluuviestin, missä mies kertoo mahdollisen ei-kiinnostuksensa. Tietenkään et ole menossa sinne, mutta jos, tai siis KUN mies ei enää ole kiinnostunut, mutta ei pysty sitä vellihousumaiseen tapaan suoraan sanomaan, niin pelästyy hän sinun hänen luo tulemistaan niin, että kakaisee totuuden vihdoin ulos. Toinen tapa säikäyttää vellit vellihousulle on ilmoittaa raskaudesta, jos olette olleet sängyssä. Ja teet sen tietysti avoimesti facebookissa.

 

[Kasapanos]

Kirjoita miehelle viesti, jossa kerrot tulevasi sinne päin muissa asioissa ja poikkeat samalla hänen luonaan käymään... jos mies on vielä kiinnostunut sinusta. Pyydät myös paluuviestin, missä mies kertoo mahdollisen ei-kiinnostuksensa. Tietenkään et ole menossa sinne, mutta jos, tai siis KUN mies ei enää ole kiinnostunut, mutta ei pysty sitä vellihousumaiseen tapaan suoraan sanomaan, niin pelästyy hän sinun hänen luo tulemistaan niin, että kakaisee totuuden vihdoin ulos. Toinen tapa säikäyttää vellit vellihousulle on ilmoittaa raskaudesta, jos olette olleet sängyssä. Ja teet sen tietysti avoimesti facebookissa.

Ei viestiä, soita ja kysy miksei pokkaa vastata sulle.

 

[Olinhan siellä minäkin...]

Puppa antoi hyvät neuvot. Samoin kuin Puppalle on itsellenikin tullut näitä tilanteita eteen nuorempana. Tee nyt elämäsi urotyö ja keskity ihan johonkin muuhun asiaan kuin miehen perään itkemiseen ja kyökkipsykolointiin. Se ei asiaa muuksi muuta. Voin elämää ja miehiä nähneenä taata ja alleviivata että tuo mies ei todellakaan ole sinusta kiinnostunut oli syy sitten mikä hyvänsä. Vaikka sitten sieltä baarista löytynyt uusi ihastus. Todennäköistä on ettet saa koskaan selville miksi. Mies ei sitä sinulle kerro. Hyväksy se tosiasia ja jatka matkaa. Väkisin jankkaamaalla ja selityksiä anelemalla et pääse puusta pitkään, teet vain itsestäsi naurettavan. Nyt kannattaisi kerätä itsekunnioitus ja tehdä periaatepäätös että mitä hyvänsä muuta suostut tekemään mutta miestä et edes päästä ajatuksiisi. Ei kai yksi kahden kuukauden seurustelukumppani ole koko elämäsi sisältö?

Ja muuten mies joka jo parin kuukauden sisään ilmoittaa rakastuneensa ja mölyää ympäriinsä kovaan ääneen kaipauksestaan on hiukan epäilyttävä...ettei vaan sittenkin olisi vain keskivertoa vakuuttavampi pelimies... kiinnostus lopahti kun tajusi että olit miehen lumoissa ja sinulla saattoi olla jotain vaatimuksiakin - ja metsästyksestä meni heti maku.

 

[no]

Niinpä, mikä on todellinen käytös itse kullakin. Suosikkijuontajakin voi olla vain "ihminen"

Kysymys on yksinkertaisesti siitä, mitä on valmis hyväksymään toisen käytöksestä; tämä kyky kokee yllättävän heikkenemisen elämänkokemuksen myötä, mutta vain parisuhteen ulkopuolella.

Vanhassa parisuhteessa ihmiset kestävät ja kokevat "vaikka mitä", mutta asia ei todellakaan ole näin seurustelusuhteessa.

 

[alkup...]

Tiedän että olen varsin typerä ihminen kun edes mietin ja analysoin päässäni miehen käytöstä. Ei siinä mitään jos toinen ihminen ei minusta ole kiinnostunut, sellaista sattuu ja sellaisen asian kanssa voi elää, mutta on raukkamaista jättää toinen epätietoisuuteen, vaille mitään selityksiä sen jälkeen kun tämän ääni kellossa on vaihtunut toisesta ääripäästä totaalisen toiseen muutaman päivän sisällä. Vähemmästäkin lujaakin leikkivä ihminen menee hämilleen. Nyt en ole pitänyt mieheen yhtään mitään yhteyttä, niinkuin aiemmin päätin. Eikä tee edes mieli pitää, olen sanottavani sanonut, ja kuten joku aiempi totesi, pallo on nyt miehellä, mutta enpä juuri edes odota enää että hän sillä yhtikäs mitään tekisi. Pakko uskoa että minä nyt en vain ollutkaan sille yhtään mitään, ja sananhelinät olivat pelkkää paskaa, ihan näin suoraan sanottuna.

Olen miettinyt onko minussa vikaa, kun näytän vetävän puoleeni paskamaista käytöstä, enkä edes vain miesten puolelta vaan yleensäkin ihmissuhteissa. Viimeksi yläasteella minulla oli sellainen ns. tosiystävä, jonka kanssa oltiin kuin paita ja peppu. Kunnes tämä "ystävä" rupesi välttelemään minua ja lopuksi vain hylkäsi, samalla tavalla jäin nallina kalliolle miettimään mitä helkkaria tapahtui kuin nyt vaikkapa tässä edellisessä suhteessani. En ole ollut ripustautuva, en kertakaikkiaan tunnusta. Pikemminkin tämä ystävä sai minut luopumaan muista kavereistani, uskoteli että kahdestaan on hauskempaa ja lopulta sitten kun hän minut hylkäsi niin eipä jäänyt paljon ystäviä jäljelle.

Ymmärtäisin toki, jos olisin vain epäkiinnostava ihminen ja kukaan ei sietäisi seuraani kovin pitkään ja siksi kaikkoaisi luotani, mutta kun minua suorastaan satutetaan aivan kuin tahallaan. Josta tuli mieleeni että se entinen mies jota nimitin narsistinomaiseksi, sattui lähes vuoden tauon jälkeen soittamaan minulle tässä muutama päivä sitten. En vastannut puhelimeen enkä takaisin soittanut, enkä soitakaan. Tiedän hänen kuvionsa, soittelee perään aika-ajoin ja yrittää saada minut jostain sairaista syistä mukaan pelleilyynsä, ja sitten taas hylkää. Sama kaava toistuu aina. Viimeksi tekemisissä ollessamme kuitenkin luulin jo tehneen lopullisen eron selväksi miehelle, kun en ole kertakaikkiaan missään yhteyksissä ollut. Tuntuu niin surullisen naurettavalta, että tällä ihmisellä ylipäätään on vieläkin puhelinnumeroni olemassa (minä poistin hänen numeronsa aikapäivää sitten, mutta vielä tunnistin tuon numeron kun hän siitä nyt sitten oli soittanut), kun tietää että se on hänellä olemassa vain sitä varten että voi minua satuttaa sen kautta ottamalla yhteyttä taas ja yrittämällä pitää tunteeni kahlittuna häneen, etten vain häntä unohtaisi.. Tunteita minulla ei tähän ihmiseen onneksi kuitenkaan enää ole, en jaksa edes olla edes ihmeissäni hänen yllättävästä yhteydenotosta kun ajatukset ovat pyörineet tämän toisen miehen ympärillä... Mutta silti en jaksa kuin ihmetellä, mitä hittoa olen tässä elämässä niin väärin tehnyt että minua halutaan satuttaa ehdoin tahdoin....

On minulla onneksi ihanat sisarukset, sukulaiset ja vanhemmat, eli sentään elämässäni ei ole vain ja ainoastaan minua kaltoin kohtelevia ihmisiä, mutta kyllä koetut ihmissuhteet vaan pistää ihmettelemään miksi saan osakseni niin paljon paskaa tässä elämässä.. Voisiko kuitenkin minussa olla jokin luonteenpiirre, jokin ominaisuus joka vetää puoleensa tällaista käytöstä? Kuitenkin kaikkia minua kohtaan paskamaisesti käyttäytyviä yhdistää yksi ja sama ihminen, joka olen minä.

 

[no]

On minulla onneksi ihanat sisarukset, sukulaiset ja vanhemmat, eli sentään elämässäni ei ole vain ja ainoastaan minua kaltoin kohtelevia ihmisiä, mutta kyllä koetut ihmissuhteet vaan pistää ihmettelemään miksi saan osakseni niin paljon paskaa tässä elämässä.. Voisiko kuitenkin minussa olla jokin luonteenpiirre, jokin ominaisuus joka vetää puoleensa tällaista käytöstä? Kuitenkin kaikkia minua kohtaan paskamaisesti käyttäytyviä yhdistää yksi ja sama ihminen, joka olen minä.

Olet pohdinnoissasi ihan oikeassa; jos sinulle aina käy noin, niin tosi huonoa tuuriakin on mukana. Mutta kyllä ihan oikeasti voit miettiä omaa luonnettasikin.

Mutta ei se todellakaan tarkoita sitä, että sinussa olisi vikaa, vaan mitä erilaisemmat luonteet voivat aiheuttaa vastareaktioita, eikä niiden piirteiden tarvitse olla negatiivisia.

On ristiriitaista, että parisuhteeseen hakeutuvat ihmiset kaipaavat toisen hellyyttä ja huomiota, mutta toisaalta itsenäinen, iloinen ja omia päätöksiään tekevä ihminen, on mielestäni ihanneihminen; kuitenkin hän voi olla huomiota hakevan ihmisen mielestä töykeä ja etäinen.

Ihmisistä on miltei mahdoton ottaa selvää, miten hän käyttäytyy tulevaisuudessa seurassasi. Mutta jonkinlaisen kuvan saat toisesta niin, kun seuraat hänen mukautumistaan seuraasi. Aika mahdoton on löytää ihminen , joka heti alkumetreillä on sinulle sopiva, mutta kasvaminen yhteisiin "sääntöihin" ja odotuksiin, tuo vasta lopputuloksen; näin minun mielestäni. Tietysti sopeutuminen on molemminpuoleista, jos ajatellaan tasapainoista parisuhdetta, toki sellainen "onnistuu" aina, missä vain toisen mielipidettä kuunnellaan

 

[Katso peiliin,no]

Olet pohdinnoissasi ihan oikeassa; jos sinulle aina käy noin, niin tosi huonoa tuuriakin on mukana. Mutta kyllä ihan oikeasti voit miettiä omaa luonnettasikin.

Oletko miettinyt tätä omalla kohdallasi? Sinähän epäonnistut jokaikisessä suhteen virityksessäsi.

 

[itse näin en]

Olet pohdinnoissasi ihan oikeassa; jos sinulle aina käy noin, niin tosi huonoa tuuriakin on mukana. Mutta kyllä ihan oikeasti voit miettiä omaa luonnettasikin.

Mutta ei se todellakaan tarkoita sitä, että sinussa olisi vikaa, vaan mitä erilaisemmat luonteet voivat aiheuttaa vastareaktioita, eikä niiden piirteiden tarvitse olla negatiivisia.

On ristiriitaista, että parisuhteeseen hakeutuvat ihmiset kaipaavat toisen hellyyttä ja huomiota, mutta toisaalta itsenäinen, iloinen ja omia päätöksiään tekevä ihminen, on mielestäni ihanneihminen; kuitenkin hän voi olla huomiota hakevan ihmisen mielestä töykeä ja etäinen.

Ihmisistä on miltei mahdoton ottaa selvää, miten hän käyttäytyy tulevaisuudessa seurassasi. Mutta jonkinlaisen kuvan saat toisesta niin, kun seuraat hänen mukautumistaan seuraasi. Aika mahdoton on löytää ihminen , joka heti alkumetreillä on sinulle sopiva, mutta kasvaminen yhteisiin "sääntöihin" ja odotuksiin, tuo vasta lopputuloksen; näin minun mielestäni. Tietysti sopeutuminen on molemminpuoleista, jos ajatellaan tasapainoista parisuhdetta, toki sellainen "onnistuu" aina, missä vain toisen mielipidettä kuunnellaan

Koko ketju on tyypillistä alkavan suhteen onnistumisten ja epäonnistumisten pohtimista. Ensin on kyse epäonnistuneista tilanteista tai epäonnisista sattumista. Sitten ajatus jatkaa omaan epäonnistumiseen ihmisenä ja aiemmissa suhteissa koettuun.

Juuri näin haetaan vikaa itsestä ja/tai toisesta. Pitää varmaan löytää se vika jostain. Jos on huono itsetunto, niin viat löytyvät helposti omista tekemisistä tai tekemättä jättämisestä. Näin tässä aloittajakin on alkanut hahmotella syitä ja seurauksia. Mutta, jotta ei ihan itsensä halveksinnaksi menisi, niin toivoo toisilta jotain apua vastapuolen virheiden löytämiseen. Mikä miehessä tai miehissä on vikana, kun itse epäonnistuu.

Näin sitä helposti on tullut ajateltua, kun toiveena on löytää kavereita, ystäviä ja ylipäätään miellyttää. Hyvin raskas elämäntapa tuo miellyttämisen tarve.

Tässä keskustelussa on joitakin hyvin selväjärkisiä kommentteja: ei kannata haaskata aikaa moiseen, suhde ei kanna, ette sovi yhteen, tilanne ei ole otollinen (kuten eivät etäparisuhteet yleensäkään). Mielestäni mitään suhdetta ei rakenneta sillä, että tarvitsee (jo alussa) miettiä, mitä VIKAA on itsessä. Hyvässä suhteessa kelpaa sellaisena kuin on, toinen hyväksyy virheet tai ei edes huomaa niitä. Vika ei ole välttämättä aina vika tai jotain huonoa sinänsä, mutta suhteessa siitä voi sellainen peilautua.

no on oivaltanut hienosti: "Mutta ei se todellakaan tarkoita sitä, että sinussa olisi vikaa, vaan mitä erilaisemmat luonteet voivat aiheuttaa vastareaktioita, eikä niiden piirteiden tarvitse olla negatiivisia. ...parisuhteeseen hakeutuvat ihmiset kaipaavat toisen hellyyttä ja huomiota, mutta toisaalta itsenäinen, iloinen ja omia päätöksiään tekevä ihminen ... kuitenkin voi olla huomiota hakevan ihmisen mielestä töykeä ja etäinen."

 

[arvuuttelija]

Olen miettinyt onko minussa vikaa, kun näytän vetävän puoleeni paskamaista käytöstä, enkä edes vain miesten puolelta vaan yleensäkin ihmissuhteissa. Viimeksi yläasteella minulla oli sellainen ns. tosiystävä, jonka kanssa oltiin kuin paita ja peppu. Kunnes tämä "ystävä" rupesi välttelemään minua ja lopuksi vain hylkäsi, samalla tavalla jäin nallina kalliolle miettimään mitä helkkaria tapahtui kuin nyt vaikkapa tässä edellisessä suhteessani.

Uskon sinun olevan tavallinen ihminen. Tuskin sinulla on erityisen huono onni ihmissuhteissa. Ennemminkin ajattelen, että viimeisen suhteen päättyminen on nostanut mieleesi menneisyyden ikäviä asioita. Elämään kuuluvat myös pettymykset, vaikka niistä yli pääseminen onkin toisinaan työlästä.

Olen havainnut, että jos ikäviä asioita jää liiaksi miettimään, muuttuvat ne kohtuuttoman isoiksi omassa mielessä. Asian pohtimisen sijaan ehdotan, että esimerkiksi laitat lenkkarit jalkaan ja lähdet noin tunnin juoksulenkille tai parin tunnin kävelylle. Ainakin minulle liikunta on ollut se keino, jolla olen saanut myös mieleni kuntoon ihmissuhdepettymysten jälkeen.

 

[Maarit76]

Jotkut miehet vain tekevät sitä. Soittavat kuukauden parin välein ja yrittävät saada "piparia" tai jopa rahaa. Olen törmännyt tällaisiin miehiin myös. Itse olen jättänyt heidät omaan arvoonsa. Ja jos ovat olleet sinnikkäämpiä, olen suoraan sanonut ettei irtoa mitään ja että oli törkeää edes kinuta joko seksiä tai rahaa.

Eräskin soitti vuoden jälkeen minulle yhtäkkiä. Olin vuotta aikaisemmin tavannut hänet yhden ainoan kerran, ja sitten vuoden päästä hän halusi taas tavata. No, menin ja tapasin ja juteltiin niitä näitä. En ole ottanut häneen sen jälkeen yhteyttä vaikka sovittiin että vois tavata toisenkin kerran myöhemmin. Herra saa itse ottaa yhteyttä jos haluaa esim. kaveruutta. Muuta ei sitten saakkaan.

Olen pari kertaa itsekin vain jättänyt vastaamatta miehelle, jota tapailin parisen kertaa. Siitä syystä, etten nähnyt mitään jatkoa suhteelle kun en ollut kiinnostunut. En viitsinyt alkaa selittelemään mitään. Aika julmaa ehkä.

 

[Olinhan siellä minäkin]

Ap, sinussa ei ole mitään muuta vikaa, kuin että tuijotat nuorena ja kokemattomana liikaa omaan napaasi, ja kun tulee jotain hankauksia toisten ihmisten kanssa alat hätääntyneenä pähkimään ja miettimään mitä teit väärin ja mitä vikaa sinussa on ja miksi aina sinä... jne jne loputtomiin.

Et ole ainoa ihminen jolle sattuu kokemuksia kavereista jotka katoavat maisemista tai miehistä jotka häipyvät kuin pieru Saharaan keuhkottuaan ensin kuolematonta rakkautta. Tuo on aika yleismaailmallista. Mutta kaikki ihmiset eivät ota sitä henkilökohtaisesti ja kuvittele että ovat itse tehneet aina jotain väärin. He sanovat sen sijaan, olipa paska tyyppi, kohauttavat olkapäitään, laittavat asian pois mielestään ja jatkavat matkaa vahingosta viisastuneena. Kaikki ihmiset joita elämäsi varrella tapaat eivät ole mukavia, rehellisiä ja reiluja, se on vain elämää, ja se ei ole sinun vikasi. Se mitä omasta puolestasi voit tehdä on kehittää ihmistuntemustasi, jotta tunnistat pinnalliset tyypit nopeammin ja osaat pitää heidät tulevaisuudessa loitolla.

 

[no]

Ap, sinussa ei ole mitään muuta vikaa, kuin että tuijotat nuorena ja kokemattomana liikaa omaan napaasi, ja kun tulee jotain hankauksia toisten ihmisten kanssa alat hätääntyneenä pähkimään ja miettimään mitä teit väärin ja mitä vikaa sinussa on ja miksi aina sinä... jne jne loputtomiin.

Et ole ainoa ihminen jolle sattuu kokemuksia kavereista jotka katoavat maisemista tai miehistä jotka häipyvät kuin pieru Saharaan keuhkottuaan ensin kuolematonta rakkautta. Tuo on aika yleismaailmallista. Mutta kaikki ihmiset eivät ota sitä henkilökohtaisesti ja kuvittele että ovat itse tehneet aina jotain väärin. He sanovat sen sijaan, olipa paska tyyppi, kohauttavat olkapäitään, laittavat asian pois mielestään ja jatkavat matkaa vahingosta viisastuneena. Kaikki ihmiset joita elämäsi varrella tapaat eivät ole mukavia, rehellisiä ja reiluja, se on vain elämää, ja se ei ole sinun vikasi. Se mitä omasta puolestasi voit tehdä on kehittää ihmistuntemustasi, jotta tunnistat pinnalliset tyypit nopeammin ja osaat pitää heidät tulevaisuudessa loitolla.

Tiettyyn pisteeseen asti se menee juuri noin, eli on huonoa tuuriakin. Mutta jos vain aina törmää huonoihin tyyppeihin koko elämänsä, niin jossakin vaiheessa pitää vain uskaltaa katsoa peiliinkin.

 

[Mirri]

Tiettyyn pisteeseen asti se menee juuri noin, eli on huonoa tuuriakin. Mutta jos vain aina törmää huonoihin tyyppeihin koko elämänsä, niin jossakin vaiheessa pitää vain uskaltaa katsoa peiliinkin.

No oletko sinä katsonut?

 

[no]

No oletko sinä katsonut?

Olen katsonut peiliin ja kun en nähnyt ketään, menin takaisin nukkumaan.

 

[oo]

Olen katsonut peiliin ja kun en nähnyt ketään, menin takaisin nukkumaan.

Sen takia suhteesi epäonnisuvat. Naiset eivät pidä sinun kaltaisista miehistä ja totuus tulee aina loppupeleissä ilmi, vaikka kuinka alkuun teeskentelet.

 

[... minäkin]

Olen nimimerkki Non kanssa tietysti samaa mieltä että jos törmäät ihan jatkuvasti keljuihin tyyppeihin, et a) tunnista kusipäitä ajoissa tai b) liioittelet heidän keljuuttaan ja vaadit ihmissuhteilta liikaa. Kuvauksesi perusteella en kyllä usko että sinun käytökselläsi suuttumisestasi huolimatta oli paljonkaan tekemistä tuon miehen katoamistempun kanssa. Miehellä oli omat salaiset syynsä lopettaa suhde vaivihkaa ja kadota. Ja juuri se että mies oli alkuun suuna päänä on jotenkin epänormaalin tuntuista. Yleensä naiseen ihastunut terve mies antaa uudelle suhteelle aikaa kehittyä eikä lässytä parin viikon tapailun jälkeen joka ilmansuuntaan suuresta rakkaudestaan. Minusta heti alkumetreillä noin päällekäyvä ja innokas ihailija olisi suorastaan kiusallinen.

 

[näin]

Minusta ap olisi voinut lopettaa ihmettelyn siinä vaiheessa kun Facebookista katosivat maininnat hänestä. Jos miehellä on muka kiire niin miten on sitten ehtinyt poistaa nuo maininnat. Ja jos on rakastunut niin miksi olisi halunnut poistaa? Aika selvä signaali mielestäni, oli syy mikä hyvänsä. Törkeää tietysti ettei uskalla suoraan sanoa, kuulostaa aika lapselliselta mieheltä.

Syy nyt voi olla mikä hyvänsä, alkukiinnostus loppui, joku muu kiinnostavampi löytyi, jos on nuori mies niin kaverienkin mielipiteet vaikuttaa. Esim. jotkut on varsinkin nuorempina niin selkärangattomia, että jos kaverit sanoo että lähde baariin ja unohda se mököttävä muija, niin sitten mennään kavereiden perässä. Ei uskalleta siis puolustaa tyttöystävää siinä vaiheessa kun kaverit on sen tuominneet. Ja niin epäkypsää miestä ei kai kukaan haluakaan.