Mitä mieltä tällaisesta järjestelystä...jaksaisitko?

["vieras"]

Teen itse vuorotyötä,aamua ja iltaa.Mieheni tekee myös. Kun minä olen aamussa mies on illassa ja toisinpäin.Meillä on kaksi lasta 8v koululainen ja 1,8v taapero
Pienempi ei ole päivähoidossa vaan hoidamme hänet itse kotona,teen siis itse 30h viikossa töitä.Olen saanut työnantajan tekemään itselleni sellaiset vuorot että pääsen aamuvuorosta ennen kuin mies lähtee iltavuoroon ja iltaan menen niin myöhään että mies ehtii ennen kotiin kun lähden.Joskus tarvitsemme isovanhempien hoitoapua jos vuorot osuvat päällekäin,mutta aika vähän. Kohta ollaan eletty näin 6kk ja alan olla aika loppu.Juuri koskaan ei olla yhtä aikaa koko perhe kotona vaan aina olen lasten kanssa keskenään,niin myös mies. Olen alalla jossa tehdään myös viikonloput töitä eli edes silloin ei ole yhteistä aikaa ellei satu vapaata.Tätä järjestelyä oli tarkoitus jatkaa ainakin niin kauan kun pienempi täyttää 3v,mutta en tiedä kuinka kauan jaksan.Mit mieltä?

 

["vieras"]

Lyhennysvapaa asuntolainaan ja hoitovapaalle. Vähän päälle vuosi ei ole paha aika.

 

[nöppäri]

Kyllä mä tuon ajan vielä jaksaisin, mutta kyllä hoidettaisiin vuorot niin, että sitä yhdenaikaistakin vapaata olisi, edes joka toinen viikko.

 

["vieras"]

Vastaus kysymykseen: ei toimisi meillä ja en jaksaisi, mutta olenkin kotiäitinä.

 

["vieras"]

Huono homma, koska pienimmäisen alkuvuodet menevät sitten vähän "hukkaan".

 

[fanta]

Meillä oli tuollainen systeemi koko sen ajan, kun lapset olivat pieniä, vuorotellen töissä. Hoitopaikka oli yksityisellä pph:lla, mutta siellä lapset olivat kerran kaksi kuukaudessa. Hyvin jaksoimme, mutta varmasti siksi, että halusimme toimia niin. Se ei ollut mikään pakkorako meille.

 

["sinikka"]

En jaksais minäkään, jos perheen perustaa niin kyllähän sitä kaikkien yhteistä aikaa ois kiva olla. Ja että näkis miestäkin välillä. En todellakaan olis alkanut tuollaiseen tilanteeseen, elämä on tässä ja nyt, ei sitten kun lapsi täyttää 3v. Veisin joko tarhaan tai jäisin kotiin. Vuosi tai reilu on kyllä pitkä aika jos tuntuu jo nyt ettei nykyinen järjestely ole hyvä.

 

[lasipää edellä]

Ihan tarkkaan en pystynyt lukemaan aloitustasi.
Mutta yötyötä itse liian kauan tehneenä... :x

kaikki nämä ongelmat on niitä syitä, että lähtisin säätämään mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään asioita, niin että yhteistä aikaa tai aikaa yleensäkin tulisi lisää.

Mutta jos ei kukaan ole ihan täyszombiena koko aikaa, niin ehkäpä se vähän aikaa vielä menis...

 

[Extra Virgin]

Me mietittiin tuota ja hylättiin ajatus kokonaan. Ollaan kanssa molemmat vuorotyösssä ja tyttö päiväkodissa. Hoitopäiviä tulee viikossa 0-4, maksetaan 10 päivästä kuukaudessa. Jos menee vuorot esim. tunnin tai alle päällekäin, niin isovanhemmat on avuksi.
Yhteistävapaata on joka viikko ja välillä vaihdetaan vuoroja niin, että vapaa osuu samaan päivään.

Meillä toimii näin parhaiten, toisessa perheessä toimii joku muu.

 

["Niin"]

Toi on niin perhekohtaista. Toisille riittää esim yksi vapaapäivä kerran kahdessa viikossa, toisille ei. Meillä oli tuollainen järjestelmä vuoden. En jaksanut, eikä mieskään. Ikävöin niin kovin miestä, ja perheen yhteistä aikaa. Tuli sellainen olo että mikä järki tässä on olla edes naimisissa kun ei nää ikinä. Jouduin onnekseni pois töistä ja tietää ainakin ettei tarvitse vuorotyötä hakea. Koko elämä oli yhtä työtä kun aina oli jompikumpi töissä.

 

["iita"]

[QUOTE="vieras";25649200]Huono homma, koska pienimmäisen alkuvuodet menevät sitten vähän "hukkaan".[/QUOTE]

Kuinka ihmeessä pienimmäisen alkuvuodet menevät hukkaan jos häntä hoitaa oma isä tai äiti????????

Niiden lasten alkuvuodet menevät hukkaan, jotka kärrätään tarhaan aamuseitsemältä ja haetaan ties milloin.

 

["vieras"]

Teidän tilanteessa alkaisin kyllä katsella pienemmälle sopivaa hoitopaikkaa, vaikka pariksi päiväksi viikossa alkuun.

 

["äiti"]

hieno systeemi, nyt lasten etu ensisijainen. Kerkeet kyllä viettään laatuaikaa ukkosi kanssa myöhemminkin.
Nyt oikea asenne kehiin itsellesi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25649489]Teidän tilanteessa alkaisin kyllä katsella pienemmälle sopivaa hoitopaikkaa, vaikka pariksi päiväksi viikossa alkuun.[/QUOTE]

Vai olisiko järkevämpää ottaa itselle vähemmän tunteja, jolloin raha joka menisi hoitomaksuun ja kotihoidontuen menetykseen auttaisi siinä että olisit itse vähemmän töissä, jolloin myös kotitöille olisi enemmän aikaa.

 

["mä"]

[QUOTE="äiti";25649511]hieno systeemi, nyt lasten etu ensisijainen. Kerkeet kyllä viettään laatuaikaa ukkosi kanssa myöhemminkin.
Nyt oikea asenne kehiin itsellesi.[/QUOTE]

niinpä, eli sitten kerkee viettään laatuaikaa kun on yksin kun iskee ero... ei suhde pysy kasassa edes hyvällä tahdolla jos toista ei nää koskaan!!!!

 

["Vieras"]

En ainakaan kotiin jäisi, se on varma. Mitä tahansa muuta. Hoitaja kotiin, olisko varaa?

 

["minä"]

[QUOTE="vieras";25649513]Vai olisiko järkevämpää ottaa itselle vähemmän tunteja, jolloin raha joka menisi hoitomaksuun ja kotihoidontuen menetykseen auttaisi siinä että olisit itse vähemmän töissä, jolloin myös kotitöille olisi enemmän aikaa.[/QUOTE]

Suosittelisin tätä ratkaisua.

 

["abc"]

Mä en jaksaisi. Itsellä on pitkä työmatka = työpäivä on normaalia pidempi aina ja joka päivä ja mies tekee reissuhommaa. Reilun 2kk:n jälkeen olen jo ihan loppu. Tosi vähän on aikaa olla koko perheenä yhdessä, lapsilla on pitkät hoitopäivät. Muita ratkaisuja tässä mietitään, muttei helppoa ole niitä keksiä. Mietinkin jo jäisinkö vielä uudestaan hoitovapaalle, mutta sitäkään en saa enää 6kk pidempää aikaa, koska juniori täyttää 3v.