Mitä järkeä tässä on?

[vierailija]

Minä ja poikaystävämme olemme opiskelijoita, ja asumme yhdessä.
Minulla loppuivat opintotukikuukaudet ja sitä myötä myös asumistuki.
Nyt kun olen hakemassa yleistä asumistukea, niin siihen vaikuttaisivat puolison tulot ( paitsi jos puoliso on oikeutettu opintotukeen ) niin olemme eri ruokakuntaa.
Poikaystäväni käy säännöllisessä töissä ja tienaa ihan mukavasti, näin ollen hän ei voi nostaa opintotukea. Tämä ei kuitenkaan pitäisi haitata, koska hän voisi opintojen puolesta sitä nostaa. Jos kuitenkin kävisi niin, ettei hänkään olisi oikeutettu opintotukeen, niin yhtäkkiä olen täysin riippuvainen hänen tuloista.
Jotenkin tuntuu niin väärältä, kun emme ole ollenkaan riippuvaisia toisistamme, ja meillä on kaikki omat ruokaostokset yms. kulut jaettu niin, että molemmat maksavat omat ostoksensa.
Olemme sopineet suhteen alusta alkaen, ettei kumpikaan elätä toista, käy miten käy.
Eli sitten meillä on kaksi vaihtoehtoa: Joko muutamme kahteen asuntoon tai sitten laitamme poikaystäväni kirjoille äitinsä luo ja otan tämän nykyisen asunnon yksin vuokralle.
Jos "eroaisimme", niin saisin myös lisäksi toimeentulotukeakin, ja sillä elelisi jo mukavasti nykyiseen verrattuna. Ystäväni, jotka asuvat yksin ( joilla myös tilanne, että opintuki on loppu ) on niin helppoa ja ei tarvi huolehtie huomisesta.
Tuntuu välillä, että parisuhteessa oleminen on paljon kalliimpaa kuin yksin asuminen.

 

[Mörköäiti]

Ei siinä oikein ole aina järkeä. Nimenomaan nuorten, opiskelijoiden ja suhteensa alussa olevien kohdalla siinä ei ole järkeä. Mutta laissa ei eritellä ja analysoida suhteita, vaan niputetaan kaikki yhdessä asuvat eri sukupuolta olevat avopareiksi, joilla on yhteinen talous - jopa monet niistä, jotka ovat oikeasti vain kämppiksiä.

Ongelmallistahan tuo on sen vuoksi, että avoparit katsotaan elatusvelvollisiksi ja pariskunnaksi lähinnä niissä tilanteissa, joissa siitä on heille taloudellista haittaa, mutta ei koskaan silloin, kun siitä olisi taloudellista hyötyä. Toinen ongelma on siinä, että avoparin oletetaan elättävän toisiaan, mutta kuitenkaan laki ei tähän velvoita. Se voi joissain tilanteissa johtaa siihen, että avopuoliso ei tosiasiassa elätä, mutta toinen ei myöskään voi mitään virallista tietä vaatiakaan rahaa - ja sitten hän saattaa joutua elämään suoranaisessa kurjuudessa. (Toki ero on tuolloin ainoa fiksu vaihtoehto, mutta jos ei esim. onnistu heti saamaan asuntoa, saattaa joutua kärvistelemään parin euron päiväbudjetilla pitkäänkin.)

 

[vierailija2901]

Ei siinä oikein ole aina järkeä. Nimenomaan nuorten, opiskelijoiden ja suhteensa alussa olevien kohdalla siinä ei ole järkeä. Mutta laissa ei eritellä ja analysoida suhteita, vaan niputetaan kaikki yhdessä asuvat eri sukupuolta olevat avopareiksi, joilla on yhteinen talous - jopa monet niistä, jotka ovat oikeasti vain kämppiksiä.

Ongelmallistahan tuo on sen vuoksi, että avoparit katsotaan elatusvelvollisiksi ja pariskunnaksi lähinnä niissä tilanteissa, joissa siitä on heille taloudellista haittaa, mutta ei koskaan silloin, kun siitä olisi taloudellista hyötyä. Toinen ongelma on siinä, että avoparin oletetaan elättävän toisiaan, mutta kuitenkaan laki ei tähän velvoita. Se voi joissain tilanteissa johtaa siihen, että avopuoliso ei tosiasiassa elätä, mutta toinen ei myöskään voi mitään virallista tietä vaatiakaan rahaa - ja sitten hän saattaa joutua elämään suoranaisessa kurjuudessa. (Toki ero on tuolloin ainoa fiksu vaihtoehto, mutta jos ei esim. onnistu heti saamaan asuntoa, saattaa joutua kärvistelemään parin euron päiväbudjetilla pitkäänkin.)

Jos on noin surkea puoliso, niin kannattaa erota. Kuka edes pystyy elämään ihmisen kanssa joka jättää puolison kurjiin oloihin??

Muutenkin, hyvä ettei yhteiskunta sentään ihan kaikkea maksa kaikille.

 

[vierailija]

Emme eroaisi tämän takia.
Muuttasimme vain erillemme ja olisimme sitten vain tavallinen seurusteleva pari, joka asuu vuorotellen toisen luona.
Itselläni on samanlainen periaate, joten puoliso ei ole sen huonompi kuin minäkään.
Mieheni säästää omistusasuntoa varten ja siitä ei kyllä tulisi yhtään mitään jos hän joutuisi minunkin vuokraosuuden maksamaan. Tottakai mieheni maksaisi hädässä, mutta kun on liian helppoa vain vuokrata se kaksi asuntoa.
Meille ei tule sen kalliimmaksi vuokrata 2 asuntoa kuin 1 asunto. Kyllähän sitä jo vitsailtiin, että otetaan vierekkäiset asunnot ja kaadetaan väliseinä pois

 

[vierailija]

Eli tarkoituksenne on huijata yhteiskunnalta teille lisää rahaa? Arvelette että Teitä ei pitäisi yhteiset säännöt liikuttaa?

 

[Mörköäiti]

Jos on noin surkea puoliso, niin kannattaa erota. Kuka edes pystyy elämään ihmisen kanssa joka jättää puolison kurjiin oloihin??

Muutenkin, hyvä ettei yhteiskunta sentään ihan kaikkea maksa kaikille.

Kuten kirjoitin, tuollaisessa tilanteessa onkin fiksua erota. Mutta aina se ero ei järjesty ihan noin vaan. Esim. pääkaupunkiseudulla saattaa joutua useamman kuukauden odottamaan, ennen kuin saa asunnon.

Mutta kaikissa yhdessä asumisissa ei ole kyse samalla lailla yhteisestä taloudesta kuin perheellisillä keski-ikäisillä. On se minusta vähän kohtuutonta, että parikymppinen seurusteleva pari, jotka opiskeluaikana muuttavat yhteen, katsotaan heti elatusvelvollisiksi. Ei aina ole kyse niin vahvasta ja kestävästä sitoutumisesta.

Opiskelijan kohdalla voi jopa käydä niin, että toinen joutuu ottamaan opintolainaa itselleen voidakseen elättää toisensa. Jos suhde sitten kariutuu, hän joutuu maksamaan toisen elättämiseksi ottamaansa lainaa kenties pitkäänkin. Tämä ei ole ihan kohtuullista.