Mitä odotettavissa jos en imetä?

["Noo"]

Imetys on ihan sinun oma ratkaisusi, uskoisin, että koko perhe nauttii enemmän tressaamattomasta äidistä ja näin kaikilla pn parempi olla.

 

["vieras"]

Mut ootkos sä tullu lainkaan ajatelleeks et sen masennuksen saattaa voida välttää ku annetaan äidin ihan ite tehdä päätös miten lapsensa ruokkii ja ne ulkopuoliset pitäis sen nokkansa ummessa ja keskittyis ihan sihen omaan elämäänsä.

Ei en kokenu minkäänlaista synnytyksen jälkeistä masennusta ite, vaikka en ole imettänyt yhtään ainoata kertaa tytärtäni

Mistäs hänen tyttärensä jäi nina ttn mielestä paitsi? ei varmaan mistään....

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";23973962]Edelliskerralla mun imetys oli kaikkien asia,anoppi soitti monta kertaa päivässä siitä ja siellä olessa oli aina imetyksessä mukana ja juurikin laitto rinnat vauvan suuhun yms. Jokapuolelta tuli alusta alkean ohjeita ja painostuksia,miten mun pitää imettää ainakin vuosi. Stressi yhdistettynä kipuhin,nännien haavaumiin ja nirhaumiin alkoi tuntumaan. 5kk imetystä ihmiset huomautteli kun olin mennyt alipainoiseksi. En ollut juuri muuta tehnytkään kun pitänyt vauvaa rinnalla ja imettänyt. Söin itse,mutta laihduin hurjaa vauhtia. Maidon eritys ei ollut hääppöistä ja lisää painetta taas pistettiin tulemaan. Turvauduin sitten pulloon ja omat voimat,sekä paino alkoi kohenemaan. Äitiys alkoi taas maistumaan. Tuohon en lähde enää. Enkä anna itseäni enää kaikkien armoille,minun äitiys on minun äitiys,mutta kysyin mitä voi olla sitten odotettavissa jos en imetä ja siis ilmeisesti syyllistämistä lisää...eli imetin tai en niin hyeenat on kimpussa.[/QUOTE]

Ensinnäkin osanottoni edellisen imetyskokemuksen ikävyyden johdosta! Todellakin jokainen äiti päättää itse miten haluaa lapsensa ruokkia (ja aina se päättäminenkään ei takaa onnistunutta imetystä). Varmasti ahdistavaa jos kaikki pyörii ympärillä neuvomassa ja syyllistämässäkin, vaikka tarkoitus olisikin tukea niin käytännössä se muuttuu päinvastaiseksi.

Ihan itsesi kannalta olisi varmaan parempi jos saisit nämä taustajoukot hiljenemään ja antamaan sinulle sen rauhan kokeilla imetystä ilman paineita, sellaisenaan se voisi sujua paljon paremmin. Itse kyllä näkisin imetyksen takana sen halun imettää pientä enkä mitään syyllisyyttä ja ahdistusta siitä miten muut reagoi jos ei imetä.

Imetyksen alku voi olla useinkin kipeää ja takkuista, mutta näiden kolmen lapsen kokemuksella se menee onneksi pian ohi ja koko homma muuttuu helpoksi ja mukavaksi tavaksi ruokkia vauvaa ja viettää yhteisiä hetkiä.

 

[ninaTT]

[QUOTE="vieras";23974016]mä en itseasiassa enää ole kiinnostunut sun mielipiteistä,vaikutat jotenkin hihhulilta,epätasapainoiselta.Asiat voi esittää kannustavaan sävyyn eikä tolleen hyökätä kimppuun. Onneksi et ole ystäväni jolta kysyisin apua imetyksessä,alottaisit vaan syyllistämisen. Muistan että olit se äiti joka ei kiellä lastaan missään asiassa vaan kehottaa...lapsi menossa auton alle niin äiti kehottaa "hei kulta et menisi auton alle"...yhtä lailla sä kärjistät onko kivaa....?[/QUOTE]

Olet tuon kasvatusjutun ymmärtänyt senkin väärin Mutta yllätyskö tuo nyt on. Miksi ihmeessä minä sanoisin Hei kulta et menisi auton alle? Miksen mieluummin sanoisi, että auto on vaarallinen? Mitä hyötyä lapsella on minun mielipiteestäni hänen käytöksestään tai minun toiveistani kun voin antaa hänelle todellista tietoa tästä maailmasta ja auttaa häntä oppimaan ympäristöstänsä?

Hörhö ainakin olen Enkä mä tässä nyt todellakaan yrittänyt olla empaattinen, ilmaisin turhautumistani siihen, että lapsia kohdellaan miten sattuu ja sitten kaikki kehutaan toisiamme ringissä kun osataan tehdä omia päätöksiä ihan itte :heart:

 

["vieras"]

Olet tuon kasvatusjutun ymmärtänyt senkin väärin Mutta yllätyskö tuo nyt on. Miksi ihmeessä minä sanoisin Hei kulta et menisi auton alle? Miksen mieluummin sanoisi, että auto on vaarallinen? Mitä hyötyä lapsella on minun mielipiteestäni hänen käytöksestään tai minun toiveistani kun voin antaa hänelle todellista tietoa tästä maailmasta ja auttaa häntä oppimaan ympäristöstänsä?

Hörhö ainakin olen Enkä mä tässä nyt todellakaan yrittänyt olla empaattinen, ilmaisin turhautumistani siihen, että lapsia kohdellaan miten sattuu ja sitten kaikki kehutaan toisiamme ringissä kun osataan tehdä omia päätöksiä ihan itte :heart:

pointti oli sen etten pidä siitä miten kärjistät! minä en ainakaan kohtele lapsiani miten sattuu vaan erittäin tunnollisesti ja rakkaudella! näkisit tuon esikoisen niin empaattinen ja aurinkoinen. Todellinen rakkauspakkaus eli olen jotain osannut tehdä oiken! ps se ettei imetä tarkota että kohtelisi lapsiaan miten sattuu....etkös itse huomaa miten asennevammainen olet?

 

["vieras"]

No mä päätin jo raskausaikana, että en tahdo imettää ja sain synnytyksen jälkeen sairaalassa lääkkeet estämään maidon nousun. Mua ei kukaan tuttu tai sukulainen ole syyllistänyt tästä.

 

[Orion-]

Rintamaito on toki tärkeä vauvalle, mutta vielä tärkeämpää on, että äiti pysyy täyspäisenä.

Älä ala etukäteen pelkäämään vaikeuksia, voihan olla että tällä kertaa kaikki sujuu hienosti.

 

[kops]

[QUOTE="vieras";23974055]No mä päätin jo raskausaikana, että en tahdo imettää ja sain synnytyksen jälkeen sairaalassa lääkkeet estämään maidon nousun. Mua ei kukaan tuttu tai sukulainen ole syyllistänyt tästä.[/QUOTE]

Kenenkään ei kuulukaan syyllistää.

 

[Madicken04]

Kyllä musta tuntuu, että useampi kuin se surkeat pari prosenttia jotka sen tätä nykyä tekevät ovat ihan kykeneväisiä imettämään normaalisti Ei kuolleisuusluvut ole koskaan kuitenkaan missään 98%:ssa huidelleet

Ihmiset yleensäkin tarvitsevat hieman ravistelua asian suhteen, ei liity pelkästään äiteihin. Hankala äidin on imettää jos hänellä on kymmenen läheistä vieressä joista kukaan ei tiedä mitään imetyksestä ja kuvittelet korvikkeen olevan avain taivaaseen.

Minun korviini tuo ravistelu ei kuulosta yhtään siltä että se helpottaisi ensimmäisestä imetyskokemuksesta ahdistunutta äitiä seuraavan vauvan suhteen, päinvastoin. Se syyllistäminen, itsekkääksi ja milloin miksikin haukkuminen luo vaan enemmän paineita.

Itse aikanani tykkäsin äitiysneuvolasta joka vain piti imetystä luonnollisena asiana, kertoi jo etukäteen mahdollisista alun hankaluuksista ja siitä että ne helpottavat kyllä. Ilman mitään syyllistämisiä ja paineita hän vain kasvatti sitä uskoa mitä myöhemmin tarvittiinkin.

Juu, on ihmisiä jotka ovat tyrkyttämässä korvikketta jokaiselle vauvalle, olen itsekin siihen törmännyt kaikkien kolmen kohdalla. He voivat olla imetykselle ihan yhtä pahasta kuin hekin ketkä ahdistavat äitiä "ravistelullaan".

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23974055]No mä päätin jo raskausaikana, että en tahdo imettää ja sain synnytyksen jälkeen sairaalassa lääkkeet estämään maidon nousun. Mua ei kukaan tuttu tai sukulainen ole syyllistänyt tästä.[/QUOTE]

nina tt kun lukee tän varaudu sateenvarjolla....kiviä sataa....

 

[ninaTT]

[QUOTE="vieras";23974054]pointti oli sen etten pidä siitä miten kärjistät! minä en ainakaan kohtele lapsiani miten sattuu vaan erittäin tunnollisesti ja rakkaudella! näkisit tuon esikoisen niin empaattinen ja aurinkoinen. Todellinen rakkauspakkaus eli olen jotain osannut tehdä oiken! ps se ettei imetä tarkota että kohtelisi lapsiaan miten sattuu....etkös itse huomaa miten asennevammainen olet?[/QUOTE]

Imetys on olennainen osa lapsen kehitystä. Vaikka pienistä keskosistakin moni toipuu ja kasvaa täysin normaaliksi aikuiseksi niin tuskin kauhean moni ajattelee, että on ihan ok käynnistää synnytys tai tilata sektio kauas ennen laskettua aikaa. Vaikka lapsi siitä selviäisi todella hyvin, niin silti ajatellaan, että totta kai lapsi kannetaan loppuun asti jos suinkin mahdollista, ja harva toivoo ennenaikaista synnytystä kenellekään. Imetystä taas kohdellaan täysin yhdentekevänä, se tuntuu olevan monen mielessä joku lifestyle-päätös, eikä vaakakupissa paina lainkaan lapsen tunteet tai tarpeet. Totta kai moni lapsi kasvaa vallan hyvin korvikkeella, mutta ei se mikään tavoite ole. Jotkut epäonnekkaat lapset kuolevat imetyksen puutteen takia, toiset sairastuvat diabetekseen ja kolmannet kärsivät kuukausikaupalla vakavista vatsaoireista. Jos omistaa rinnat jotka tuottavat kelvollista maitoa niin miksi ihmeessä katkaista imetys ennen aikojaan? Onko stressi myös hyvä syy käynnistää synnytys/sektioida ennen aikojaan?

Sä et pidä siitä että mä kärjistän, mä en pidä siitä, että vauvoja kohdellaan siten kun sattuu sopimaan. Mikä sinä olet minua tuomitsemaan tavoistani? Ap sentään on aikuinen ihminen joka kykenee puolustamaan itseään. Kuka puolustaisi pieniä lapsia vanhemmiltaan?

 

[pikkumy]

Tiesitkö senkin, että imetyksen puute on suurin riskitekijä synnytyksen jälkeiselle masennukselle? Imetyksen tuomat hormonit herkistävät äitiä ja antavat voimia, edesauttavat kiintymystä ja kaikenlaista muuta.

Ja tiedän, että pitäisi olla diplomaattisempi, mutta noin häikäilemättömien ihmisten kanssa ei aina oikein jaksa. Että joku voi noin kylmästi suunnitella vievänsä lapselta jotakin niinkin merkittävää.

Päteekö tuo muka kaikkiin tapauksiin että imetys suojaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta? Älä naurata. Ja jos joku täällä häikäilemätön on niin sinä. Paskin olo sun teksteistä tulee ja täällä vasta haaveillaan siitä vauvasta!

Ja kiitän, vahvistat ihan itse kantaani että en todellakaan ala edes yrittämään imetystä. Tähän on toki kymmeniä syitä miksi en, oma ja vauvan terveys on ensisijalla. Se kun ei mene niin että ensin vauvalle äidinmaitoa ja sitten mietitään miten se äiti pidetään kasassa. Eiköhän siihen turvalliseen pikkulapsiaikaan vaikuta hieman muut asiat enemmän kuin se, mistä sitä ruokaa saa, kun vain ruokaa on!

 

[ninaTT]

Minun korviini tuo ravistelu ei kuulosta yhtään siltä että se helpottaisi ensimmäisestä imetyskokemuksesta ahdistunutta äitiä seuraavan vauvan suhteen, päinvastoin. Se syyllistäminen, itsekkääksi ja milloin miksikin haukkuminen luo vaan enemmän paineita.

Itse aikanani tykkäsin äitiysneuvolasta joka vain piti imetystä luonnollisena asiana, kertoi jo etukäteen mahdollisista alun hankaluuksista ja siitä että ne helpottavat kyllä. Ilman mitään syyllistämisiä ja paineita hän vain kasvatti sitä uskoa mitä myöhemmin tarvittiinkin.

Juu, on ihmisiä jotka ovat tyrkyttämässä korvikketta jokaiselle vauvalle, olen itsekin siihen törmännyt kaikkien kolmen kohdalla. He voivat olla imetykselle ihan yhtä pahasta kuin hekin ketkä ahdistavat äitiä "ravistelullaan".

No kuten jo sanoin, (ja pyysin ekasivulla jopa anteeksi) tällä kertaa taisin onnistua vain purkamaan omaa turhautumistani suomalaiseen imetys/vauvanhoitokulttuuriin En osaa olla kauhean diplomaattinen ja joskus omat tunteet vievät mukanaan. Onneks on olemassa rauhallisempia ihmisiä kuten sinä ja muutama muukin plussalainen, jotka osaatte paremmin tukea ja neuvoa. Itselläni jaksaminen tuntuu loppuvan, kun tuntuu ettei sillä pääse mihinkään :/

 

["vieras"]

Imetys on olennainen osa lapsen kehitystä. Vaikka pienistä keskosistakin moni toipuu ja kasvaa täysin normaaliksi aikuiseksi niin tuskin kauhean moni ajattelee, että on ihan ok käynnistää synnytys tai tilata sektio kauas ennen laskettua aikaa. Vaikka lapsi siitä selviäisi todella hyvin, niin silti ajatellaan, että totta kai lapsi kannetaan loppuun asti jos suinkin mahdollista, ja harva toivoo ennenaikaista synnytystä kenellekään. Imetystä taas kohdellaan täysin yhdentekevänä, se tuntuu olevan monen mielessä joku lifestyle-päätös, eikä vaakakupissa paina lainkaan lapsen tunteet tai tarpeet. Totta kai moni lapsi kasvaa vallan hyvin korvikkeella, mutta ei se mikään tavoite ole. Jotkut epäonnekkaat lapset kuolevat imetyksen puutteen takia, toiset sairastuvat diabetekseen ja kolmannet kärsivät kuukausikaupalla vakavista vatsaoireista. Jos omistaa rinnat jotka tuottavat kelvollista maitoa niin miksi ihmeessä katkaista imetys ennen aikojaan? Onko stressi myös hyvä syy käynnistää synnytys/sektioida ennen aikojaan?

Sä et pidä siitä että mä kärjistän, mä en pidä siitä, että vauvoja kohdellaan siten kun sattuu sopimaan. Mikä sinä olet minua tuomitsemaan tavoistani? Ap sentään on aikuinen ihminen joka kykenee puolustamaan itseään. Kuka puolustaisi pieniä lapsia vanhemmiltaan?

no mä kysyn sulta kun imetin eskoista sen puoli vuotta ja olin ihan lopussa. Nyt aion yrittää mutta ajamatta itseäni piippuun. Miten tässä olen lastani kohdellut miten sattuu,kun imetin esikoista kaikesta kivusta yms huolimatta? Olin ihminen joka koki stressiä,sitä ei voi estää,siihen vaikuttaa luonne ja ympäristö. Aion yrittää,mutta haluan olla rauhassa,ilman sukulaisten vouhutusta. Mutta en aio ajaa itseäni piippuu taas. Eli kerro nyt miten muka kohtelen lastani miten sattuu??? sitä en ymmärrä.

 

["höh"]

[QUOTE="vieras";23974055]No mä päätin jo raskausaikana, että en tahdo imettää ja sain synnytyksen jälkeen sairaalassa lääkkeet estämään maidon nousun. Mua ei kukaan tuttu tai sukulainen ole syyllistänyt tästä.[/QUOTE]

Tällaista en kertakaikkiaan ymmärrä! Oliko kyseessä esikoinen? Jotenkin olisi ymmärrettävää jos on aiempia imetyskokemuksia, mitkä on huonoja , mutta jos on esikoinen ja jo silloin päättää ettei imetä..

 

[Kotilohikäärme]

Mulla ainakin tän toisen lapsen imettäminen on paljon helpompaa kuin esikoisen. Ei ole tarvittu lansinohia, kaalinlehtiä, maidonkerääjiä jotka tulvivat yli, hampaidenkiristelyä tai kivusta irvistelyä. Eikä ehkä toiskertalaista tulla niin neuvomaankaan. Jos anoppi käy hermolle niin anna sille pullo, korviketetra ja vauva ja mee ite vaikka lenkille. Muista syödä kuin hevonen ja etenkin juoda. Äläkä stressaa vaan ajattele että annat sitten vaan korviketta jos ei onnistu. Mutta sinuna kyllä kokeilisin kun se tosiaankin voi olla tosi paljon vaivattomampaa. Ja voihan sitä antaa maitoa pullosta jos jotkut paikat aiheuttaa suorituspaineita. Ei siinä ole mitään väärää.

 

[ninaTT]

Päteekö tuo muka kaikkiin tapauksiin että imetys suojaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta? Älä naurata. Ja jos joku täällä häikäilemätön on niin sinä. Paskin olo sun teksteistä tulee ja täällä vasta haaveillaan siitä vauvasta!

Ja kiitän, vahvistat ihan itse kantaani että en todellakaan ala edes yrittämään imetystä. Tähän on toki kymmeniä syitä miksi en, oma ja vauvan terveys on ensisijalla. Se kun ei mene niin että ensin vauvalle äidinmaitoa ja sitten mietitään miten se äiti pidetään kasassa. Eiköhän siihen turvalliseen pikkulapsiaikaan vaikuta hieman muut asiat enemmän kuin se, mistä sitä ruokaa saa, kun vain ruokaa on!

Just noinhan mä sanoin Taattua plussatasoa tämäkin viesti.

Viestisi viimeisin lause tulisi varmaan kuulua "ihan sama mitä schaissea se vauva saa kunhan siinä on kaloreita" Kyse kun ei ole siitä nyt *mistä* sitä ruokaa tulee (vaikka vauvalle sekin on aika iso juttu) vaan myös *mitä* se ruoka on.

Relaa niin mäkin yritän? Toivottavasti et muuten oikeasti kohtelisi vauvaasi huonommin vain siksi, että joku netissä sattui sanomaan sen olevan huono juttu ja tahdot uhmata häntä. Tuskin kukaan nyt niin kauhea on...

 

[kops]

[QUOTE="höh";23974089]Tällaista en kertakaikkiaan ymmärrä! Oliko kyseessä esikoinen? Jotenkin olisi ymmärrettävää jos on aiempia imetyskokemuksia, mitkä on huonoja , mutta jos on esikoinen ja jo silloin päättää ettei imetä.. [/QUOTE]

Kuuulehan, kun kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää. Jokainen tekee tavallaan, hyväksykäämme se.

 

["vieras"]

No kuten jo sanoin, (ja pyysin ekasivulla jopa anteeksi) tällä kertaa taisin onnistua vain purkamaan omaa turhautumistani suomalaiseen imetys/vauvanhoitokulttuuriin En osaa olla kauhean diplomaattinen ja joskus omat tunteet vievät mukanaan. Onneks on olemassa rauhallisempia ihmisiä kuten sinä ja muutama muukin plussalainen, jotka osaatte paremmin tukea ja neuvoa. Itselläni jaksaminen tuntuu loppuvan, kun tuntuu ettei sillä pääse mihinkään :/

"vauvanhoitokulttuuriin" sinä olet paras ja muut huonoja hoitajia? mistä hitosta sä tiedät miten kukakin vauvansa hoitaa. Edelleen korostan että olen vauvani hoitanut todella tunnollisesti. Mies sanoo mua jopa ylihuolehtivaksi.Haluan että lapsellani on mahd hyvä olla ja ymäristö turvallinen. Mua loukkaa se et luot kuvitelmaa et vauvoja hoidetaan miten sattuu...tyyliin et paskavaipat monta tuntia,vauva vaan nököttää sitterissään ilman virikkeitä ilman sylitystä ilman kylpyä yms... Kyllä minä ja ystäväni lapsemme ollaan kokonaisvaltaisesti hoidettu,mutta me pidämme myös huolta omasta jaksamisesta. Hymyilevä onnellinen äiti on lapselle varmasti parasta.

 

["Vieras"]

Menee hieman off topic, mutta kerron kuitenkin oman kokemukseni:

Olin jo odotusaikana päättänyt imettää, mutta kuinkas sitten kävikään? Sairaalassa kehuivat vauvan imuotetta ja sitä, miten hienosti hän imee, kunnes kävikin sitten ilmi, että vauvan paino on sen kuin laskenut laskemistaan vaikka vauva on kuinka ollut rinnalla. Imetysohjausta mulle ei annettu, vaikka sitä pyysin. Painostivat antamaan korviketta, ja minähän sitten aloin antamaan. Siinähän se homma sitten menikin.

Ja minua tympi alkuun. Tympi aivan helvetisti. Anteeksi ilmaisuni. Mutta tunsin todella itseni järkyttävän surkeaksi ja epäkelvoksi äidiksi. Itkinkin asiaa, eikä sitä auttanut yhtään se, että sukulaiset päivittelivät, miten helppoa olisi vain imettää, ja että "Kyllä saa semmosen naisen lyödä korkealaitaseen joka ei imetä" ym. Minusta oli helpompi antaa korvikemaitoa, kun omista rinnoista sitä ei jostain syystä tuntunut tulevan.

Tukea asiaan olisin kaivannut neuvolasta, mutta sitä ei herunut. Kommentoivat kertomuksiani tuntemuksista tyyliin "Joo" ja "Niin..."

Pääsin kuitenkin syyllisyydestäni eroon ja olen korvikkeelle kiitollinen, sillä mun lapsi on kuitenkin kasvanut sillä varsin hyvänkokoiseksi sekä auttanut häntä nälässään. Pääasiana pidän nimenomaan sitä, että lapsi ravintoa saa, vaikka olenkin sitä mieltä, että rintamaito on ehdottomasti parasta lapselle.

Mutta ap. Älä ota asian suhteen paineita. Teet niin kuin susta itsestäsi tuntuu. Jos imettämisessä esimerkiksi ahdistaa tai masentaa kipu, niin sekään ei ole mukavaa. Tärkeintä on, että sullakin on hyvä olla, jolloin kanssakäyminen lapsen kanssa on helpompaa ja mukavampaa. Tutulla muuten tulikin inho lasta kohtaan, kun imettäminen oli ollut niin hankalaa ja kivuliasta.

 

[ninaTT]

[QUOTE="vieras";23974085]no mä kysyn sulta kun imetin eskoista sen puoli vuotta ja olin ihan lopussa. Nyt aion yrittää mutta ajamatta itseäni piippuun. Miten tässä olen lastani kohdellut miten sattuu,kun imetin esikoista kaikesta kivusta yms huolimatta? Olin ihminen joka koki stressiä,sitä ei voi estää,siihen vaikuttaa luonne ja ympäristö. Aion yrittää,mutta haluan olla rauhassa,ilman sukulaisten vouhutusta. Mutta en aio ajaa itseäni piippuu taas. Eli kerro nyt miten muka kohtelen lastani miten sattuu??? sitä en ymmärrä.[/QUOTE]

Haistata sukulaisille jo etukäteen paskat (diplomaattisempi sananparsi voi toki olla tarpeen tulevaisuuden perherauhan kannalta...) Älä "yritä" vaan oikeasti teet sen. Puhu etukäteen jo jonkun ammatikseen imetysohjausta antavan kanssa, sovi kotikäynnistä. Vietä vauvan kanssa rauhassa aikaa, sulje puhelin, älä ota vastaan vieraita ellei se sinulle sovi, värvää puoliso tueksesi, käske häntä ajamaan muut pois tarpeen tullen.

Se, että jo etukäteen suunnitelee luovuttavansa on minusta sitä miten sattuu-kohtelemista. Tai en sitten tiedä lievittääkö se jotain ahdistusta jos suunnittelee itselleen pakotien valmiiksi...? Itse olen vain ollut huomaavinani, että ne joilla on korviketetrat ja pullo kaapissa valmiina odottamassa "varmuuden vuoksi" ovat juuri niitä joilta maito sitten loppuu, kun taas ne jotka ovat ottaneet asenteen "totta kai se onnistuu, miksi muka ei onnistuisi" ovat olleet niitä, jotka ovat itse voineet päättää imetyksensä kestosta.

 

["vieras"]

Haluaisin tässä nyt kysyä sinulta seuraavat kysymykset:

- Mitä mieltä olet äideistä, jotka eivät imetä esim. maidon riittämättömyyden vuoksi?
- Mitä mieltä olet sektiolla synnyttävistä äideistä, jotka menevät sektioon tajuttoman synnytyspelkonsa vuoksi?
- Kuinka kauan itse olet imettänyt lastasi ja kauanko häntä aiot imettää?

 

[ninaTT]

Kuuulehan, kun kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää. Jokainen tekee tavallaan, hyväksykäämme se.

Mutta tupakoivaa äitiä tai niitä rv 35 sektioita tekeviä kyllä saa syyllistää? Se ei sitten olekaan oma päätös enää?

 

[korvike emo]

Aikasemmin jo tässä ketjussa kysyikin sulta ninaTT, et tajuatko sä ollenkaan ettet tee sille asialle mitään positiivista (imetyksen lisääntyminen), vaan päin vastoin sä provosoit ihmisiä turhautumaan lisää ja stressaamaan asiasta?

Aivan uskomatonta kuinka sä oletat tietäväs muiden ihmisten elämästä mikä on niille parasta! Sulla on yksi kapea näkökulma, josta paasaat ja arvostelet muita. Sulta jää paljon näkemättä ja ymmärtämättä, kun olet jo valmiiksi päättänyt tietäväsi mikä on AINA oikein ja jätät huomioimatta kaiken tiedon mikä ei sun maailmakuvaasi sovi. Sun käsityksesi asiasta on jo valmiiksi ennakko oletusten vääristämä, eikä sitä mikään tieto muuta, koska sinä itse et ole valmis siihen.

Vähän kokonaisvaltaisempi käsitys perheen hyvinvoinnista vois olla paikallaan, eikä keskittyä pelkästään asioihin, joita sä tiedät.

 

[Madicken04]

No kuten jo sanoin, (ja pyysin ekasivulla jopa anteeksi) tällä kertaa taisin onnistua vain purkamaan omaa turhautumistani suomalaiseen imetys/vauvanhoitokulttuuriin En osaa olla kauhean diplomaattinen ja joskus omat tunteet vievät mukanaan. Onneks on olemassa rauhallisempia ihmisiä kuten sinä ja muutama muukin plussalainen, jotka osaatte paremmin tukea ja neuvoa. Itselläni jaksaminen tuntuu loppuvan, kun tuntuu ettei sillä pääse mihinkään :/

Ei sitä kaikissa asioissa pääsekään mihinkään, varmasti mitkään puheet tai opastukset eivät saa kaikkia äitejä onnistumaan imetyksessä tai edes haluamaan yrittää. Mutta silloin kun pystyy edes sitä yhtä tukemaan ja auttamaan on jo tehnyt hienon työn.

Imetyskulttuurissa on varmasti paljonkin vikaa. Omasta lähipiiristäni laskeskelin tuossa taannoin että noin puolet äideistä täysimetti sen 6kk ja valtaosa jatkoi imetystä sinne lähemmäs vuoteen asti enkä siis usko että biologiassa olisi jotain isompaa eroa Suomeen verrattuna. Mutta asenteissa en ole törmännyt sellaiseen syyllistämiseen ja paineisiin mistä suomalaisten äitien keskuudessa kuulee, ehkä sitten äidit pystyvät rennommin ja luontevammin suhtautumaan imetykseen. Ja tietty sairaaloissakin noihin panostetaan, sektioiden kohdalla paljonkin.

Mutta yhtä kaikki, jos äiti jo ennen vauvan syntymää on sukulaisten painostuksesta imetyksen suhteen niin ei varmaan kannata syyllistämisellä sitä ahdistusta lisätä.