Mitä mieltä olette tästä mun ja miehen viime öisestä keskustelusta...?

[...]

Näytä miehellesi tuo teksti, ehkä hän tajuaa asian sitten. Voimia!

 

[as if]

Älytöntä tuollainen laskeminen että kuinka monta tuntia kukakin saa milloinkin nukkua. Mun mielestä turhaan herättelit miestä yöllä, mitä hyötyä siitä oli että molemmat valvoitte. Sait kuitenkin itseksesi lapsen lääkittyä ja takaisin nukkumaan.
Jaksamisia sulle ja paranemisia lapselle!

 

[ui]

Älytöntä tuollainen laskeminen että kuinka monta tuntia kukakin saa milloinkin nukkua. Mun mielestä turhaan herättelit miestä yöllä, mitä hyötyä siitä oli että molemmat valvoitte. Sait kuitenkin itseksesi lapsen lääkittyä ja takaisin nukkumaan.
Jaksamisia sulle ja paranemisia lapselle!

Peesi!

 

[huh]

Älytöntä tuollainen laskeminen että kuinka monta tuntia kukakin saa milloinkin nukkua. Mun mielestä turhaan herättelit miestä yöllä, mitä hyötyä siitä oli että molemmat valvoitte. Sait kuitenkin itseksesi lapsen lääkittyä ja takaisin nukkumaan.
Jaksamisia sulle ja paranemisia lapselle!

Peesi!

Mun mielestä taas ei mitenkään älytöntä, kun tilanne jatkunut epäreiluna jo useamman vuoden.. Kyllähän siinä voimat loppuu.

 

[vieras]

Kyllä isän täytyy hoitaa lasta öisin, varsinkin jos molemmat vanhemmat käyvät töissä! Ja kyllä meillä ainakin isä on huolissaan lapsestaan, varsinkin jos lapsi on sairas.

Meillä ongelmana on miehen herääminen tai sen puute. Hän nukkuu vaikka missä metelissä ja heräämisessä kestää joskus todella kauan (saattaa siis olla "hereillä" muttei tajua mistään mitään). Ei auta muu kuin herätellä miestä pitkään, kyllä se siitä sitten alkaa toimia. Yleensä meillä mies ei ärähtele yöllä, jos joutuu heräämään, mutta on muuten ihan pellolla.

 

[BlondeMonsoon]

Mä en edelleen ymmärrä, miks ap riehut täällä niille, jotka on eri mieltä sun kanssa? Jos tilanne on sun mielestä niin paha, oikee kanava ois puhe miehes kanssa, ei tappelu keskustelupalstalla.
Valvomisvuorot teidän sovittava, jollei se onnistu, teidän parisuhteessa on muutakin häikkää kuin tämä valvomishomma, sehän on selvä.
Toisekseen: täällä aika monikin on kysellyt, miksi toinen teistä ei jäisi kotiin sairaan lapsen kanssa, siinä tosiaan sais ottaa sitten vähän rennommin ja nukkua päivällä, kun lapsikin lepää?

 

[ap]

Mä en edelleen ymmärrä, miks ap riehut täällä niille, jotka on eri mieltä sun kanssa? Jos tilanne on sun mielestä niin paha, oikee kanava ois puhe miehes kanssa, ei tappelu keskustelupalstalla.
Valvomisvuorot teidän sovittava, jollei se onnistu, teidän parisuhteessa on muutakin häikkää kuin tämä valvomishomma, sehän on selvä.
Toisekseen: täällä aika monikin on kysellyt, miksi toinen teistä ei jäisi kotiin sairaan lapsen kanssa, siinä tosiaan sais ottaa sitten vähän rennommin ja nukkua päivällä, kun lapsikin lepää?

Sori täytyi tässä tehdä vähän töitä koneen ulkopuolellakin, joten kesti vastaaminen. En riehu, mutta en myöskään ymmärrä miksi kaikki väittää, että isä saa nukkua yöt ja äitin kuuluu valvoa aina... :S Kuten olen sanonut niin mies on ihana päivällä ja vapaa-aikana mutta yöllä kiukkuaa ja kiroilee. Eikä ymmärrä puhetta. Mutta taidanpa lopettaa purkautumiset täällä kun aina vaan saa paskaa niskaan. Sori kaikille, jatkan yövalvomisia ja poltan itseni loppuun...

 

[as if]

Kyllä isän täytyy hoitaa lasta öisin, varsinkin jos molemmat vanhemmat käyvät töissä! Ja kyllä meillä ainakin isä on huolissaan lapsestaan, varsinkin jos lapsi on sairas.

Meillä ongelmana on miehen herääminen tai sen puute. Hän nukkuu vaikka missä metelissä ja heräämisessä kestää joskus todella kauan (saattaa siis olla "hereillä" muttei tajua mistään mitään). Ei auta muu kuin herätellä miestä pitkään, kyllä se siitä sitten alkaa toimia. Yleensä meillä mies ei ärähtele yöllä, jos joutuu heräämään, mutta on muuten ihan pellolla.

Mutta jos äiti oli jo hereillä niin mitä järkeä on herättää toinenkin vanhempi kun mitään isoa hätää ei kuitenkaan ole? Ihan vaan vituuttaan kun ei itsekään saa nukkua vai?

 

[pöh..]

tuollainen marttyyrimainen käytös loppuun polttaa ennemmin.. Puhukaa nyt hyvät ihmiset, jos miehesi muuten osallistuu normaaliin arkeen niin miksi ei yöheräilyihin sitten!?!

 

[Doup]

minunkaan mies ei kestä jos ei saa nukkua. ymmärrän kyllä. itse herään jos lapsella yöllä hätä ja siivoan oksennukset jne.

 

[vieras]

Mitä jos äitikään ei kestä sitä, että ei saa nukkua?

Olisko mahdollista, että vetäytyisit teidän molempien töistä tultua joka ilta tunnin-parin päikkäreille, joiden ajan mies pitää huolta siitä, että lapsi ei häiritse sua vaan saat nukkua ihan rauhassa ja hoitaa pakollisia kotitöitä, jotka muuten tekisitte yhdessä. Ei se nyt kunnon yöunia korvaa, mutta varmaan tyhjää parempi ratkaisu kuitenkin, jos miehestä ei ole yölläkään heräämään. Pakkohan sinunkin on joskus nukkua työssäkäyvänä ihmisenä.

 

[bgfbc]

Lapsi 3v oli kuumeessa (nukkumaan mennessä lähes 39 ja lääke annettu tuntia ennen unille menoa), me vanhemmat mentiin nukkumaan klo 23, minä heräilin vähän väliä lapsen ähinään ja höpötykseen (unissaan sekoili). Sitten klo 2.39 juuri kun nukahdin, heräsin taas ja kuulin kun lapsi itkee ja huutaa selvästi "isiii, tule tänne", huusin hänelle että äiti tulee niin vastaus kuului "eiku isi!".

Keskustelu miehen kanssa (aika lailla sanasta sanaan):

Minä: Herätys, Kaisa huutaa isiä. Äiti ei kelpaa.
Mies: Mitä vittua, mene sinä sinne, mä en jaksa. On aamulla töihin meno.
(Kävin lapsen huoneessa ja äiti ei tod. kelvannut, en tiedä miksi.)
Minä: Kaisa haluaa isin ja itku yltyy vaan. Sitä paitsi kyllä minäkin menen aamulla töihin!
Mies (tosi äkäisenä): Saatana, on se nyt kumma kun ei saa nukkua!
Minä: Anteeksi, en minä sille voi mitään, että Kaisa on hereillä ja haluaa isin sinne.
(Mies menee kiroillen lapsen huoneeseen.)
Minä: Onko Kaisalla kuumetta?
Mies: On. Tosi kuuma iho.
Minä: No annatko lääkettä?
Mies: Ei se tarvii. Anna sit aamulla.
Minä: No jos on kuumetta niin olisi hyvä antaa nyt, kun on kuitenkin hereillä.
Mies: Voi saatana, eikö se jouda ottaa aamuun. Mä haluan nukkua.
Minä: Onko sillä kuumetta?
Mies: Ei oo.
Minä: No justhan sanoit että on.
Mies: No on sillä mutta en jaksa antaa kun pitäs päästä nukkumaan. Kyllä se Kaisa pärjää yön, vaikka on kuumetta.
(Minä hermostuin ja kävelin lapsen huoneeseen.)
Minä: Mene sinä siitä pois ja anna minun hoitaa tämä.
Lapsi: Äiti antaa lääkettä, paha olo.

Mies poistuu kiroillen ja ovia paiskoen nukkumaan. Minä mittaan kuumeen (39,8 astetta) ja annan kuumelääkkeen, lapsi nukahtaa melkein heti ja itse jään valvomaan vähäksi aikaa lapsen vierelle ja nukun koiranunta loppuyön lapsen huoneessa lattialla.

Sellainen kohtaus oli meillä viime yönä... En ymmärrä miksi mies ei välitä lapsestaan sen vertaa, että voisi mennä käymään lapsen luona, kun lapsi nimenomaan isänsä sinne haluaa. Päiväaikaan kuitenkin on mielestäni hyvä isä. Mies on äkäinen kuin karhu, jos minä hänet yöllä herätän ja vakiovastauksena tulee 1) väsyttää, 2) on aamulla töitä ja 3) antaa olla, ei lapsi tarvii apua... Se on mun mentävä lähes aina, tai sitten tulee tällainen kohtaus. Kyllä muakin väsyttää, varsinkin kun mä oon herkkäuninen ja just nukahtanut. On mullakin aamulla aikainen herätys töihin mutta ei mies siitä välitä.

Onko tuollainen normaalia käytöstä miehillä? Olinko minä väärässä?

keskustelun paikka..tajuan ärtymyksen, mutta tuo, että kun lapsi nimenomaan huutaa häntä ja oikeasti tarvii apua...
Vastuuttomuutta mieheltä.

 

[hfghg]

juu ja vielä..Min mies kanssa on ärtynyt jos herää ja lapsen sairastaessa hän vähättelee, mutta ei koskaan lapsen häntä huutaessa käyttäytyisi noin. Sydämensä sulaa kun lapsi tarvii häntä.

 

[Rouva]

Kerronpa mielipiteeni, vaikka olen vasta 2 sivua lukenut ketjua.

1. Miehesi on itsekäs paskiainen. Kuka hänet on ylentänyt sellaiseen majesteettiseen asemaan, joka oikeuttaa VAIN hänelle kunnon yöunet? Miksi sinulla ei ole oikeutta uniin?

2. Sopikaa vuoroista. Parhaiten toiminee vuoroyöt.

3. Entä se lapsi? Onko sairaalle lapselle kivaa kuunnella yöllä, kun äiti ja isi tappelee siitä, kumpi JOUTUU häntä hoitamaan? Jos mun ukko olis tuollainen perseläpi kuin ap:n, en antaisi hänen edes mennä lapsen lähelle yöllä kiroamaan.

4. Mä jättäisin tollasen paskakasa-ukon.

 

[vieras]

Onneksi olkoon. Olet lisääntynyt kusipään kanssa.

 

[aletheia]

Mulla oli exän kanssa ihan samanlaista. Kerran esikoinen oli niin kipeä, että tarvitsi viedä yöllä sairaalan hengittämään spiralla. Minä vein ensimmäisen kerran ja kotiin tullessa sanoin exälle, että seuraava keikka on sitten sun. Olin tuolloin raskaana ja oksentelin koko ajan, huonossa kunnossa siis itsekin. No seuraava kohtaus iski lapselle ja exälle sanoin, että nyt sairaalaan. Alkoi mulle huutaa raivoissaan, että vittu hän ei lähde minnekään vaan aikoo nyt nukkua ja piste. Itse en ollut siinä välissä nukkunut yhtään oksentelun takia. Kyllä siinä kuulkaa meni hermo mullakin :kieh: Pakkohan mun oli sitten lähteä ja välillä oli pysähdyttävä tienvarteen oksentamaan |O

Tuo on yksi niistä syistä, miksi ex on tosiaan ex. Vastaavia tuli myöhemminkin.

 

[ap]

Onneksi olkoon. Olet lisääntynyt kusipään kanssa.

En olisi ihan tätä mieltäkään. Mies on ihana, huolehtiva ja lämminsydäminen kun sitä itse haluaa. Toisinaan, yleensä yöaikaan, vaan käyttäytyy niin, että ajattelee vain itseään. Sitten jos sanon että voisiko joskus ajatella muitakin kuin itseään niin vastaus on jotain tyyliin "ai että minäkö en ajattele muka muita ollenkaan, kyllähän mä teen töitä koko päivän, että toisin ruokaa pöytään ja hoidan lastakin joka ilta"... niin, minähän en tee mitään...

 

[vieras]

Onneksi olkoon. Olet lisääntynyt kusipään kanssa.

En olisi ihan tätä mieltäkään. Mies on ihana, huolehtiva ja lämminsydäminen kun sitä itse haluaa. Toisinaan, yleensä yöaikaan, vaan käyttäytyy niin, että ajattelee vain itseään. Sitten jos sanon että voisiko joskus ajatella muitakin kuin itseään niin vastaus on jotain tyyliin "ai että minäkö en ajattele muka muita ollenkaan, kyllähän mä teen töitä koko päivän, että toisin ruokaa pöytään ja hoidan lastakin joka ilta"... niin, minähän en tee mitään...

Yleensä se oikea luonne tuli nimenomaan silloin ilmi kun "puolustus" on laskenut väysymyksen, stressin tai muun asian takia. Olisikin kiukutellut vain sinulle, mutta lapsen asioissa ei aikuiset ihmiset käyttäydy noin. Ihan yhtäläinen velvollisuus on sillä "isällä" huolehtia lapsestaan, aivan kuten sinullakin. Ja lasten kanssa on joustettava.

 

[Mamma-78]

Kuka sitä sairasta lasta hoitaa? Vai veittekö päiväkotiin?

 

[ap]

Onneksi olkoon. Olet lisääntynyt kusipään kanssa.

En olisi ihan tätä mieltäkään. Mies on ihana, huolehtiva ja lämminsydäminen kun sitä itse haluaa. Toisinaan, yleensä yöaikaan, vaan käyttäytyy niin, että ajattelee vain itseään. Sitten jos sanon että voisiko joskus ajatella muitakin kuin itseään niin vastaus on jotain tyyliin "ai että minäkö en ajattele muka muita ollenkaan, kyllähän mä teen töitä koko päivän, että toisin ruokaa pöytään ja hoidan lastakin joka ilta"... niin, minähän en tee mitään...

Yleensä se oikea luonne tuli nimenomaan silloin ilmi kun "puolustus" on laskenut väysymyksen, stressin tai muun asian takia. Olisikin kiukutellut vain sinulle, mutta lapsen asioissa ei aikuiset ihmiset käyttäydy noin. Ihan yhtäläinen velvollisuus on sillä "isällä" huolehtia lapsestaan, aivan kuten sinullakin. Ja lasten kanssa on joustettava.

Ihmettelen miten "oikea luonne" tulisi esiin vasta nyt kun on kuitenkin oltu yhdessä yli 10 vuotta ja kiukuttelut ja huutamiset alkoi vasta parisen vuotta sitten... mutta voihan tuokin toki totta olla...

 

[ap]

Kuka sitä sairasta lasta hoitaa? Vai veittekö päiväkotiin?

Oli päivän mummon kanssa kotona, kuten jo olen monta kertaa kirjoittanut.

 

[vieras]

Kuka sitä sairasta lasta hoitaa? Vai veittekö päiväkotiin?

Oli päivän mummon kanssa kotona, kuten jo olen monta kertaa kirjoittanut.

no, jompikumpi olisi saanut kyllä jäädä kipeen lapsen kaa kotiin, joten se jäävä aikuinen olisi varmaan voinut nukkua aamulla.

Tai olisitte ottaneet sen lapsen viereen niin kaikki olis nukkuneet.

sitä mieltä mä.

 

[ap]

Kuka sitä sairasta lasta hoitaa? Vai veittekö päiväkotiin?

Oli päivän mummon kanssa kotona, kuten jo olen monta kertaa kirjoittanut.

no, jompikumpi olisi saanut kyllä jäädä kipeen lapsen kaa kotiin, joten se jäävä aikuinen olisi varmaan voinut nukkua aamulla.

Tai olisitte ottaneet sen lapsen viereen niin kaikki olis nukkuneet.

sitä mieltä mä.

Lapsi on joka päivä mummon kanssa kotona, joten ei koettu tarpeelliseksi muuttaa järjestelyitä. Mummo on hoitanut lasta jo reilun vuoden, asuu tuossa parin sadan metrin päässä.

Mies valittaa, jos mä joskus haluaisin ottaa lapsen viereen nukkumaan, hän ei kuulemma osaa nukkua ollenkaan, jos lapsi on vieressä. En jaksa tapella siitäkään asiasta. (Ja totta puhuakseni, on se minustakin vähän vaikeaa kun lapsi meinaa pudottaa minut pois sängystä. Miehellä kyllä olisi yli puolet sängystä käytössä kun lapsi nukkuu mun kyljessä kiinni...)

 

[tuossa tilanteessa]

mun toimintamalli olis: kun lapsi herää, nappaisin kainalooni peiton, tyynyn, korvatulpat ja (jumppa)patjan. Nakkaisin ne kylppäriin, menisin lapsen luo, kantaisin sen miehen viereen, painuisin kylppäriin ja nakkaisin oven lukkoon. Kyllä meillä ainakin lapsi pitäisi huolen, että hoidetuksi tulee.

 

[vieras]

Jos sä olit jo alkuyön valvonut, niin sinuna olisin jatkanut samoin aamun. Ja seuraava yö olisi sovittu vuorostaan miehelle valvottavaksi. Näin meillä.