Mitä mä teen ton puoltoistavuotiaan nukkumisen kanssa? Alkaa keinot olla loppu.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kaari"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kaari"

Vieras
Puolisen vuotta ollut taistelua nukkumisesta. Kaikki keinot on koitettu. Pojalla on oma huone, jossa oma pinnasänky (josta reunapehmusteet otettu pois.
On koitettu unikoulut, ei mitään iloa. Huudatus ei onnistu, aloittaa välittömästi paniikki-itkun, kun sängyn vierestä poistuu, ja rauhoittamiseen menee aikaa. Ei auta nukahtamiseen. Tätä koitettiin pari viikkoa, ja joka ilta paniikki-itkua pari-kolme tuntia, kun vihdoin nukahti, alkoi vähän väliä unissaan itkeä samaa paniikki-itkua, jatkuen koko yön.
Tassuttelu-unikoulu on kokeiltu, ei hyötyä. Ei nukahda. Sängyn vieressä voi olla vaikka maailman tappiin asti, ilman mitään hyötyä. Vaikka lapseen ei kiinnitä mitään huomioita, pitää vain kättä lapsen päällä, kuuluu pojasta jatkuva höpötys, nousee ylös, nauraa, tekee kaikkensa, ettei vaan nukahda.
Kauempana sängystä oleminen ei auta. Jos on näköetäisyydellä lapsesta, vaikutus on sama kuin tassukoululla. -Jos näköyhteys katkeaa, alkaa paniikki-itku.
Samat jutut on koitettu niin, että lapsen sänky on on ollut meidän makkarissa, ei mitään eroa omaan huoneeseen.
On esitetty itse nukkuvaa, ei hyötyä.
Nyt viimeisen kuukauden on nukkunut (ja nukutettu) meidän viereen. Nukahtaa lähes heti suukkojen jälkeen, nukkuu aamuun asti heräämättä.
Jos siirtää omaan sänkyyn, on taas saman itkut edessä.
Ja nyt joku kirjoittaa, että "antakaa nukkua vieressänne, kun siinä nukkuu hyvin". Mutta kun ei. Ensinnäkin, lapsen isä tekee työtä, jossa myös öisin voi puhelin soida ja mies lähtee töihin. Lapsi herää joka kerta isän liikkumiseen ja puhelimen soimiseen. Toisekseen, me emme yksinkertaisesti mahdu kaikki nukkumaan samassa sängyssä, siellä on todella ahdasta, ja aina saa pelätä, että lapsi jää alle tai saa peiton/tyynyn naamalleen. Ja samasta syystä myös lapsen sängyn siirto meidän makkariin on huono idea.

Nyt tilanne on se, että alamme taas laittaa lapsen omaan sänkyyn nukkumaan, viimeyö oli jo huutoa (ja ensimmäinen yö) ja hainkin hänet viereemme 2 aikaan.
Nyt lapsen huoneen lattialla on peti, johon kai sitten menen nukkumaan, jotta saan lapsen pysymään omassa sängyssään. (onko tuossakaan sitten mitään järkeä, että minä huonoselkäisenä nukun paskalla patjalla lattialla tai opetan lapsen siihen, että äiti nukkuu lattialla hänen huoneessaan??!?)

Pojan iltarytmi on aina samanlainen, n. tuntia ennen iltapalaa aletaan puhumaan nukkumaan menosta. Iltapala, iltapesut, haleja, suukkoja, yövaippa- ja puku päälle ja sänkyyn. Laulamisesta ja lukemisesta lapsi vain innostuu. Sänkyyn ei viedä, jos ei vaikuta väsyneeltä, sitten siirretään nukkumaanmenoa myöhäisemmäksi. Samoin, jos lapsi aikaisemmin vaikuttaa kovin väsyneeltä, pääsee toki aikaisemmin nukkumaan.

Poika herää aamulla 10 aikaan, päiväunet on n.13 eteenpäin, päivästä riippuen 30min-2h, ja yöunille mennään 22 aikaan.

Onko ideoita, mitä tälle tilanteelle voi tehdä?
Ja kiitos, en kaipaa yhtäkään vastausta tyyliin; "jätä vain sänkyyn, nukahtaa heti" tai "älä nukuta", tms. Ei nyt auta tässä tilanteessa yhtään, joten jättäkää jo valmiiksi väliin.
 
no voi daa perkele, jos se nukkuu teidän vieressä hyvin niin anna nukkua siinä! Ei taas oo vanhempien itsekkyydellä rajaa jos tietää lapsen nukkuvan hyvin vieressä mut ei anna vaan pistää mieluummin tappeluks. Tajuatko miten tärkeää lapsen kehityksen kannalta ne hyvät unet on?
 
[QUOTE="sondersson";22765440]no voi daa perkele, jos se nukkuu teidän vieressä hyvin niin anna nukkua siinä! Ei taas oo vanhempien itsekkyydellä rajaa jos tietää lapsen nukkuvan hyvin vieressä mut ei anna vaan pistää mieluummin tappeluks. Tajuatko miten tärkeää lapsen kehityksen kannalta ne hyvät unet on?[/QUOTE]

no voi daa perkele, eikös ap just sanonu että ei mahdu ja isä saattaa herätä keskellä yötä töihin yms !!!
 
[QUOTE="sondersson";22765440]no voi daa perkele, jos se nukkuu teidän vieressä hyvin niin anna nukkua siinä! Ei taas oo vanhempien itsekkyydellä rajaa jos tietää lapsen nukkuvan hyvin vieressä mut ei anna vaan pistää mieluummin tappeluks. Tajuatko miten tärkeää lapsen kehityksen kannalta ne hyvät unet on?[/QUOTE]

Oikeesti, etkö lukenut tota, mutta viitseit silti vastata??
Ihan nyt vaan kertauksen vuoksi, jos ymmärryksessäsi tai silmissäsi on jotain vikana: "Ensinnäkin, lapsen isä tekee työtä, jossa myös öisin voi puhelin soida ja mies lähtee töihin. Lapsi herää joka kerta isän liikkumiseen ja puhelimen soimiseen. Toisekseen, me emme yksinkertaisesti mahdu kaikki nukkumaan samassa sängyssä, siellä on todella ahdasta, ja aina saa pelätä, että lapsi jää alle tai saa peiton/tyynyn naamalleen. Ja samasta syystä myös lapsen sängyn siirto meidän makkariin on huono idea."
Joko ymmärsit, miksi ei voi nukkua meidän kanssa samassa huoneessa??
 
eipä tule muuta enää mieleen kuin että hetken ulkoilu vielä ennen iltatoimia koska lapsella tuntuisi olevan energiaa protestointiin.

ja koettaisin kuitenkin lapsen sängyn siirtoa teidän makuuhuoneeseen isän töistä huolimatta. aika pieni vielä nukkumaan omassa huoneessaan yksin. meillä puolitoistavuotias alkoi nukkua isomman sisaruksen kanssa samassa huoneessa saman ikäisenä.
 
Oletko oikeasti kokeillut kunnon unikoulua ammattilaisen avustamana, joko omassa kodissa tai sitten ihan sairaalassa tms. paikassa missä niitä järjestetään?
Meillä vähän samanlainen tapaus poika, joskin meillä ei ongelma niinkään ollut nukahtamisessa vaan jatkuvassa heräilyssä (20 min välein läpi yön...), joka alkoi heti ihan pienenä ja jatkui 10 kk siihen asti että saatiin unikouluun erikoistuneelta sairaanhoitajalta apu.
Tässä linkki sinne, mistä meillä apu löytyi
http://www.kymenlaaksonensijaturvakoti.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=6&Itemid=7

Meillä auttoi ohjeet jotka saimme puhelimitse, emme siis joutuneet ihan paikanpäällä pidettävään unikouluun turvautumaan. Ja muutos tapahtui 2 yössä ja sen jälkeen poika rupesi nukkumaan 19-07 välisen ajan yhdellä heräämisellä aluksi ja sitten ajanmyötä sekin herääminen jäi pois.
Joskin lienee reilua lisätä, että tätä autuutta meillä kesti noin 8kk, jolloin iski sitten korvatulehduskierre, joka aiheutti hieman takapakkia myös nukkumisessa, mutta onneksi silloinkin pahimmillaankin herättiin vaan pari-kolme kertaa yössä...
 
Miten pitkään olette per kerta toistaneet samaa kaavaa nukutuyksen yhteydessä? Aloitan tästä, josko osaisin vähän auttaa. Meillä täällä yksi samanikäinen ja erittäin sitkeä tapaus myös. Ongelmia meillä pukkaa aika ajoin, mutta kun niihin reagoi heti niin ongelmavaiheet menevät menevät yleensä noin 1kk ohi.
 
nuo unikoulut sun muut on ihan silkkaa lapsen kiduttamista. Lapsi kaipaa läheisyyttä, ei sitä että jätetään yksin. Jos lapsi parkuu yöt niin se kaipaa sillon vanhempiensa lähelle. Haluatko ap sen kieltää lapseltas? Asian jota lapsi tavallaan eniten kaipaa?
 
[QUOTE="vieras";22765468]eipä tule muuta enää mieleen kuin että hetken ulkoilu vielä ennen iltatoimia koska lapsella tuntuisi olevan energiaa protestointiin.

ja koettaisin kuitenkin lapsen sängyn siirtoa teidän makuuhuoneeseen isän töistä huolimatta. aika pieni vielä nukkumaan omassa huoneessaan yksin. meillä puolitoistavuotias alkoi nukkua isomman sisaruksen kanssa samassa huoneessa saman ikäisenä.[/QUOTE]

Ei tietty välttämättä kiinni lapsen väsymyksestä jos oikein sitkeä tapaus. Meillä smanikäinen jaksaa halutessaan taistella unta vastaan montakin tuntia ( esim.kylässä) vaikka nukkumaan meno tapahtuisi samaan aikaa kuin kotona. Nukahtaa omaan sänkyyn hyvin, mutta ei minnekään muualle. Päivästä loppuisi tunnit ennenkuin antaa periksi esim. juuri kylässä nukahtamiselle. Huoh, ongelma se on tämäkin...
 
[QUOTE="hei";22765486]Miten pitkään olette per kerta toistaneet samaa kaavaa nukutuyksen yhteydessä? Aloitan tästä, josko osaisin vähän auttaa. Meillä täällä yksi samanikäinen ja erittäin sitkeä tapaus myös. Ongelmia meillä pukkaa aika ajoin, mutta kun niihin reagoi heti niin ongelmavaiheet menevät menevät yleensä noin 1kk ohi.[/QUOTE]

Kaikkia on koitettu useampaan kertaan, parhaimmillaan kuukauden verran kaikkia, mutta pari viikkoa useimmiten...
 
[QUOTE="Miu";22765484]Oletko oikeasti kokeillut kunnon unikoulua ammattilaisen avustamana, joko omassa kodissa tai sitten ihan sairaalassa tms. paikassa missä niitä järjestetään?
Meillä vähän samanlainen tapaus poika, joskin meillä ei ongelma niinkään ollut nukahtamisessa vaan jatkuvassa heräilyssä (20 min välein läpi yön...), joka alkoi heti ihan pienenä ja jatkui 10 kk siihen asti että saatiin unikouluun erikoistuneelta sairaanhoitajalta apu.
Tässä linkki sinne, mistä meillä apu löytyi
Unikoulu

Meillä auttoi ohjeet jotka saimme puhelimitse, emme siis joutuneet ihan paikanpäällä pidettävään unikouluun turvautumaan. Ja muutos tapahtui 2 yössä ja sen jälkeen poika rupesi nukkumaan 19-07 välisen ajan yhdellä heräämisellä aluksi ja sitten ajanmyötä sekin herääminen jäi pois.
Joskin lienee reilua lisätä, että tätä autuutta meillä kesti noin 8kk, jolloin iski sitten korvatulehduskierre, joka aiheutti hieman takapakkia myös nukkumisessa, mutta onneksi silloinkin pahimmillaankin herättiin vaan pari-kolme kertaa yössä...[/QUOTE]

Ammattilaista ei oo ollut apuna. Neuvolassa olisin viimeksi puhunut asiasta, mutta eipä kuunnellut sijainen mitään, mittasi vain nopeasti, antoi uuden ajan muutaman kuukauden päähän, ja se oli siinä.
Asutaan satakunnassa, miten mahtavat meihin suhtautua, jos tonne soittelen... :/
 
[QUOTE="sondersson";22765530]nuo unikoulut sun muut on ihan silkkaa lapsen kiduttamista. Lapsi kaipaa läheisyyttä, ei sitä että jätetään yksin. Jos lapsi parkuu yöt niin se kaipaa sillon vanhempiensa lähelle. Haluatko ap sen kieltää lapseltas? Asian jota lapsi tavallaan eniten kaipaa?[/QUOTE]

No voi hyvänen aika. Sinä nyt ainakin olet ihan vaan vittuuttasikin täällä kirjoittelemassa. Ei, lapsi todella ei mahdu meidän sänkyymme, ja mihin laitan mieheni nukkumaan? Sille paskalle patjalleko? Nukkukoon siellä seuraavat pari vuotta? Vai nukkuuko mies pinnasängyssä? Kiva, jos sinulla on muutama varasänky, meillä ei ole.
Ja lapsi saa läheisyyttä ihan taatusta, kun on hereillä, joten... Jospa sinä nyt vaikka poistuisit tästä ketjusta, kiitos.
 
[QUOTE="kaari";22765611]Kaikkia on koitettu useampaan kertaan, parhaimmillaan kuukauden verran kaikkia, mutta pari viikkoa useimmiten...[/QUOTE]

aivan älytöntä touhua. Eikö sen nyt järkikin sano ettei tuollanen ole hyväksi kellekään?
 
[QUOTE="hei";22765542]Ei tietty välttämättä kiinni lapsen väsymyksestä jos oikein sitkeä tapaus. Meillä smanikäinen jaksaa halutessaan taistella unta vastaan montakin tuntia ( esim.kylässä) vaikka nukkumaan meno tapahtuisi samaan aikaa kuin kotona. Nukahtaa omaan sänkyyn hyvin, mutta ei minnekään muualle. Päivästä loppuisi tunnit ennenkuin antaa periksi esim. juuri kylässä nukahtamiselle. Huoh, ongelma se on tämäkin...[/QUOTE]

Joo, on kokeiltu tota ulkoiluakin vielä 8 aikaan illalla, ilman sen kummempaa iloa :/
Ei tuokaan kylässä nukahda, kotona vaan...
 
[QUOTE="kaari";22765644]No voi hyvänen aika. Sinä nyt ainakin olet ihan vaan vittuuttasikin täällä kirjoittelemassa. Ei, lapsi todella ei mahdu meidän sänkyymme, ja mihin laitan mieheni nukkumaan? Sille paskalle patjalleko? Nukkukoon siellä seuraavat pari vuotta? Vai nukkuuko mies pinnasängyssä? Kiva, jos sinulla on muutama varasänky, meillä ei ole.
Ja lapsi saa läheisyyttä ihan taatusta, kun on hereillä, joten... Jospa sinä nyt vaikka poistuisit tästä ketjusta, kiitos.[/QUOTE]

näinhän se tuntuu aina menevän, vanhemmat ensin ja sitten vasta lapsi. Kokeiles tehdä sille lapselle tilaa ja tulet huomaamaan miten hyvin saatte kaikki nukkua. Jos lapsi tahtoo viereen yöllä, siihen ei ole mitään merkitystä miten paljon hän saa läheisyyttä päivällä. Ymmärrä nyt miten tärkeää pienen lapsen uni on, kai sen nyt pitäisi jokaisen vanhemman tiedossa olla?
 
[QUOTE="sondersson";22765669]aivan älytöntä touhua. Eikö sen nyt järkikin sano ettei tuollanen ole hyväksi kellekään?[/QUOTE]

Mikä on älytöntä??? Mitä olisi muka pitänyt tehdä toisin???
 
Mulla tulee mieleen että voisko isä nukkua lapsen huoneessa? Sinne hankitte normisängyn (tai vaikka (vuode)sohvan),niitä saa ihan hyviä aika edullisesti. Sinä nukut lapsen kanssa teiän sängyssä. Jos tällä järjestelyllä sais kaikille hyvät yöunet.. Yöunet on kuitenkin sekä lapselle että aikuiselle todella tärkeet. Kyllä se sitten isompana oppii nukkumaan itsekseen. Antakaa lapsen olla pieni ja tarvitseva :) Meillä vähän pienempi lapsi,nukkuu alkuyön ihan ok omassa sängyssään makuuhuoneessa mutta sitten jossain vaiheessa (yleensä n 2-5 välillä) tulee levottomaksi ja pyörii,heräilee jopa 5min välein -> otan viereeni ja nukumme loppuyön ahtaasti mutta rauhallisesti.
 
[QUOTE="sondersson";22765720]näinhän se tuntuu aina menevän, vanhemmat ensin ja sitten vasta lapsi. Kokeiles tehdä sille lapselle tilaa ja tulet huomaamaan miten hyvin saatte kaikki nukkua. Jos lapsi tahtoo viereen yöllä, siihen ei ole mitään merkitystä miten paljon hän saa läheisyyttä päivällä. Ymmärrä nyt miten tärkeää pienen lapsen uni on, kai sen nyt pitäisi jokaisen vanhemman tiedossa olla?[/QUOTE]

Niinhän mä jumalauta ymmärränkin, just sen takia sen lapsen pitää saada nukkua RAUHASSA omassa sängyssään, ei meidän vieressä 120cm leveässä sängyssä, josta isä joutuu heräilemään kesken yötä ja lähteä töihin, ja puhelin soi. Etkö nyt jo ymmärrä??
Pistänkö miehen pihalle, vai nukkumaan pinnasängyssä tai lattialla, kerroppa?
 
[QUOTE="äiti";22765727]Mulla tulee mieleen että voisko isä nukkua lapsen huoneessa? Sinne hankitte normisängyn (tai vaikka (vuode)sohvan),niitä saa ihan hyviä aika edullisesti. Sinä nukut lapsen kanssa teiän sängyssä. Jos tällä järjestelyllä sais kaikille hyvät yöunet.. Yöunet on kuitenkin sekä lapselle että aikuiselle todella tärkeet. Kyllä se sitten isompana oppii nukkumaan itsekseen. Antakaa lapsen olla pieni ja tarvitseva :) Meillä vähän pienempi lapsi,nukkuu alkuyön ihan ok omassa sängyssään makuuhuoneessa mutta sitten jossain vaiheessa (yleensä n 2-5 välillä) tulee levottomaksi ja pyörii,heräilee jopa 5min välein -> otan viereeni ja nukumme loppuyön ahtaasti mutta rauhallisesti.[/QUOTE]

Meillä ei oikeesti oo varaa alkaa hankkia nyt mitään sänkyjä tai sohvia. Meillä on vanhempien sänky, ja lapsella oma.
 
En osaa neuvoa, mutta lohdutan, että meilläkin oli 1,5 vuoden paikkeilla vastaavanlainen kausi. Nukkumaanmeno oli yhtä huutoa. Tehtiin kyllä nukutuskikkoja ja tassuttelua, mutta luulen että paras lääke nukahtamisongelmaan oli aika. Voi olla että viikkojen-muutaman kuukauden päästä tilanne helpottaa! Jaksamisia teille!!
 
Minä tuossa aiemmin kyselin kuinka pitkään olette samaa kaavaa toistaneet? Meillä tyttö jolla erilaisia kausia tuon nukahtamisen kanssa, nukkuu kyllä sitten nukahdettuaan yleensä hyvin.
Meillä oli 1v.tienoilla tuo kausi jolloin huusi paniikkiitkua jos yritin poistua huoneesta, joten jäin sängyn viereen ja ihan sama juttu kuin teillä että alkoi ihana esiintyminen äidille (nauraa, loikkii, seisoo ja tiirailee):) Ja ei tullut siis kyseeseenkään lähteä pois, olisi huutanut ittensä läkähdyksiin, joten jäin vuoteen vierelle ja annoin ilta toisensa jälkeen esiintyä parikin tuntia, lopulta tajusi että tylsäähän tämä on kun äidiltä ei saa huomiota. Eli siihen loppui se kausi ja nukahti minun läsnäollessa hetkessä.

Sitten olikin vähän aikaa seesteistä (varmaan 2kk) ja alkoi uusi esiintymiskausi, siinä vaiheessa pimensin huoneen pimennysverhoilla niin mustaksi ettei nähnyt minua. ja tietty aloitti paniikkihuudon heti, mutta rauhoittua kun sanoin oikein napakasti että äiti tässä, nyt nukkumaan. Ja tätä toistin niin kauan kunnes tajusi ettei kannata esiintyä kun äiti ei näe, ja kuitenkin on turvallista käydä nukkumaan kun äiti on läsnä. Eli pointtini on, että josko sitkeys palkittaisiin! vaatii kyllä hermoja kuukauden verran katsoa kun lapsi loikkii sängyssään jne. mutta lopulta tylsistyy kun aina vaan toistetaan samaa kaavaa.

Tällä hetkellä muutti omaan huoneeseen, tilanne vähän samanlainen kuin teillä eli pakko oikeastaan siirtää, jos meinasi lapselle rauhalliset unet saada ( isän työ ).
Tietty paniikkihuuto alkoi, mutta jäin huoneen ulkopuolelle ja joka kerta kun aloitti huudon, sanoin äiti tässä, nyt nukkumaan. Ja ei tarttenut kuin muutama ilta tehdä näin niin alkoi nukkumaan meno sujua.

Suosittelen soittamaan apua tässä unikoulujutussa tai sitten miettimään oman jutun mikä toimisi parhaiten ja toistaa sitä niin kauan kunnes alkaa sujua. En itse ole huudatuksen kannalla, joten joku väsytystaktiikka olisi varmaan paikallaa, eli toistoa, toistoa ja toistoa kunnes lapsi älyää että äiti ei nyt anna periksi. Tsemppiä teille. Tässä vain omakohtaisia kokemuksia, mutta vannon että tuota nukahtamista vastaan taistellan aika ajoin meilläkin ja jos ei heti ala toistaa jotain rutiinia niin helvetti on valloillaan. Käyty hoksottimiasi mikä juttu teillä voisi toimia!
 
??? Siis kyllä, mies voi mennä lapsen huoneeseen nukkumaan puhelimensa kanssa. Hän osaa nukkua siellä yksinkin, lapsesi ei. Jos hyvä uni kaikille on ykkösasia, niin ota se lapsi viereen.
 
[QUOTE="kaari";22765761]Meillä ei oikeesti oo varaa alkaa hankkia nyt mitään sänkyjä tai sohvia. Meillä on vanhempien sänky, ja lapsella oma.[/QUOTE]

Tässä taas saa lukea tästä "ongelmasta". Asia on erittäin yksinkertainen ja itse annoit jo vastauksen omassa viestissäsi. Miksi sitten et järjestä asiaa niin että pieni lapsi ei kärsi?
Tuntuu uskomattomalta että olet puoli vuotta taistellut ja suotta. Teet vain väärinpäin asian ja nyt kaikki kärsivät, erityisesti pieni lapsi.
Tuntuu kamalalta lukea että on ollut paniikki-itkua! Eikö sulla hälytyskellot soi?
Iso mies voi järjestää itsensä vaikka sohvalle nukkumaan ja sänkyjä saa melkein lahjoituksena
jos vaan etsii ja haluaa.
 

Yhteistyössä