Eräs lähes yläasteikäinen lapsi on sijoitettuna ystäväni ystävällä.
Hän on lapsen kummi.
Lapsi on hänen ex-kaverinsa.
Hänellä ei ole omia lapsia.
Hän vie lasta milloin mihinkin, ulkomaille asti. Koska haluaa antaa normaalin elämän.
Lapsi kulki ennen kulahtaneissa ja aika likaisissakin vaatteissa. Nyt vain suht kalliissa muotivaatteissa.
Kotonaan ei ollut omaa huonetta, nyt on ja siellä kaikenmaailman hienoudet - lemmikkieläimiä, pleikkari, tv, nettiyhteys..
Lapsella on kavereita yökylässä lähes koko ajan.
Ymmärrän osan, mutta ihan normaalissakaan perheessä ei ole kaikkeen varaa.
Lapsi on noussut siis täysin ryysyistä taivaisiin. Voiko tämä kuitenkaan olla lapselle oikeasti hyväksi, loppuelämää ajatellen?
Hänellä on myös muita kummilapsia, joita ennen huostaanottoa tapasi säännöllisesti. Nyt muut kummilapset ovat lähes unohtuneet.
Eikö sossu valvo myös näinpäin lapsen etuja, vain toisin päin?
Vaikeaa tähän pukea tilanetta sanoiksi, mutta olen ymmälläni...[/quo
Tuntuu kuin pienoinen kateuden poikanen olisi ilmoilla. on hienoa, että kummi on vaivautunut ottamaan nurkkiinsa vieraan lapsen ja vaikka se olisi tuttukin se ei ole helppo päätös ryhtyä äidiksi yhtäkkiä. ymmärrän toki mitä kirjoittaja meinaa ja on osittain oikeaswsa.Kaikki huostaanotetut eivät jää lopullisesti sijaiskoteihin vaan kun kotiolot paranevat lapsi SAA palata kotiin mikä onkin tavoitekin,että kotiolot muuttuu paremmaksi,sillä vaikka sijais koti olisi kuinka hieno paikka koti on kuitenkin koti ja oma äiti on aina se oma . Kuitenkin kirjoittaja lienee tarkoittanut että köyhänkodin lapsi tottuu kaikkeen hienoon ja sit kun hän joskus palaakin kotiin missä tätä kaikkea upeutta ei olekkaan lapsi saattaa oireilla ja "vieroitusoireet" voivat olla kovat kun ei enää voi pelata pleikkaria,katsoa tv:tä,ei ole välttämättä sitä omaa huonettaa enää jne. siinä mielessä lapseele ei ehkä tulisi antaa kaikkea hienouksia kertarysäyksellä vaan vähitellen ja kuitenkin niin että se rakkaus ja läheisyys ei hukkuisi tavaran antamisen alle. Syli,halaus läsnäolo ovat materiaalia tärkeämmät ja sen viestin tulisi välittyä lapselle.Kun hän sitten palaa kotiin tavaralla tai sen puuttumisella ei olisikaan silloin lapselle niin suurta painoa kun vain rakkautta on tarpeeksi.
Esimerkikinä kerron pienen tarinan : venäjällä eräässä lastenkodissa kävi ulkomaalaisia vieraita ja he veivät lapsille leluja. Eräs vierailioista ojensi pallon eräälle pienelle tytölle ja tyttöö hetken sitä pomputeltuaan työnsi pallon pois ja katseli vierailioita surullisena. Vieras kysyi hoitajalta miksi lapsi ei sen kummemmin ilostunut pallosta niin hoitaja vastasi:koska lapsi kaipaa syliä,rakkautta. Vieras otti lapsen syliin ja halasi lasta kovasti,silitteli tukkaa ja kuiskasi lempeitä sanoja korvaan. Ja vaikka lapsi ei vieraita sanoja ymmärtänyt se näytti piristyvän silminnähden ja kohta se jo juoksi iloissaan pitkin käytävää pallon perässä. Vasta rakkaudesta tyytyväinen lapsi jaksoi oikeasti iloita lelustaan.
Multa löytyy lemmikkiä lukuunottamatta nuo kaikki ja sama koskee useimpia tuntemiani ihmisiä. Eli en nyt oikein käsitä pointtiasi.
Ei vais. Mullakin on lapsena ollut oma huone ja telkkari, ja JOPA LEMMIKKI!! Koskaan en ole kiusannut ketään, varastellut enkä rajojani kokeillut. Ap hyvä, rajoja voi pitää muutenkin lapselle kuin materian avulla. Rajojen asettaminen on ihan jotain muuta kuin sitä, ettei pueta lapsia merkkivaatteisiin.
