H
hophop
Vieras
Jäin pohtimaan tätä, kun juttelin yhden koiranomistajan kanssa, joka kertoi pitkän liudan pikkutarkkoja sääntöjä, joita koiransa kanssa noudattaa. Esimerkkinä vaikka pannan kaulaan laittaminen: ensin varmistetaan, että koira on havainnut aikeen, sitten lähestytään koiraa etuviistosta päin ja viedään panta koiran leuan alle ja sitten kiinni. Tarkoituksena on, ettei koira pelästy ykskaks saapuvaa pannan laittajaa ja että koira näkee toimituksen koko ajan, siksi ei voi seistä koiran vieressä nenät samaan suuntaan ja laittaa pantaa takaviistosta. Panta pannaan kyykyssä seisten alakautta kaulaan, eikä kumarruta koiran ylle ja viedä pantaa pään yli, ettei koira koe tilannetta uhkaavana.
Kyseessä on sentään pelkkä pannan laittaminen, joten muita säääntöjä on tietty lisäksi satamäärin. Mä mietin lähinnä sitä, että jos koira tottuu pilkuntarkkoihin rutiineihin ja siihen, ettei sen ympärillä liikauteta kättäkään ns. poikkeavalla tavalla, niin mitä tällainen koira tekee vieraiden ihmisten ja vaikkapa lasten läsnäollessa? Eihän kukaan vieras voi arvata, ettei eläin ole tottunut "normaaliin" liikehdintään ympärillään.
Toisessa ääripäässä ovat ihmiset, joiden mielestä koiran on siedettävä kaikki mahdollinen korvista vetämisestä siihen, että keppi kourassa saapuva naapurin kakara härkkii sitä ja vie sen suusta luun. En mä käsitä oikein tätäkään. Jos koiralla on joku paikka kipeänä, joku menee taputtamaan sitä siitä kohdasta ja koira ärähtää, se juoksutetaan saman tien piikille ja väitetään sitä epäluotettavaksi.
- - - - -
Mun mielestä koiran on kestettävä se pannan laittaminen ilman kommervenkkejä. Jos mun aikuinen koirani nyt yhtäkkiä kokisi joutuvansa puolustamaan itseään sen takia, että seison sen vieressä ja laitan pannan sen niskan yli, jossakin olisi isosti vikaa.
Katson, että koiran peti on sen omaa aluetta, eivätkä lapset saa mennä riekkumaan sen makuupaikalle, kun se lepää. Mutta jos on tarpeen, sinne on voitava mennä. Siis jos koiran vaikka pitäisi ottaa lääke ja se pakenee patjalleen, niin katson, että mun on voitava mennä hakemaan eläin tai että voin antaa lääkkeen sille juuri siinä paikassa, ilman että koira puolustaa petiään.
Koira nukkuisi mielellään myös lastenhuoneessa, missä nuorin on siirtynyt jatkosänkyyn ja sängyn vieressä on patja siltä varalta, että lapsi putoaa. Olen kieltänyt patjalla makaamisen koiralta kokonaan, sillä en voi mennä takuuseen, ettei se säikähdä ja toimi harkitsemattomasti, jos sen päälle tömähtää lapsi keskellä yötä, kesken makeimpien unien. En mielestäni voi odottaa siltä, että se sietää mitä tahansa, vaikka toisaalta sillä ei ole oikeutta muuhun kuin omaan patjaansa, kun se lepää. Huoneessa käydään silti, jos sieltä jotain tarvitaan. En aio odottaa, että Musti kuudestoista Kustaa suvaitsee tulla huoneestaan ensin pois, ettei se vain närkästy.
Meillä ei myöskään mennä sorkkimaan koiran saamaa lihaisaa luuta ihan vain siksi, että se "tottuisi siihen" ja "tietäisi paikkansa", eli sille annetaan syömärauha. Koira tietää kyllä, että kukaan ei ole tulossa kiusaamaan ja testaamaan sitä ja sallii liikenteen luunsa läheisyydessä ihan noin vain. Tarpeen tullen minä tai mieheni saamme siltä luun pois ihan vain käskemällä pudottamaan sen. Sen sijaan en odota siltä, että naapurin Esko saisi välttämättä tehdä saman. Enkä pyydä lapsiakaan ottamaan siltä luuta, vaikka arvelen, että koira antaisi luunsa mukisematta heillekin.
Kyseessä on sentään pelkkä pannan laittaminen, joten muita säääntöjä on tietty lisäksi satamäärin. Mä mietin lähinnä sitä, että jos koira tottuu pilkuntarkkoihin rutiineihin ja siihen, ettei sen ympärillä liikauteta kättäkään ns. poikkeavalla tavalla, niin mitä tällainen koira tekee vieraiden ihmisten ja vaikkapa lasten läsnäollessa? Eihän kukaan vieras voi arvata, ettei eläin ole tottunut "normaaliin" liikehdintään ympärillään.
Toisessa ääripäässä ovat ihmiset, joiden mielestä koiran on siedettävä kaikki mahdollinen korvista vetämisestä siihen, että keppi kourassa saapuva naapurin kakara härkkii sitä ja vie sen suusta luun. En mä käsitä oikein tätäkään. Jos koiralla on joku paikka kipeänä, joku menee taputtamaan sitä siitä kohdasta ja koira ärähtää, se juoksutetaan saman tien piikille ja väitetään sitä epäluotettavaksi.
- - - - -
Mun mielestä koiran on kestettävä se pannan laittaminen ilman kommervenkkejä. Jos mun aikuinen koirani nyt yhtäkkiä kokisi joutuvansa puolustamaan itseään sen takia, että seison sen vieressä ja laitan pannan sen niskan yli, jossakin olisi isosti vikaa.
Katson, että koiran peti on sen omaa aluetta, eivätkä lapset saa mennä riekkumaan sen makuupaikalle, kun se lepää. Mutta jos on tarpeen, sinne on voitava mennä. Siis jos koiran vaikka pitäisi ottaa lääke ja se pakenee patjalleen, niin katson, että mun on voitava mennä hakemaan eläin tai että voin antaa lääkkeen sille juuri siinä paikassa, ilman että koira puolustaa petiään.
Koira nukkuisi mielellään myös lastenhuoneessa, missä nuorin on siirtynyt jatkosänkyyn ja sängyn vieressä on patja siltä varalta, että lapsi putoaa. Olen kieltänyt patjalla makaamisen koiralta kokonaan, sillä en voi mennä takuuseen, ettei se säikähdä ja toimi harkitsemattomasti, jos sen päälle tömähtää lapsi keskellä yötä, kesken makeimpien unien. En mielestäni voi odottaa siltä, että se sietää mitä tahansa, vaikka toisaalta sillä ei ole oikeutta muuhun kuin omaan patjaansa, kun se lepää. Huoneessa käydään silti, jos sieltä jotain tarvitaan. En aio odottaa, että Musti kuudestoista Kustaa suvaitsee tulla huoneestaan ensin pois, ettei se vain närkästy.
Meillä ei myöskään mennä sorkkimaan koiran saamaa lihaisaa luuta ihan vain siksi, että se "tottuisi siihen" ja "tietäisi paikkansa", eli sille annetaan syömärauha. Koira tietää kyllä, että kukaan ei ole tulossa kiusaamaan ja testaamaan sitä ja sallii liikenteen luunsa läheisyydessä ihan noin vain. Tarpeen tullen minä tai mieheni saamme siltä luun pois ihan vain käskemällä pudottamaan sen. Sen sijaan en odota siltä, että naapurin Esko saisi välttämättä tehdä saman. Enkä pyydä lapsiakaan ottamaan siltä luuta, vaikka arvelen, että koira antaisi luunsa mukisematta heillekin.
en tykkäsi jos vieras komentais koiraa jotenki.
Heti kielletään ja näytetään, miten asia tehdään nätimmin ja ohjataan toisiin hommiin. Koirilla on oma huone, jossa saavat olla rauhassa lepäämässä portin takana ja sinne ei ole lapsella asiaa. Koirilla on myös lepo- ja ruokarauha, aina. Minä saan mennä koirien kupeille, mutta lapsella ei ole moiseen vielä vuosiin asiaa eikä ole tarviskaan. Mäkään en ymmärrä ollenkaan sitä pelleilyä, että koira ei saisi syödä rauhassa tai järsiä luutaan ilman, että sen kupin tai luun joku "koulutusmielessä" vie sen seitsemäntoista kertaa. Koirilta saa luut ja lelut pois käskemällä ja tarpeen vaatiessa, mutta en koe sitä millään muotoa tarpeelliseksi.