\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.07.2005 klo 00:14 Ninnu kirjoitti:
no jos ei ole käynyt isyys tunnustuksessa vai miksi sitä nyt kutsutaan niin lapsesi isällä ei ole oikeutta tavata lastasi jos et halua niin.. tosin itse antaisin antaa nähdä eihän se velvoita sinua mitenkään esim alkaa uudestaa lapsen isän kans =)
toi mitä sanoit on lainopillisesti ihan oikein, että jos isyyttä ei ole vahvistettu, ni lapsella ei lain mukaan silloin ole isää.
kumminki (jos en väärin muista) isä voi myös vaatia isyyden tunnustusta, mut se on eri asia otettaisko sitä huomioon. käy jotenkin miehiä sääliksi ku niillä ei periaatteessa oo oikeutta omaan lapseen, jos äiti päättää että lapsen on parempi elää ilman isää, isän joutuu edetä oikeusteitse, eikä silloinkaa oo täysin varmaa että saa edes tapaamisoikeuksia, yhteishuoltajuudesta puhumattakaan.
enivei, inhimillisesti ajateltuna mun mielestä ois väärin torjua isä täysin. minkäs sille voi että kyseessa sattu olemaan vähän myöhäisherännäinen henkilö, joka ehkä vasta nyt tajus mistä on jäämässä paitsi, mut niinku sanotaa, parempi myöhään ku ei milloinkaan. mietin tätä asiaa niinkin että jossain vaiheessa lapsi huomaa että muillakin on isät, ja alkaa kysellä omaansa, eiks silloin ois parempi että isä ois edes jollain lailla mukana kuvioissa.
ja jos nyt päätät antaa isälle oikeuden tavata lastaan, ni sit kannattaa harkita sitä isyyden tunnustusta, vaikka yksinhuoltajuus pysyis ap:lla. jos isä kerran haluaa osallistua lapsen elämään, on mun mielestä reilua, että se osallistuu siihen myös taloudellisesti, eli maksaa elatusmaksuja.
sormet kipeytyy kirjottamisesta...
Isä ei halunnut olla raskaudenkaan aikana missään tekemisissä kanssani eikä se ole ollut ensimmäiseen 3kk lapsen syntymästä missään tekemisissä. Nyt ku on menny 4kk lapsen syntymästä on isä alkanut pitää yhteyttä ja ehdottanut tapaamisia ja kysellyt lapsesta.. pitäisikö asiaan muka suhtautua iloisesti?? :O
