Mitä ihmettä voin tehdä ... aikuisesta tyttärestä asiaa.

["aapee"]

Sovittiin että tulee tänään 14-15 välillä kotiin syömään. En pyytänyt muuta, sanoin vain että teen jotain hyvää ruokaa ja lupasin jopa hakea. No nyt on luuri kiinni. "Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saa yhteyttä."

Vaikka todennäköisesti tämä on a) kannanotto tyyliin "en jaksa kieltäytyä tulemasta joten helpompi sammuttaa luuri" tai b) luuri vaan sammunut ja tytär itsekin? NIIN silti mielessä kummittelee ja pyörii että mitäs JOS NYT sille on tapahtunut jotain kamalaa. Samat tunteet, vuoristorataa mennyt jo vuosikaudet.

Mun pitänee ihan oikeasti päästää irti tai tulen vielä hulluksi epäilyitteni, pelkojeni kanssa.

 

["vieras"]

Ap, olet ahdistava takertuvuudessasi. Tottakai tytär haluaa omaa aikaa, kuoska kukaan ei halua olla aina vaan huolta aiheuttava "ongelmatapaus". Olet alkanut elämään elämääsi tyttären ongelmien kautta, eikä ole ihme, että tytär ei sitä jaksa. Kyse on hänestä, ei sinusta eikä hän ole sinun jatkeesi. Jos sinulla on pään sisäisiä ongelmia, niin hoida ne yksinäsi jonkun terapeutin luona. Älä kaada niitä tyttäresi niskaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27685147]Ap, olet ahdistava takertuvuudessasi. Tottakai tytär haluaa omaa aikaa, kuoska kukaan ei halua olla aina vaan huolta aiheuttava "ongelmatapaus". Olet alkanut elämään elämääsi tyttären ongelmien kautta, eikä ole ihme, että tytär ei sitä jaksa. Kyse on hänestä, ei sinusta eikä hän ole sinun jatkeesi. Jos sinulla on pään sisäisiä ongelmia, niin hoida ne yksinäsi jonkun terapeutin luona. Älä kaada niitä tyttäresi niskaan.[/QUOTE]
Ja siis sinun todella pitää aluksi ymmärtää, että ahdistuksesi ja hermostuneisuutesi ei ole tervettä ja tyttäresi ongelmien aiheuttamaa vaan oma ominaisuus, johon pitää hankkia apua. Tytär ei voi sinua auttaa käyttäytymällä "oikein". Kukaan ei voi elää sellaista elämää, että on jatkuvasti jolekin toiselle vastuullinen, jatkuvien huolipuheluiden ja kyselyiden kohteena.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";27685147]Ap, olet ahdistava takertuvuudessasi. Tottakai tytär haluaa omaa aikaa, kuoska kukaan ei halua olla aina vaan huolta aiheuttava "ongelmatapaus". Olet alkanut elämään elämääsi tyttären ongelmien kautta, eikä ole ihme, että tytär ei sitä jaksa. Kyse on hänestä, ei sinusta eikä hän ole sinun jatkeesi. Jos sinulla on pään sisäisiä ongelmia, niin hoida ne yksinäsi jonkun terapeutin luona. Älä kaada niitä tyttäresi niskaan.[/QUOTE]

Kyllä minä antaisin olla ja mennä ja viilettää, mutta entäs se alkoholi jota tuntuu käyttävän liikaa? Pelkään että PILAA elämänsä ja että mun pitäs jaksaa olla narun toisessa päässä vetämässä sitä rannalle.

Että jos annan sen nyt vaan olla, se vajoaa syvemmälle koska "ei ole ketään" kuka edes yrittäisi. Ymmärtääkö kukaan mua?

Tajuan kyllä että tälla käytökselläni kai ajan häntä vain kauemmaksi. Nuoruusvuodet olimme läheisiä kuitenkin vaikka "holhosin" hänen tekemisiään samalla tavalla (en puuttunut normaaliin elämään mutta kun alkoi ongelmat niin tietenkin olin tukena ja asioita selvittämässä ja etsimässä ratkaisua).

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27685163]Ja siis sinun todella pitää aluksi ymmärtää, että ahdistuksesi ja hermostuneisuutesi ei ole tervettä ja tyttäresi ongelmien aiheuttamaa vaan oma ominaisuus, johon pitää hankkia apua. Tytär ei voi sinua auttaa käyttäytymällä "oikein". Kukaan ei voi elää sellaista elämää, että on jatkuvasti jolekin toiselle vastuullinen, jatkuvien huolipuheluiden ja kyselyiden kohteena.[/QUOTE]
Ja sinä itseasiassa ylläpidät ongelmaa käyttäytymiselläsi.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";27685166]Kyllä minä antaisin olla ja mennä ja viilettää, mutta entäs se alkoholi jota tuntuu käyttävän liikaa? Pelkään että PILAA elämänsä ja että mun pitäs jaksaa olla narun toisessa päässä vetämässä sitä rannalle.

Että jos annan sen nyt vaan olla, se vajoaa syvemmälle koska "ei ole ketään" kuka edes yrittäisi. Ymmärtääkö kukaan mua?

Tajuan kyllä että tälla käytökselläni kai ajan häntä vain kauemmaksi. Nuoruusvuodet olimme läheisiä kuitenkin vaikka "holhosin" hänen tekemisiään samalla tavalla (en puuttunut normaaliin elämään mutta kun alkoi ongelmat niin tietenkin olin tukena ja asioita selvittämässä ja etsimässä ratkaisua).[/QUOTE]
Mutta kai käsität, että käytöksesi tekee toiselle huonon olon?

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";27685173]Ja sinä itseasiassa ylläpidät ongelmaa käyttäytymiselläsi.[/QUOTE]

Eli jos hellitän ja en soittele, kysele käymään tms. niin tilanne helpottaisi?
Eikö siinä tapauksessa lapsi koe, etten välitä?

 

[Koitapa]

[QUOTE="aapee";27685180]Eli jos hellitän ja en soittele, kysele käymään tms. niin tilanne helpottaisi?
Eikö siinä tapauksessa lapsi koe, etten välitä?[/QUOTE]
Ei koe. Hän kokee että luotat.

99 % varmuudella kokee tällä hetkellä soittelusi ja kyselysi ahdistavana vainoamisella. Ole vaikka viikko soittamatta ja katso mitä tapahtuu. Soittosi ei estä mitään kamalaa tapahtumasta, koitat vaan liennytellä omaa oloasi.

 

["aapee"]

Ei koe. Hän kokee että luotat.

99 % varmuudella kokee tällä hetkellä soittelusi ja kyselysi ahdistavana vainoamisella. Ole vaikka viikko soittamatta ja katso mitä tapahtuu. Soittosi ei estä mitään kamalaa tapahtumasta, koitat vaan liennytellä omaa oloasi.

En minä hänelle koko ajan soittele, en tosiaankaan, en edes joka päivä. Nyt olen ollut huolissani koskapa tuntuu olevan sekaisin ja oli jotain kipujakin ollut ja ei sitten suostunut lähtemään lääkäriin.

Mutta tajuan kyllä...

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";27685180]Eli jos hellitän ja en soittele, kysele käymään tms. niin tilanne helpottaisi?
Eikö siinä tapauksessa lapsi koe, etten välitä?[/QUOTE]
Ei automaattisesti, mutta joka tapauksessa sinun täytyy antaa olla. Ei hiljaisuus saa olla yksi lisäkeino taas vaikuttaa tyttäreen, vaan se täytyy tehdä vaan siksi, että tyttärelle siitä olisi apua. Hän toimii silti niin kuin toimii.

Pitää sanoa asia niin kuin se on, että annat tyttärelle rauhaa, kun sitä toivoo (ja et sano sitä marttyyrimäisesti), että soittelet välillä, mutta annat tyttären ottaa enemmän yhteyttä ja kun tulee käymään, niin syötte ja puhutte mukavia, etkä ota koko ajan ikäviä asioita esiin.

 

["aapee"]

Tyttö sitten soitti viime yönä hakemaan. Oli ollut tikattavana. Asioiden kulusta ei minula varmaa tietoa, poliisit olivat vieneet tytön mennessään ja toimittaneet hoitoon. Tyttö sanoo ettei ole itsetuhoinen.
Lääkäri ja sh ehdottivat keskusteluapua joka olisi tullut klo 08 aamulla töihin, olisi odotettu pari tuntia siinä. Mutta ei halunnut jäädä vaan äkkiä pois. Koska ei ole mitään ongelmaa missään.
Oli ottanut lääkkeitä ja viinaa sekaisin. Lääkäri sanoi minulle että koska kyse on täysi-ikäisestä eivät he voi pakottaa hoitoon.

Ehdotin että tulisi kotiin selvittämään pään, syömään ja nukkumaan. Meni heti sinne poikakaverille. Poikakaverin näin nyt ensimmäisen kerran ja huoleni senkuin syveni vaikka hän hellää ja huolestunutta "esittikin".