Mitä periaatteita teillä on materian hankkimisessa lapsille?

["Lilli"]

Mullä on ihan ongelma siitä, kun tuntuu, että ostan ihan liikaa tavaraa lapsille. Hyödynnetään kirppareita ja alekoppia ja muutenkin kohtuu edullista tavaraa.

Haluaisin opettaa lapsia olemaan kiitollisia siitä mitä niillä on, ja arvostamaan tavaroitaan, mutta silti tuntuu että ne hukkuu tavaraan.

Esim. maanantaina käytiin ruokakaupassa ja huomasin alennuksessa lastenpelin, joten ostettiin se. Samaten tarjouksessa oli lasten t-paitoja, joten ostin kummallekkin myös sellaiset. Keskiviikkona käytiin kirpparilla ja lapset löysi leluja, jotka ostin kun oli ihan hyväkuntoiset ja edulliset ja muutenkin ihan järkevät. Nyt kävin ostamassa pyykinpesuainetta tarjoustalosta, niin huomasin sellaisen tosi kivan mangneettilevyn, missä sai siirrellä muumihahmoja ja leikkiä sillä. En kuitenkaan ostanu kun ajattelin, että meillä on jo niin paljon kaikkea. Nyt kuitenkin vähän harmittaa.

Millaisia periaatteita teillä on? Kun en viitsi ihan kaikkea säästää synttäreihinkään kun eisitten saisi kun muutaman jutun per vuosi..

 

["Mini"]

Mä olen kans heikkona ostamaan lapselle jos jonkinliaista. Mut harvemmin annan niitä saman tein leikkiin. Säästän pienempiä juttuja esim. sellasta tilannetta varten, että saa jostain jutusta palkaksi ja isompia mitä tulee pari kertaa vuodessa ostettua, niin sit joululahjaksi. Ei mulla nimittäin piisaa joulun alla rahat ostaa kerralla montaa lahjaa. Pitkin vuotta niitä ostan kun jotain sopivaa (yleensä kans ale-juttuja) tulee vastaan. Nii, eikä meidän silti tuu annettua itte joulunakaan montaa lahjaa. Mutta kun saa myös kummeilta ja tädeiltä ja isovanhemmilta (näistä jo tulee yhteensä 8) lahjat, niin sit onkin jo ihan hyvä (10-15) pakettia kasassa .

 

[8pallo]

Ostan liikaa. Pitäisi pyrkiä siihen, eetä ei hemmottele lasta materialla tai ruualla. Aikuisena siitä on vaan lapselle harmia, jos sitä mielihyvää on tottunut saamaan vain ostamalla ja syömällä.

 

[Micosa]

Harvoin ostan leluja huvikseen ellei joitain päiviä ole. Joskus jotain tottakai tulee ostettua, meillä on niukasti leluja.
Vaatteita ostan tarpeen mukaan, en vain siksi että halvalla saa.

 

[pha]

Meillä ei lapset saa kuin muutaman jutun per vuosi, ja ihan hyvinvoivilta noi näyttää. Jouluna ja synttärinä tulee 5-10 lahjaa ja muutoin ostan vain jos näen jotain erityisen kivaa tai tarvittua, eli ehkä joka kolmas kuukausi. Jos joskus ostaisinkin leluja tuolla tahdilla kuin aloittaja, pitäisin varmaan pitkän ostotauon ihan siitä syystä, etten halua roinaa joka puolelle. Pidetään myös aina osaa leluista varastossa, koska en halua lasten huoneiden näyttävän lelukaupalta.

Isompi lapsi on tällä hetkellä innostunut lahjojen antamisesta ja olisi antamassa pois puolet leluistaan, mutta mä toppuuttelen, koska se ei ehkä vielä ymmärrä poisantamisen lopullisuutta. Annetaan kyllä lelujamme lainaankin ja lainataan kavereilta, joten siksikin lapsi suhtautuu aika hövelisti omistamiseen. Meillä on myös sääntö, että tahallaan rikottujen lelujen tilalle ei osteta uutta, minkä olisi tarkoitus opettaa tavaran arvostamista.

 

[ap.]

Kun mulla ei edes ole ongelmana se, että haluaisin hirveästi hemmotella lapsia, vaan koen pikemminkin tämän haitallisena, mutta on vaan niiiiiiiin hirveästi kaikkia kivoja juttuja (kuten nuo magneettijutut), joita olis kiva ostaa. Ja jotka ei edes ole kalliita, vaan niitä olis varaa ostaa. Paljon joudun sanomaan lapsille, että ei osteta, jos tahtovat esim, jotain kallista lego-juttua tms.

Liittyy varmaan siihen, että omassa lapsuudessa ei ollu kaikkea tuollaista kivaa, joten omille tekisi sitten mieli ostaa kaikkea, josta ne vois tykätä.

Mutta milloin se on liikaa?

 

[Hoodrat]

Tiedän aloittaja ihan miltä susta tuntuu.

Pakko kysyä, oletko itse saanut vain synttäreinä yms.. lahjoja ja todella harvoin muulloin. Itselläni on ainakin niin ja siksi varmaankin ostan tyttärelleni ihan liikaa!

 

["viiraska"]

Tavaraa on ihan kamalasti, vaikka olen yrittänyt pitää linjaa että ostetaan vain mitä tarvitaan. Höpsähdän kyllä ostamaan yhtä ja toista, mutta käyn harvoin kaupassa (paitsi ruokakaupassa, jossa ei ole paljon leluja tarjolla). Se on paras keino välttää heräteostoksia. Toinen on se että miettii ennen kuin ostaa, missä sitä säilytetään ja miten kova työ sen keräämisessä on - tämän takia olen ollut ostamatta legoja, kunnes poika omilla säästöillään osti. Kirppareilla käyn aniharvoin ihan vain siksi ettei kerry krääsää.
Tai siis ap:n kysymys on siitä että hankkiako vai ei. Ongelma on minusta se miten välttää hankkimista. Kyllä ne muutama juttu vuodessa riittää, jouluna ja synttäreinä. Tavaralla ei ole lapsille oikeasti mitään arvoa, kun sitä saa koko ajan ja kun sitä on lopulta niin paljon ettei mahdu sekaan leikkimään. Hetken uusi lelu ilahduttaa, sitten ollaan taas jo vailla jotakin. Muistatteko vanhan sadun kalojen valtiaasta joka jäi kalastajan verkkoon? Palkkioksi kalastaja sai toivoa, ja sitten toivomuksilla ei ollutkaan loppua. Aina kalastaja kinusi vielä jotain: "Kuule harras pyyntöni, sitten tyydyn iäksi." Mutta ei kuitenkaan tyytynyt. Noita sanoja olen joskus lapsillekin nauraen siteerannut kun pyytävät jotain, minkä jälkeen eivät ikinä enää tarvitse mitään.

 

[ap.]

Harvoin ostan leluja huvikseen ellei joitain päiviä ole. Joskus jotain tottakai tulee ostettua, meillä on niukasti leluja.
Vaatteita ostan tarpeen mukaan, en vain siksi että halvalla saa.

No noi t-paidat tuli ihan tarpeeseen, kun kesävaatteita ei paljon viime kesältä sovi. Meillä ei vain ole sellaista tapaa (eikä varaakaan) siihen, että keväällä mentäisiin erikseen kesävaateostoksille ja ostettais useammat shortsit, t-paidat yms. tai tilattais nettikaupasta iso satsi, niinkuin joillakin tutuilla on tapana.

 

[Micosa]

No noi t-paidat tuli ihan tarpeeseen, kun kesävaatteita ei paljon viime kesältä sovi. Meillä ei vain ole sellaista tapaa (eikä varaakaan) siihen, että keväällä mentäisiin erikseen kesävaateostoksille ja ostettais useammat shortsit, t-paidat yms. tai tilattais nettikaupasta iso satsi, niinkuin joillakin tutuilla on tapana.

En mä sun ostoksia tai ostostapoja kritisoinut.
Vain miten mä toimin.

 

[vicy]

me ei osteta leluja muuta kuin synttäreinä, vappuna ja jouluna ja jos jotain erityistä sesonki lelua puuttuu (esim. vesipyssyt).. Vaatetta ostetaan tarpeen mukaan.

 

[ap.]

[QUOTE="viiraska";24001617]Tavaraa on ihan kamalasti, vaikka olen yrittänyt pitää linjaa että ostetaan vain mitä tarvitaan. Höpsähdän kyllä ostamaan yhtä ja toista, mutta käyn harvoin kaupassa (paitsi ruokakaupassa, jossa ei ole paljon leluja tarjolla). Se on paras keino välttää heräteostoksia. Toinen on se että miettii ennen kuin ostaa, missä sitä säilytetään ja miten kova työ sen keräämisessä on - tämän takia olen ollut ostamatta legoja, kunnes poika omilla säästöillään osti. Kirppareilla käyn aniharvoin ihan vain siksi ettei kerry krääsää.
Tai siis ap:n kysymys on siitä että hankkiako vai ei. Ongelma on minusta se miten välttää hankkimista. Kyllä ne muutama juttu vuodessa riittää, jouluna ja synttäreinä. Tavaralla ei ole lapsille oikeasti mitään arvoa, kun sitä saa koko ajan ja kun sitä on lopulta niin paljon ettei mahdu sekaan leikkimään. Hetken uusi lelu ilahduttaa, sitten ollaan taas jo vailla jotakin. Muistatteko vanhan sadun kalojen valtiaasta joka jäi kalastajan verkkoon? Palkkioksi kalastaja sai toivoa, ja sitten toivomuksilla ei ollutkaan loppua. Aina kalastaja kinusi vielä jotain: "Kuule harras pyyntöni, sitten tyydyn iäksi." Mutta ei kuitenkaan tyytynyt. Noita sanoja olen joskus lapsillekin nauraen siteerannut kun pyytävät jotain, minkä jälkeen eivät ikinä enää tarvitse mitään.[/QUOTE]

Sehän se onkin hankalaa, kun ei tiedä, mistä lapsi sitten ihan oikeasti loppuviimein oikein tykkää. Kun lapsi joskus tahtoo jotain ja vaikka itse säästää siihen ja sitten se ososttautuukin hetken huviksi. Kun taas jokin alekoppa löytö saattaa olla just se, mikä ilahduttaa pitkään ja saa mahtavia leikkejä syntymään. Aina ajattelen, että voi, tää on varmasti tosi kiva, hei tällä voi tehdä tällaistakin..

Meillä ei lapset hirveästi kinua, ymmärtävät jos sanon, että nyt ei osteta. Ja ainakin toistaiseksi ilahtuvatkin vielä kaikesta saamastaan, ovat onnellisia uusista hammasharjoistakin pitkään..

 

[chef]

Meidän lapsilla on leluja varmaan samanvertaa, kuin mitä pienessä päiväkodissa on. Ja mun mielestä ainoa haittapuoli on se, että kun on paljon sekoitettavaa, on myös paljon siivottavaa. Mutta se on aika pieni huono puoli se.

Ainakaan toistaiseksi ei lapsille ole koitunut henkistä helvettiä suuresta lelumäärästä, eikä myöskään suuresta vaatemäärästä.

En ymmärrä sitä, miksi pitäisi olla jotenkin ihan erityisen kiitollinen aina kun saa lelun tai vaatteen. Mun mielestäni uuden vaatteen saaminen on yhtä normaali asia, kuin syöminen, eli ei mikään elämää suurempi asia. Eikä sen tarvitse olla lapsillenikaan lalun tai vaatteen suhteen sen suurempi juttu.

 

[ap.]

En mä sun ostoksia tai ostostapoja kritisoinut.
Vain miten mä toimin.

Joo, ei ollu tarkoitus mitenkään töykeästi vastata, kunhan pohdin myös noita erilaisia vaateostoskäytäntöjäkin =)

En ottanu kritiikkinä.

 

[BootyPeppi]

Ei meillä ole mitään. Ainoa voisi olla se, että pitää osata myös luopua jos saa uutta. Eli kerätään laatikkoon ja lahjoitetaan sellaiselle joka niitä tarvitsee.

 

[Micosa]

Joo, ei ollu tarkoitus mitenkään töykeästi vastata, kunhan pohdin myös noita erilaisia vaateostoskäytäntöjäkin =)

En ottanu kritiikkinä.

Okei, hyvä

 

[tiimarinvihko harmaana]

Mulla ei ole edes mitään hinkua ostaa lapsille koko ajan kaikkea. Ehkä se johtuu siitä, että omassa lapsuudessani leluja on ollut riittävästi. Ei ole tarvetta elää tässä asiassa lasten kautta.

Okei, kun esikoinen oli pieni, niin silloin tuli osteltua. Sittemmin viisastuin, sillä esikoinen ei ole todellakaan arvostanut kaikkia lelujaan tai edes leikkinyt niillä innokkaasti. Lisäksi vihaan tavaravuorta lastenhuoneen lattialla, joten siksikin välttelen lasten hukuttamista leluihin. Inhoan myös huonolaatuista halpamuovitavaraa ja ostelen useimmiten vain kehittäviä laatuleluja, synttäreinä ja jouluna noin suunnilleen. Sitä krääsää tulee kiitettävästi sitten muualtakin.

Myöskin säännöllisesti käyn esikoisen kanssa sen lelut läpi ja sellaiset lahjoitetaan pois, jotka ovat jääneet vähäiselle käytölle.

 

[Keittiönoita]

Lasten ollessa pieniä mä olin - onneksi? - sen verran persaukinen, että ei ollut mahdollisuutta ostaa koko ajan jotain. Lapset oppivat odottamaan vähintäänkin mun palkkapäivääni, useimmiten synttäreitään tai joulua. Jatkoin samalla linjalla, vaikka elintaso myöhemmin nousikin.

 

["vieras"]

Mä olen koittanut iskostaa päähäni sen ajatuksen, että usein sellaiset ihmiset on tosi tyytymättömiä ja kyltymättömiä, jotka saa jatkuvasti kaikkea. Mitkään vanhat lelut ei oikein kiinnosta, ja se uusikin vain hetken.

Mä en pienenä saanut juuri mitään koskaan, vaatteet oli lähes aina muiden vanhoja (ala-asteella esimerkiksi käytin mummoni hylkäämiä takkeja ja neuleita, jotka oli mulle noin ymmenen numeroa liian isoja ja tyyliltään melkoisen... mummoja), ja voi että kun oli ihanaa joskus saada jostakin ihan uusi, hieno vaate tai lelu, vaikka kyseessä olisi ollut vain joku merkitön halpistuote. Leluista pidettiin hyvää huolta ja niillä leikittiin kauan. Haluaisin, että lapseni saa kokea saman saamisen ilon ja oppii nauttimaan omistamastaan, eikä pelkästään uutuudenviehätyksestä. Toisaalta haluan, että lapseni ei tarvitse hävetä vaatteitaan tai kuunnella kerrasta toiseen kaihoisasti, mitä kaikkea uutta kaverit sai kauppareissulla tietäen, ettei itse saa mitään muulloin kuin jouluna ja synttäreinä.

Meidän lapsi on vasta puolivuotias, mutta olen ostanut hänelle jo jemmaan (kirpparilta) kasan kaikkia ihania palapelejä, kirjoja ym.... En usko, että lapsi tarvitsisi niitä kaikkia, mutta musta tuntuu että paikkaan jotenkin itselleni sitä ettei tavaraa juuri ollut ostelemalla nyt kaikkea, mitä olisin pienenä halunnut.

 

["Olivia"]

No ihan vain sellaisia, että yritän ostaa vain sellaisia leluja, joilla kuvittelen leikittävän paljon ja kauan, ja usein lisäksi yritän ostaa opettavaisia leluja. Kirjoja yritän ostaa käytettynä. Duplot esimerkiksi ovat meillä tosi suosittuja ja nehän ovat äärimmäisen kestäviä, joten siinä mielessä myös ekologisesti parempia leluja kuin halvat krääsät, jotka menevät rikki.

 

[Aamuäree]

OStan vain tarpeeseen ja tosi nihkeästi esim. mitään leluja.
Kun ostetaan uutta, pitää luopua vanhasta.
Kirjoja ostan 'helpommin' mutta iitäkin pyrin löytämään kirppareilta tai alekopasta.
Tehdään itse mitä osataan ja voidaan, kolutaan kirpparit ja roskalavat tms esim kun huonekaluja hankitaan.
Tuunataan ja ollaan ilman.

 

["Olivia"]

Niin ja nykyään yritän ostaa pienempiä leluja... Harmittaa vieläkin yhdet nukenvaunut jotka ostettiin, hitsi ne vie koko lattiatilan lastenhuoneesta...

 

["hankey"]

Ihan liikaa on tavaraa. yritän vähentää ostamista ja lelujen/krääsän suhteen olen hyväksi havainnut sen, että annan lomalla lapselle itselleen rahaa ja hän sitten ostaa mieleisensä lelun/karkin/krääsän. Lapset ovat paljon harkitsevaisempia oman kuin äidin rahan suhteen.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Ap kuulostaa minulta. :snotty:

Koitan opettaa itseäni siihen, että lapsen pitää ensin jotain haluta ennen kuin sen sille ostan/annan. Eikä sittenkään ihan heti ja automaattisesti.

Mutta kun. Mä en itse ole lapsena saanut kovinkaan helposti, jos ollenkaan, juuri mitään. Joten kun mulla on kerran mahdollisuus antaa omalle lapselleni, selkeästi koitan jotenkin hoitaa homman paremmin kuin mulla itselläni oli... En tiiä, ilostuttaako lahjat enemmän äitiä vai lasta. Epäilen, että välillä jopa äitiä.

Ja joo, tiiän, ettei näin sais olla, ja koitan korjata asiaa koko ajan. Oon jo paljon muuttunutkin. =) (esim. leikkimökki meillä seisoo pihassa ...seisoi jo, kun tähän muutettiin, mutten sitä kunnosta tai laita leikkikäyttöön ennen kuin lapsi edes tahtoo siellä leikkiä tai tietää, mikä se on. Laitan sen kyllä aikoinaan, mutta en vielä. Tahtokoon ensin leikkimökkiä ennen kuin saa.) Toisaalta lelujen suhteen pidän parempanakin ostaa ja antaa pitkin vuotta eikä vai jouluna ja synttärinä. Mun sisko taas tekee niin, että jouluna lapsi saa niin suuren vuoden kerralla, että jopa lapsi itse sanoi viime jouluna, että ei enää... Joten minusta on parempi antaa yks kerrallaan, mutta usein, kuin sitten jumalaton määrä kerralla.

 

[piina]

Kun ei käy jatkuvasti kaupoilla, tulee harvemmin kiusauksia shoppailla. Ale-löydöt varastoin aina synttäreille/jouluksi. Kirpparilöytljä tulee välillä annettua lapsille, vuositasolla muutamia, noh, viime esim. viime la tuli ostettua poikanukke, semoista kun ei meidän tytöilllä olekaan.