Mitä mieltä meidän suhteesta? Onko tässä enää toivoo?

[rouvaliini]

Mä niin haluaisin viettää kahden keskistä aikaa miehen kanssa, mut tuntuu et se keksii aina jotain muuta enen kun mä ees kerkeen ehdottaa mitään. Tai kun ees perheenä tehtäs yhdessä jotain. Mut aina pitää laittaa autoo ja siihen menee koko päivä tai sit on jotain muuta.

Hommaat sen lapsenvahdin ja ilmoitat, että olette silloin ja silloin lähdössä. Kalenteriin myös merkintä. Jos mies ei silti lähde mukaan ja illan-yön kuluessa innostu, sitten on surkea tilanne, mutta tuskin sellaista tulee.

Muuten ihan hyvä idea, mut ei oo rahaa... :'( Varsinkin jos mä joudun sen maksamaan.

 

[Hankey]

Muuten ihan hyvä idea, mut ei oo rahaa... :'( Varsinkin jos mä joudun sen maksamaan.

Kurja juttu. Nyt pitää ottaa mielikuvitus käyttöön. Kummit, mummit, sukulaisten kavereiden mökit, lapset kaverille ja toisena viikonloppuna teille.....

 

[rouvaliini]

Muuten ihan hyvä idea, mut ei oo rahaa... :'( Varsinkin jos mä joudun sen maksamaan.

Kurja juttu. Nyt pitää ottaa mielikuvitus käyttöön. Kummit, mummit, sukulaisten kavereiden mökit, lapset kaverille ja toisena viikonloppuna teille.....

Lapsenvahti saatas kyllä ilmaseks ja helposti. Ei se oo ongelma. Ongelma on se et ei oo varaa lähtee mihinkään.

 

[nih]

Televisio pellolla ja tietokone. Laittakaa ihmiset elektroniikan edelle jos saatte tommosia ongelmia aikaiseksi.

 

[rouvaliini]

Televisio pellolla ja tietokone. Laittakaa ihmiset elektroniikan edelle jos saatte tommosia ongelmia aikaiseksi.

No mut jos se keksii kuitenkin jotain muuta koko ajan...

 

[rouvaliini]

Taidan mennä nukkumaan ja tyytyä pysymään tässä suhteessa. Vaikka lasten vuoks jos ei muuten.

 

[nyt harmaana]

Täällä myös peesailen.

Meillä vaan taitaa olla vielä himpan verran niin ettei minuakaan kiinnosta enää tehdä edes kahdestaan jotain; kun mies on iltavuoroissa, nautin kun saan olla muksujen kanssa keskenään kotona. Kun mies aamuvuorossa, nautin kun saadaan hoitaa aamutoimet ihan keskenään. Kun mies on kaverillaan, autoa laittamassa, töissä, ihan missä vaan ---- nautin!

 

[Muurarin Vaimo]

Teillä on toivoa!!
Meillä on ollu takana aika rankka vaihe, kolme alle kouluikäistä myös. Paljon on kuitenkin puhuttu, sen aloittaminen on vaikeaa, mutta kun pään saa auki niin se siitä helpottuu. Pitää muistaa myös kuunnella, eikä vaan purkautua ja odottaa sit ihmeitä. Muutos tapahtuu, pikkuhiljaa, jos molemmilla on tahtoa, sitähän te olette toisiinne sitoutuessa luvanneet? Se vaatii työtä, eikä aikakaan ole pahaksi. Pikkulapsivaihe on rankkaa, mutta jos vaan jaksatte yrittää uskon ettet kadu muutaman vuoden päästä. Toki koskaan ei voi täysin toisen tilanteesta varmaksi sanoa, sinä itse tiedät parhaiten onko mahdollisuutta vai ei.

Itse olen nyt iloinen etten eroa hakenut, vaikka kuinka tuntui ettei tästä mitään tule. Onni ja rakkaus kukoistaa taas. Takana meillä reilut 10 yhteistä vuotta, joista 4 naimisissa. :heart:

 

[Muurarin Vaimo]

Taidan mennä nukkumaan ja tyytyä pysymään tässä suhteessa. Vaikka lasten vuoks jos ei muuten.

:hug: Onko teillä muuten jollakin läheisellä esim. mökkiä jonne pääsisitte kahdestaan? Ei tulisi kalliiksi, vain ruuat ja nekin voi olla ihan tavallista, jos kerran vahti löytyy niin saisitte "laatuaikaa" kahdestaan.

 

[Hankey]

Jos olisit alkukesästä kysellyt, olisin telttaretkeä ehdottanut.

 

[ei mustana tälläistä]

Meillä ihan sama tilanne! Kuinka "ihanaa" lukea samoista jutuista joiden kanssa itse painin joka päivä. Meillä vaan lapset jo isompia, kuopuskin täyttää jo 8-v. Tuntuu että ei mitään juteltavaa, mies istuu tietokoneellaan silloin kun kotona, tai leikkaa ulkona nurmikkoa, tai maalaa taloa, kaikkea muuta kuin olisi yhdessä meidän kanssa.

Meillä yhteistä taivalta takana yli 16 vuotta, naimisissa oltu 12 vuotta. Mua ei seksi kiinnosta yhtään kun ei muutenkaan mitään läheisyyttä, mua oksettaa kun mies alkaa kosketella sängyssä, pitäisi hyvänä joskus muulloinkin, koskettaisi ohi kävellessään tms. Ei siihen paljoa tarvittaisi. Itse olin ennen sellainen että silitin tämän tästä miestä, taputin pepulle tai suikkasin suukon, ikinä ei mies ole toiminut vastaavasti joten jossain vaiheessa vain lopetin, en jaksanut enää.

En tiedä, justiinsa pari päivää sitten miehelle sanoin että olen harkinnut avioeroa, saa nähdä kuinka tässä käy.

 

[vaimo]

silloin kun on puoliso ja lapset, ei ole oikeutta sellaiseen ylellisyyteen kuin yksinolo omien ajatusten kanssa. Se ei ainakaan voi mennä muun perheen tarpeiden edelle.

Kuulostaa ihan meiltä, paitsi minä olen se "mies". Kaipaan vain niiiiin kovasti omaa rauhaa että sitten kun lapset on poissa pelistä, haluan olla yksin omien ajatusteni kera. Ei miehesi varmasti pahaa tarkoita.. :hug: