Mitä periaatteita teillä on materian hankkimisessa lapsille?

["vieras"]

- ostan lautapelin kerran vuodessa
- isommat lelut jouluksi (säilön vaikka 11kk jos tarpeen)
- vaatteita vain ennakkoon suunnitellusti, esim kun tarve verkkapukuun tai t-paitoihin
- joskus lähdetään kirpparille kun haluaa "palkita" lasta, saavat itse valita jotain sieltä
- pienimmälle ostan heräteostonakin vaatteita jos on kaunis kuosi
- vanhin on niin valikoiva vaatteiden suhteen että jos näen jotain hänen makuunsa, niin ostan
- alennuksesta tai tarjouksista ostan usein tavaraa syntymäpäivälahjakätköön (koulukavereille)

Kun on usempi lapsi niin ei oikeasti enää hingu ostaa krääsää nurkkiin. Sitä tulee syntymäpäivinäkin (4 lasta) niin että hermot koetuksella. Säännöllisesti kärrätään hyväntekeväisyyskirpparille lasteja ja surutta heitän rikkinäiset lelut/ pelit joista puuttuu kortteja tms. roskiin.

 

["Moi"]

Ei meillä ole mitään. Ainoa voisi olla se, että pitää osata myös luopua jos saa uutta. Eli kerätään laatikkoon ja lahjoitetaan sellaiselle joka niitä tarvitsee.

Näin meillä myös. Lahjoitetaan kaikki turha ja annetaan hyväntekeväisyyteen.

 

[pha]

En ymmärrä sitä, miksi pitäisi olla jotenkin ihan erityisen kiitollinen aina kun saa lelun tai vaatteen. Mun mielestäni uuden vaatteen saaminen on yhtä normaali asia, kuin syöminen, eli ei mikään elämää suurempi asia. Eikä sen tarvitse olla lapsillenikaan lalun tai vaatteen suhteen sen suurempi juttu.

Mun mielestäni ainoa oikea tie tulevaisuutta ajatellen on materialismin välttäminen kaikin keinoin. Lapsena pitää siis aloittaa. Sanotaanhan hamstraajistakin, että pohja tavaran haalimiseen luodaan usein jo nuorena, joten miksei homma toimisi toiseenkin suuntaan. En näe ihanteena sitä, että lapset tottuvat siihen, että tavaraa tulee ja menee joka suuntaan, sillä elämän voi rauhoittaa tältä osin suht helposti. Ärsyynnyn joka kerta, jos kysyessäni lapsen kuulumisia saan vastaukseksi "mulla on tällainen uusi BaguBrazmikälie!" No vau, kiva, mutta olisko jotain muutakin tapahtunut..?

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";24001847]- ostan lautapelin kerran vuodessa
- isommat lelut jouluksi (säilön vaikka 11kk jos tarpeen)
- vaatteita vain ennakkoon suunnitellusti, esim kun tarve verkkapukuun tai t-paitoihin
- joskus lähdetään kirpparille kun haluaa "palkita" lasta, saavat itse valita jotain sieltä
- pienimmälle ostan heräteostonakin vaatteita jos on kaunis kuosi
- vanhin on niin valikoiva vaatteiden suhteen että jos näen jotain hänen makuunsa, niin ostan
- alennuksesta tai tarjouksista ostan usein tavaraa syntymäpäivälahjakätköön (koulukavereille)

Kun on usempi lapsi niin ei oikeasti enää hingu ostaa krääsää nurkkiin. Sitä tulee syntymäpäivinäkin (4 lasta) niin että hermot koetuksella. Säännöllisesti kärrätään hyväntekeväisyyskirpparille lasteja ja surutta heitän rikkinäiset lelut/ pelit joista puuttuu kortteja tms. roskiin.[/QUOTE]

Miten sä pystyt valitsemaan koko pelitarjonnasta vain yhden pelin vuodessa? Mulle nuo pelit tuottaa suurta ongelmaa. Pelataan kaikenlaisia pelejä ja tykkään hirveästi itse vaihdella peliä, en jaksa hirveän montaa kertaa peräkkäin pelata samaa..

 

[halipupu harmaana]

Meillä periaate on se, että lähinnä jouluna ja synntärinä lapset saa leluja yms. tavaroita ja niidenkin toivotaan olevan kestäviä ja leikittäviä esim. Brion junarataa on paljon ja buploja, joista voitaneen kohta jo luopua. Muutenkin hankitut lelut on sellaisia, joissa on jotain ideaa ei sitä mitä kavereilla on päiväkodissa jne...

Lisäksi meillä on jonkin verran mun ja miehen vanhoja leluja lapsuudesta ja sitten leikeissä on ihan tavallista keittiötavara, purkkia ja purnukkaa jne... Nyt kesäksi ostin sulkismailat ja tennismaila on harkinnassa, kun esikoinen on siitä kiinniostunut, mutta onneksi olen sen verran saita, että harkitsen aika tarkkaan mitä ostan ja milloin. Tuleehan niitä heräteostoksia joskus tehtyä, mutta aika harvoin, kun roinaa on jo muutenkin paikat täynnä ja kohta on taas synttärit esikoisella.

Vaatteita lapsille ostan tarpeen mukaan, mutta kuitenkin niin että vaatteita on ja lisäksi kun lapset on poikia, niin käytännöllisyys menee kaiken edelle. Tytölle tulisi varmasti osteltua enemmän vaatteita ja onhan kaupoissa enemmän valikoimaakin tytöille.

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Meillä lapsi on vielä pieni, joten en tiedä tuleeko miten tulevaisuudessa muuttumaan lelujen ym. saaminen.. Mutta pyrin kyllä aina harkitsemaan ennen ostoa, että onko joku lelu hyvä, onko se kestävä tai kuinka kauan lapsi tulisi sillä leikkimään. Toki aina tulee yllätyksiäkin eli jotkut simppelit palikat tuleekin menemään varmaan vuosia, lapsi leikki niillä jo puolen vuoden ikäisenä ja tuntuu että aina se keksii niistä uutta, nyt niitä voi käyttää hiekkalaatikolla jne. Ja sitten joku kalliimpi juttu ei olekaan ollut niin kiinnostava..

Mutta harkiten ostan, mietin etukäteen millaisia leluja ehkä tarvitaan tulevaisuudessa ja jos sattuu sopiva kohdalle niin ostan (usein käytettynä). Pääasia kai on ettei lapsi saa aina ihan kaikkea haluaamansa kaupassa.. Ja rahan käyttöä noin yleensäkin voisi alkaa opettamaan aika pienillekin lapsille, antaa juuri sitä omaa rahaa jolloin lapsi joutuu enemmän miettimään mitä tavarat maksaa, mikä on paljon rahaa ja joutuuko ehkä säästämään että saa jonkun tietyn jutun.

 

["vieras"]

Miten sä pystyt valitsemaan koko pelitarjonnasta vain yhden pelin vuodessa? Mulle nuo pelit tuottaa suurta ongelmaa. Pelataan kaikenlaisia pelejä ja tykkään hirveästi itse vaihdella peliä, en jaksa hirveän montaa kertaa peräkkäin pelata samaa..

Useimmissa lautapeleissä on kuitenkin toistuvat teemat (etenemispelit), joten meillä on vähän eri tyylisiä joka kerta. Tietysti löytyy perinteiset Afrikan tähdet jne. jo perintökaluina. Sitten on ostettu vaihdellen tietopeliä, tarinapeliä, toimintapeliä jne. Viime jouluna toivottiin Trivial Pursuit pappalta kun en ole raatsinut itse ostaa.

Cranium on perhepeleistä ihan paras