K
"kaari"
Vieras
Puolisen vuotta ollut taistelua nukkumisesta. Kaikki keinot on koitettu. Pojalla on oma huone, jossa oma pinnasänky (josta reunapehmusteet otettu pois.
On koitettu unikoulut, ei mitään iloa. Huudatus ei onnistu, aloittaa välittömästi paniikki-itkun, kun sängyn vierestä poistuu, ja rauhoittamiseen menee aikaa. Ei auta nukahtamiseen. Tätä koitettiin pari viikkoa, ja joka ilta paniikki-itkua pari-kolme tuntia, kun vihdoin nukahti, alkoi vähän väliä unissaan itkeä samaa paniikki-itkua, jatkuen koko yön.
Tassuttelu-unikoulu on kokeiltu, ei hyötyä. Ei nukahda. Sängyn vieressä voi olla vaikka maailman tappiin asti, ilman mitään hyötyä. Vaikka lapseen ei kiinnitä mitään huomioita, pitää vain kättä lapsen päällä, kuuluu pojasta jatkuva höpötys, nousee ylös, nauraa, tekee kaikkensa, ettei vaan nukahda.
Kauempana sängystä oleminen ei auta. Jos on näköetäisyydellä lapsesta, vaikutus on sama kuin tassukoululla. -Jos näköyhteys katkeaa, alkaa paniikki-itku.
Samat jutut on koitettu niin, että lapsen sänky on on ollut meidän makkarissa, ei mitään eroa omaan huoneeseen.
On esitetty itse nukkuvaa, ei hyötyä.
Nyt viimeisen kuukauden on nukkunut (ja nukutettu) meidän viereen. Nukahtaa lähes heti suukkojen jälkeen, nukkuu aamuun asti heräämättä.
Jos siirtää omaan sänkyyn, on taas saman itkut edessä.
Ja nyt joku kirjoittaa, että "antakaa nukkua vieressänne, kun siinä nukkuu hyvin". Mutta kun ei. Ensinnäkin, lapsen isä tekee työtä, jossa myös öisin voi puhelin soida ja mies lähtee töihin. Lapsi herää joka kerta isän liikkumiseen ja puhelimen soimiseen. Toisekseen, me emme yksinkertaisesti mahdu kaikki nukkumaan samassa sängyssä, siellä on todella ahdasta, ja aina saa pelätä, että lapsi jää alle tai saa peiton/tyynyn naamalleen. Ja samasta syystä myös lapsen sängyn siirto meidän makkariin on huono idea.
Nyt tilanne on se, että alamme taas laittaa lapsen omaan sänkyyn nukkumaan, viimeyö oli jo huutoa (ja ensimmäinen yö) ja hainkin hänet viereemme 2 aikaan.
Nyt lapsen huoneen lattialla on peti, johon kai sitten menen nukkumaan, jotta saan lapsen pysymään omassa sängyssään. (onko tuossakaan sitten mitään järkeä, että minä huonoselkäisenä nukun paskalla patjalla lattialla tai opetan lapsen siihen, että äiti nukkuu lattialla hänen huoneessaan??!?)
Pojan iltarytmi on aina samanlainen, n. tuntia ennen iltapalaa aletaan puhumaan nukkumaan menosta. Iltapala, iltapesut, haleja, suukkoja, yövaippa- ja puku päälle ja sänkyyn. Laulamisesta ja lukemisesta lapsi vain innostuu. Sänkyyn ei viedä, jos ei vaikuta väsyneeltä, sitten siirretään nukkumaanmenoa myöhäisemmäksi. Samoin, jos lapsi aikaisemmin vaikuttaa kovin väsyneeltä, pääsee toki aikaisemmin nukkumaan.
Poika herää aamulla 10 aikaan, päiväunet on n.13 eteenpäin, päivästä riippuen 30min-2h, ja yöunille mennään 22 aikaan.
Onko ideoita, mitä tälle tilanteelle voi tehdä?
Ja kiitos, en kaipaa yhtäkään vastausta tyyliin; "jätä vain sänkyyn, nukahtaa heti" tai "älä nukuta", tms. Ei nyt auta tässä tilanteessa yhtään, joten jättäkää jo valmiiksi väliin.
On koitettu unikoulut, ei mitään iloa. Huudatus ei onnistu, aloittaa välittömästi paniikki-itkun, kun sängyn vierestä poistuu, ja rauhoittamiseen menee aikaa. Ei auta nukahtamiseen. Tätä koitettiin pari viikkoa, ja joka ilta paniikki-itkua pari-kolme tuntia, kun vihdoin nukahti, alkoi vähän väliä unissaan itkeä samaa paniikki-itkua, jatkuen koko yön.
Tassuttelu-unikoulu on kokeiltu, ei hyötyä. Ei nukahda. Sängyn vieressä voi olla vaikka maailman tappiin asti, ilman mitään hyötyä. Vaikka lapseen ei kiinnitä mitään huomioita, pitää vain kättä lapsen päällä, kuuluu pojasta jatkuva höpötys, nousee ylös, nauraa, tekee kaikkensa, ettei vaan nukahda.
Kauempana sängystä oleminen ei auta. Jos on näköetäisyydellä lapsesta, vaikutus on sama kuin tassukoululla. -Jos näköyhteys katkeaa, alkaa paniikki-itku.
Samat jutut on koitettu niin, että lapsen sänky on on ollut meidän makkarissa, ei mitään eroa omaan huoneeseen.
On esitetty itse nukkuvaa, ei hyötyä.
Nyt viimeisen kuukauden on nukkunut (ja nukutettu) meidän viereen. Nukahtaa lähes heti suukkojen jälkeen, nukkuu aamuun asti heräämättä.
Jos siirtää omaan sänkyyn, on taas saman itkut edessä.
Ja nyt joku kirjoittaa, että "antakaa nukkua vieressänne, kun siinä nukkuu hyvin". Mutta kun ei. Ensinnäkin, lapsen isä tekee työtä, jossa myös öisin voi puhelin soida ja mies lähtee töihin. Lapsi herää joka kerta isän liikkumiseen ja puhelimen soimiseen. Toisekseen, me emme yksinkertaisesti mahdu kaikki nukkumaan samassa sängyssä, siellä on todella ahdasta, ja aina saa pelätä, että lapsi jää alle tai saa peiton/tyynyn naamalleen. Ja samasta syystä myös lapsen sängyn siirto meidän makkariin on huono idea.
Nyt tilanne on se, että alamme taas laittaa lapsen omaan sänkyyn nukkumaan, viimeyö oli jo huutoa (ja ensimmäinen yö) ja hainkin hänet viereemme 2 aikaan.
Nyt lapsen huoneen lattialla on peti, johon kai sitten menen nukkumaan, jotta saan lapsen pysymään omassa sängyssään. (onko tuossakaan sitten mitään järkeä, että minä huonoselkäisenä nukun paskalla patjalla lattialla tai opetan lapsen siihen, että äiti nukkuu lattialla hänen huoneessaan??!?)
Pojan iltarytmi on aina samanlainen, n. tuntia ennen iltapalaa aletaan puhumaan nukkumaan menosta. Iltapala, iltapesut, haleja, suukkoja, yövaippa- ja puku päälle ja sänkyyn. Laulamisesta ja lukemisesta lapsi vain innostuu. Sänkyyn ei viedä, jos ei vaikuta väsyneeltä, sitten siirretään nukkumaanmenoa myöhäisemmäksi. Samoin, jos lapsi aikaisemmin vaikuttaa kovin väsyneeltä, pääsee toki aikaisemmin nukkumaan.
Poika herää aamulla 10 aikaan, päiväunet on n.13 eteenpäin, päivästä riippuen 30min-2h, ja yöunille mennään 22 aikaan.
Onko ideoita, mitä tälle tilanteelle voi tehdä?
Ja kiitos, en kaipaa yhtäkään vastausta tyyliin; "jätä vain sänkyyn, nukahtaa heti" tai "älä nukuta", tms. Ei nyt auta tässä tilanteessa yhtään, joten jättäkää jo valmiiksi väliin.
Meillä vähän pienempi lapsi,nukkuu alkuyön ihan ok omassa sängyssään makuuhuoneessa mutta sitten jossain vaiheessa (yleensä n 2-5 välillä) tulee levottomaksi ja pyörii,heräilee jopa 5min välein -> otan viereeni ja nukumme loppuyön ahtaasti mutta rauhallisesti.