Mitä kautta määrität itsesi?

[Phoebsi]

Joskus luin täältä, että äitiyden kautta ei pitäisi määrittää itseään ja hyvyyttään yhtään. Että sitä vain ollaan äitejä miten ollaan, ja jos kokee olevansa kaikinpuolin hyvä (koti)äiti, on säälittävä kun määrittelee itsensä siten. Vain siten.

Onko se sitten yhtään hyvä, että oma minäkuva rakentuu ammatin varaan?
Tai sen, mitä opiskelee sillä hetkellä?

 

[Keittiönoita]

Pääni kautta. Oman hyvinvointini ja tyytyväisyyteni kautta. Vuosikymmeniä minäkin määritin itseäni ulkoapäin, kunnes opettelin määrittämään sisältäpäin.

 

[värejä sienistä]

Sen kautta, mitä mä koen olevani ja mitä mä haluan olla.

 

[Leenuliinukka]

Eiköhän se määritelmä tule kaikkien eri roolien kautta, mitä itsellä on. Äidin, puolison, tyttären, sisaren, ystävän, työntekijän jne. kautta.

 

[Kerpele]

Mä määritän itseni sen kautta miten mä katson maailmaa ja miten mä koen sen. Sen kautta miten määrittelen itse toiset ihmiset..

En määrittele toisia ihmisiä ulkoisten asioiden kautta vaan henkisten ominaisuuksien ja sen kautta kuinka he suhtautuvat ympäröivään maailmaan.

 

[Phoebsi]

Mä määritän itseni sen kautta miten mä katson maailmaa ja miten mä koen sen. Sen kautta miten määrittelen itse toiset ihmiset..

En määrittele toisia ihmisiä ulkoisten asioiden kautta vaan henkisten ominaisuuksien ja sen kautta kuinka he suhtautuvat ympäröivään maailmaan.

Ajattelen ihan samoin

 

["vieras"]

Eiköhän se määritelmä tule kaikkien eri roolien kautta, mitä itsellä on. Äidin, puolison, tyttären, sisaren, ystävän, työntekijän jne. kautta.

Entäs jos ei oo perhettä eikä työtä? Esim. yksin elävä eläkeläinen ei sun määritelmän mukaan oo just yhtään mitään!

 

[Keittiönoita]

Eiköhän se määritelmä tule kaikkien eri roolien kautta, mitä itsellä on. Äidin, puolison, tyttären, sisaren, ystävän, työntekijän jne. kautta.

Mulla kesti aikansa luopua tuosta rooliajattelusta. En halua olla ihmissuhteissanikaan missään roolissa. Rooleihin liittyy aina odotuksia ja ne odotukset on yleensä määritellyt joku muu kuin minä.

 

[Nyynä]

Miksi itsensä pitää ylipäätään määrittää?

 

[Keittiönoita]

Miksi itsensä pitää ylipäätään määrittää?

Jotta tuntisi itsensä. Tietysti voi myös kysyä, miksi itsensä pitäisi tuntea

 

[fortunate]

Määritän itseni arvomaailmani ja elämän/maailmankuvan mukaan pitkälti.
Arvostan nykyisin omaa henkistä hyvinvointiani hyvin korkealle, oikeastaan se on ykkönen.
Tietysti äitiys vaikuttaa myös noihin, ja juureni.
Taas tänään sain muistutuksen siitä, että se miten minut on kasvatettu ja missä yhteisössä vaikuttaa muhun vieläkin ja joudun vieläkin elämään tietyllätapaa siinä yhteisössä.

Itseasiassa nyt äitiyden myötä olen oppinut määrittämään enemmän itseäni ja muita henkisten ominaisuuksien perusteella.
Aikaisemmin ajattelin ehkä niinkuin on opetettu eli koulutus, työ, tulotaso, poliittinen kanta ja uskonto.
Hyi miten ällöttävää ja ahdistavaa.

Nojoo, menipä nyt avautumiseksi. Nää on näitä päiviä kun tää maailma taas haisee mulle niin lujaa ettei osaa pitää mölyjä mahassa.

 

[epäitsenäinen]

yritän määrittää itse itseni, mutta ei se onnistu. Huomaan edelleen nelikymppisenä eläväni vanhempieni odotusten mukaan. Minun tapauksessani se menee niin, että en oikein uskalla olla jotain enemmän kuin he, koska he ovat aina kadehtineet minua ja kilpailleet kanssani. En saisi osata tehdä ristisanaa isääni paremmin, en tienata häntä enemmän, en viehättää miehiä enemmän kuin äitini enkä ainakaan pystyä pitämään miestä, koska hänkään ei pystynyt.

Viimeisessä asiassa olen onneksi pystynyt pistämään kampoihin. Jossain vaiheessa sain jopa äitini lopettamaan parisuhdeneuvojen jakeluautomaattina toimimisen. Tokaisin, että minun liittoni on nyt kestänyt kaksi kertaa sen kuin sinun kesti, että jospa pitäisit ohjeet omana tietonasi ellei niitä pyydetä.

 

["jojo"]

Tulipas kerrankin kysymys, johon mulla ei ole mitään vastattavaa. :| En ole ikinä ajatellut asiaa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kun tunnen tarvetta määrittää itseäni jotenkin, palaan heti kertomaan siitä.

Se, että haluan tuntea itseni täysin, ei ole määrittämistä, vaan hyväksymistä ilman mitään kategorointia.

 

[Leenuliinukka]

[QUOTE="vieras";25688809]Entäs jos ei oo perhettä eikä työtä? Esim. yksin elävä eläkeläinen ei sun määritelmän mukaan oo just yhtään mitään![/QUOTE]

Vastasin tähän joo ehkä vähän miettimättä. Lähinnä tohon, että määrittääkö äitiyden kautta. Että ei se ole ainoa asia elämässä, joka on tärkeä. Ja en tosiaan ajattele, että jos ei ole perhettä/ystäviä ei olis mitään.

 

[Leenuliinukka]

Mulla kesti aikansa luopua tuosta rooliajattelusta. En halua olla ihmissuhteissanikaan missään roolissa. Rooleihin liittyy aina odotuksia ja ne odotukset on yleensä määritellyt joku muu kuin minä.

Juu, kuten tossa laitoinkin, vastasin tähän vähän miettimättä....

 

[Keittiönoita]

yritän määrittää itse itseni, mutta ei se onnistu. Huomaan edelleen nelikymppisenä eläväni vanhempieni odotusten mukaan. Minun tapauksessani se menee niin, että en oikein uskalla olla jotain enemmän kuin he, koska he ovat aina kadehtineet minua ja kilpailleet kanssani. En saisi osata tehdä ristisanaa isääni paremmin, en tienata häntä enemmän, en viehättää miehiä enemmän kuin äitini enkä ainakaan pystyä pitämään miestä, koska hänkään ei pystynyt.

Viimeisessä asiassa olen onneksi pystynyt pistämään kampoihin. Jossain vaiheessa sain jopa äitini lopettamaan parisuhdeneuvojen jakeluautomaattina toimimisen. Tokaisin, että minun liittoni on nyt kestänyt kaksi kertaa sen kuin sinun kesti, että jospa pitäisit ohjeet omana tietonasi ellei niitä pyydetä.

Jatka vaan sinnikkäästi 10 vuoden päästä huomaat jo selvän muutoksen. Hitsi, kun muistaisin sen kirjan nimen, jossa juuri tuosta asiasta kirjoitettiin ja annetiin ohjeita. Muutamia niistä ohjeista muistan nyt ulkoa ja niitä oli mm luovu tarpeettomista uskomuksista, luovu tarpeettomista tavoista, luovu tarpeettomista asenteista...niitä oli enemmänkin.

 

[Leenuliinukka]

Juu, kuten tossa laitoinkin, vastasin tähän vähän miettimättä....

Oho, vastaus lähti vähän äkkiä. Ajattelin itse kuitenkin nää roolit itsestäni käsin, en muiden odotusten kautta. Paitsi ehkä työntekijän roolin. Siihen pitääkin liittyä muiden määrittelemiä odotuksia.

 

[Paatunut Parahdus]

Tuskin kukaan määritteleekään itseään vain yhden asian kautta. Ihminen määrittelee itseään aina suhteessa toisiin, suhteessa tilanteisiin, suhteessa asioihin joita tarkastellaan, suhteessa maailmankuvaan ja arvoihin.

 

[BootyPeppi]

Yllätys, että täällä noin sanottu Jokainen määrittää itsensä juuri niin kuin haluaa.
Itse määrittelen itseni monesta eri asiasta ja pyrin kasvamaan jotta määritykset muuttuisivat ja tietenkin parempaan suuntaan.

 

[Keittiönoita]

Kun tunnen tarvetta määrittää itseäni jotenkin, palaan heti kertomaan siitä.

Se, että haluan tuntea itseni täysin, ei ole määrittämistä, vaan hyväksymistä ilman mitään kategorointia.

Yllättävän monilla ihmisillä on vaikeuksia kertoa itsestään. He kyllä kertovat, mitä ovat tehneet, mitä heillä on, mitä he uskovat muiden heistä ajattelevan jne. Mutta kysymykseen "kuka minä olen" ei osatakaan vastata. Jos ajatusleikkinä kuvittelee itsensä alastomana tyhjään tilaan ja kaikki aiemmat tekemiset on poispyyhitty, kaikki mitä on omistanut on poissa, niin mitä jää jäljelle eli mitä silloin kertoisi itsestään? Sen tiedän, että sulle ei olisi ongelma kertoa itsestäsi tuossakin tilanteessa

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Yllättävän monilla ihmisillä on vaikeuksia kertoa itsestään. He kyllä kertovat, mitä ovat tehneet, mitä heillä on, mitä he uskovat muiden heistä ajattelevan jne. Mutta kysymykseen "kuka minä olen" ei osatakaan vastata. Jos ajatusleikkinä kuvittelee itsensä alastomana tyhjään tilaan ja kaikki aiemmat tekemiset on poispyyhitty, kaikki mitä on omistanut on poissa, niin mitä jää jäljelle eli mitä silloin kertoisi itsestään? Sen tiedän, että sulle ei olisi ongelma kertoa itsestäsi tuossakin tilanteessa

Minusta kysymys "kuka minä olen" ei ole aina oleellinen. Tärkeintä on se, että "minä OLEN".

Vasta kun todella on olemassa, myös itselleen, voi tutustua minäänsä. Eikä siihen tarvita määreitä.

Oho, taitaa lähteä turhan korkealentoiseksi.

 

["heta"]

Pääni kautta. Oman hyvinvointini ja tyytyväisyyteni kautta. Vuosikymmeniä minäkin määritin itseäni ulkoapäin, kunnes opettelin määrittämään sisältäpäin.

Juuri näin.

Itse lisään tähän vielä sen että määritän itseni monen asian summana. Äitiys on vaan yksi osa minuutta. Olen paljon muutakin, ei elämä ole yhden narun varassa. Elämässä on monta seikkaa jotka tuottavat mielihyvää. Yksi osuus on naiseus. Olen nainen ja puoliso, mieheni rakastaja, aikuinen kontakti. Olen lasteni tuki ja turva, yhdessä mieheni kanssa. Olen uurastaja, monessa mukana ja osaan käsilläni paljon, voisin sanoa olevani monitaitaja. Olen utelias, opin jatkuvasti uutta. Olen ammattilainen työssäni. Olen maailman kansalainen joka on elänyt pitkän ajan muualla, ympäri maailmaa. Olen kokonaisuus kaikkea ja kaikella on paikka elämässäni. Ai niin ja olen alkoholistin lapsikin - sekin tuo vivahteensa, koen itseni selviytyjäksi.

 

[Keittiönoita]

Minusta kysymys "kuka minä olen" ei ole aina oleellinen. Tärkeintä on se, että "minä OLEN".

Vasta kun todella on olemassa, myös itselleen, voi tutustua minäänsä. Eikä siihen tarvita määreitä.

Oho, taitaa lähteä turhan korkealentoiseksi.

Aivan totta!!!! Mutta ennenkuin voi todeta, että minä OLEN, on kysyttävä OLENKO minä. Jos "oleminen" perustuu ulkopuolisiin asioihin, niin silloinhan lakkaisi olemasta, jos ne ulkopuoliset asiat katoaisivat.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Aivan totta!!!! Mutta ennenkuin voi todeta, että minä OLEN, on kysyttävä OLENKO minä. Jos "oleminen" perustuu ulkopuolisiin asioihin, niin silloinhan lakkaisi olemasta, jos ne ulkopuoliset asiat katoaisivat.

Täsmälleen.