Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa?

[lopen uupunut]

Palasin töihin 3 lapsen yhna vajaa kaksi vuotta sitten. Työ on vaihtunut tänä aikana 3 kertaa, koska alamme on naisvaltainen, akateeminen, huonosti palkattu ja pätkätöinen.
Olin eronnut jo aiemmin, mutta vuodet narsistin kanssa olivat tehneet minusta todella itkettyneen ja heiveröisen raunion. Terve ja vahva en ole vieläkään, mutta yritän kovasti.

Työ on erittäin haastavaa ja vaikeaakin. Uudet työt on aina pitänyt opetella yksin, ilman perehdytystä. Työmatkaa on kaksi tuntia päivässä. Lasten kanssa mitään apua ei ole, eikä tukijoukkoja.

Vajaa vuosi sitten tapasin hienon miehen työpaikalla. Hänen kanssaan on ollut hyvä olla. Koskaan ei miehen kanssa ole tuntunut sellaiselta. Kaikki voisi siis olla hyvin, mutta ei sittenkään...

Minä en saa yhdistettyä edes työtä ja lapsia suosiolla. Riittämätön olo on koko ajan. Taloudellista pakkoa töissä ei olisi käydä, mutta olin pitkään kotona ja jos koskaan haluan olla enää työelämässä, on palautuminen tapahduttava nyt. Haluaisin näyttää myös lapsille normaalia esimerkkiä, isä kun on paatunut ja työtön, eikä hoida mitään asioita kunnolla.
Myöskään parisuhteelle ei sitten löydy aikaa suosiolla, mutta mies haluaa ja tarvitsee sitä. Itse en ole varma, mitä tarvitsisin kaikista eniten. Hän tuntuu olevan parasta mitä minulle on ihmissuhderintamalla tapahtunut koskaan, mutta hän ei pysty odottamaan, että elämäntilanteeni tasaantuisi ja muutenkin koen, että hän vähättelee jaksamisongelmiani. Hänen neuvonsa on vain relata ja tehdä vähemmän.

Miehellä on oma haastava työnsä ja omat lapset joka toinen viikko, enkä haluakaan häntä arjessani auttamaan. En halua olla kiitollisuudenvelassa kenellekään.

Mies haluaisi, että järjestäisin aikaa kahdestaan ja saattaa olla, että sitä haluaisin itsekin. Lapsivapaata minulla ei ollut kotonaolessani koskaan tuntiakaan, mutta silloin tällöin voisin nyt viettää aikaa miehen kanssa kaksin, vaikken sellaista aiemmin ole kaivannutkaan. Se olisi kuitenkin vain silloin tällöin. Mies on myös väläytellyt haluavansa muuttaa joskus saman katon alle. Minä pelkään ajatusta uusperheestä enkä halua lapsille muutoksia. Heillä on kuitenkin perusturvallinen kotiympäristö.

Mitäköhän edes kyselen...Mihin minä panostaisin nyt? Mulla on paha olla koko ajan ja itkettää, vaikka asiat ovat siinä mielessä hyvin, että on lapset, työ ja jopa ihmissuhdekin eikä tarvitse enää pelätä joka päivä, kuten oli vuosikausia. Silti itken työmatkat, itken jopa töissä. Miestä haluaisin nähdä vain silloin,kun ei itketä, koska hän aina huomaa alakulon, kyselee ja syyllistääkin - mullahan pitäisi olla kaikki hyvin ja mun pitäisi olla onnellinen!!

 

[rockyroad]

Mikä sua itkettää? Työn rankkuus, se ettei aikaa ole tarpeeksi lapsille vai se, ettet saa miestä mahdutettua arkeesi? Sori, mä en ihan tätä hokannut. :ashamed:

Itse tuossa tilanteessa antaisin sen parisuhteen olla. Lapset tulis eka ja jos mies ei sitä tajuaisi ja alkaisi noin painostaa, mua ahistaisi. Tuollainen asioiden kiirehtiminen ja toisen väsymyksen vähättely olis ihan kamalaa.

 

[njoo]

"mutta hän ei pysty odottamaan, että elämäntilanteeni tasaantuisi ja muutenkin koen, että hän vähättelee jaksamisongelmiani. Hänen neuvonsa on vain relata ja tehdä vähemmän."
mietippä tuota lausetta nyt hetki , jos mies ei sinua pysty odottamaan tuskin se on sen arvoinen mies.. jos mies vähättelee sinua tuskin silloinkaan.

 

["a p"]

Luulen, että mua itkettää lapset. Mä en olisi vielä halunnut olla näin työntäyteinen. Mun oli vain pakko tarttua tilaisuuteen, kun se oli siinä. Palaaminen töihin näytti jo melkoisen mahdottomalta ylipäätään. En olisi kuitenkaan vielä ollut valmis jättämään lapsia niin päiväkodin armoille ja esikoista koulun jälkeen kotiin. Lisäksi työt tulevat vielä kotiinkin, enkä saa enkä osaakaan niitä hoitaa työajan puitteissa kokonaan.

Miehen mielestä ongelma on asenteeni työhön. Pitäisi tehdä 70% ja se riittää - ei siis lyhennettyä työaikaa, vaan ei niin täysillä. MInä olen kokenut, että täytyy näyttää itselle, että pystyn ja muutkin odottavat minulta panosta. Töissä kuulin jo haastattelussa, että ei sinusta ole tähän kolmen lapsen kanssa yksin.

 

["a p"]

"mutta hän ei pysty odottamaan, että elämäntilanteeni tasaantuisi ja muutenkin koen, että hän vähättelee jaksamisongelmiani. Hänen neuvonsa on vain relata ja tehdä vähemmän."
mietippä tuota lausetta nyt hetki , jos mies ei sinua pysty odottamaan tuskin se on sen arvoinen mies.. jos mies vähättelee sinua tuskin silloinkaan.

totta. hän tosin itse on sitä mieltä, että hän kannustaa ja ohjaa oikeaan suuntaan ja yrittää herättää minua näkemään positiiviset, hyvät asiat. minä olen rasittava, kun en niitä väsymykseltäni näe.

hän on sanonut aina, että hän on kanssani sen, mitä työt ja muut haasteet antavat myöten. minusta se on ok. muuten häntä alkaa ahdistaa. ymmärrän sen. minä olen ollut hänen kanssaan aina, kun hän on halunnut, tosin en aina hänen luonaan, vaan hän on saanut tulla meille koska haluaa. paljon olen kuitenkin ollut siellä, vaikka en olisi halunnut vaan olisin esim. viikonloppuisin tarvinnut aikaa järjestellä tulevaa arkirumbaviikkoamme tai tehdä töitä. hän ei ole nähnyt tätä kuin halunani kiukutella tai satuttaa häntä: "sulle siivoaminen ja pyykkäys on tärkeämpää kuin minä?"

 

[M32]

Toivottavasti tämä mies herää ymmärtämään, miten vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta on yhdistää työ, vapaa-aika, parisuhde ja lasten hoitaminen tyydyttävällä tavalla. Aika ja jaksaminen ovat hyvin rajallisia resursseja, ja jo työn ja harrastusten tai työn ja parisuhteen yhteensovittaminen voi olla hankalaa. Itse olen ratkaissut tämän yhtälön jättämällä lapset kokonaan tekemättä. Se on tehnyt elämästäni huomattavan helppoa moniin tuttuihini verrattuna, mutta sinulle se ei tietenkään vaihtoehto. Nähdäkseni miehen on päätettävä, tulevatko hänen tarpeensa tyydytetyiksi tässä suhteessa, vai onko parempi lähteä. Sinä et selvästikään voi joustaa enempää, ja jos yrität, todennäköisesti katkeat. Älä vaaranna omaa hyvinvointiasi miehen tai työn vuoksi!

 

["Vieras"]

Mä kyl ymmärrän miehen tarpeen joskus viettää aikaa kaksin.

Mä luulen, että sä olet nyt vähän liiankin uhrautuvainen ja kuvittelet olevasi lasten hoitajana täysin korvaamaton. Luuöen, että säkin tarvisist sitä omaa aikaa, ja ihanaa aikaa mukavan miehen kanssa.

Sanot, että ei olisi taloudellista pakkoa käydä töissä. Kun kuitenkin käyt, niin oletko edes selvittänyt, mitä maksaisi ottaa toisinaan lastenhoitaja. Vaikka joka toinen viikonloppu. Lapsista se voisi o la jopa hauskaa! Itse yllätyin kun kokeilin, olin kuvitellut olevani The one and only lapsilleni, mutta heillä oli hauskaa hoitajan kanssa.

Saisit vähän lepäillä, piristyä, rentoutua. Sit varmaan itkettäis vähemmän

 

[fjksl]

Anna elämän viedä, asioilla on tapana lutviutua. Tsemppiä!

 

[astrolabe]

Työmatkasta kun voisit karsia niin, että se hoituis alta puolen tunnin niin elämäsi helpottuisi. Tai sitten vaan vaihdat radikaalisti alaa, se ei todellakaan vaadi aina lisäopiskeluja! Uskoisin, että parisuhde auttaa jaksamaan, ei niinkään vie voimia, jos kerran tukiverkottomana saat edes juteltua jonkun toisen aikuisen kanssa ja koet olevasi rakastettu.

 

["vieras"]

no se mies on siinä kyllä oikeassa, että et saa mitään palkintoa siitä ikinä, vaikka tekisit koko ajan kahden ihmisen työt.

Et, vaikka olisit mies, mutta aivan varmana et, koska olet nais.

EI TARVII saada vatsahaavaa töistä, ei kuulu tehdä töitä työajan ulkopuolella. Ei vaikka olisi kuinka akadeeminen. Sulla on vain yksi elämä ja lapsillasi yksi lapsuus. Panosta niihin.

Potkut voit saada vaikka pitäisi firmaa yksin pystyssä.

 

[mami vm-61]

Koska ilmeisesti sulla ei ole talodellisesti tiukkaa niin mitäs jos palkkaisit kotiapulaisen, hän voisi siivota ja tehdä ruokaa lasten ollessa koulussa ja päiväkodissa eikä näin ollen esikoisenkaan tarvitsisi olla yksin koulun jälkeen, myös päaiväkodissa olevat vois ehkä hakea jo aiemmin iltapäivällä pois niin ettei tulisi liian pitkiä hoitoaikoja. Käsittääkseni Suomessa saa kotiapulaisesta mahdollisesti jotain verovähennystäkin. Parisuhteesta; pidä kiinni siitä ettet ole aina saatavilla kun miesystäväsi haluaa, sulla on oma elämä ja lapset ja ihminen tarvitsee myös omaa aikaa latautumiseen, jos nyt jo mahdollistat että olet aina tavoitettavissa niin myöhemmin sitä on vaikea muuttaa. Jos mies ei kestä sitä, niin sitten hän ei valitettavasti ole vielä kypsä aikuinen ja pitemmän päälle olet todennáköisemmin onnellisempi ilman häntä. Tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä!

 

["a p"]

Koska ilmeisesti sulla ei ole talodellisesti tiukkaa niin mitäs jos palkkaisit kotiapulaisen, hän voisi siivota ja tehdä ruokaa lasten ollessa koulussa ja päiväkodissa eikä näin ollen esikoisenkaan tarvitsisi olla yksin koulun jälkeen, myös päaiväkodissa olevat vois ehkä hakea jo aiemmin iltapäivällä pois niin ettei tulisi liian pitkiä hoitoaikoja. Käsittääkseni Suomessa saa kotiapulaisesta mahdollisesti jotain verovähennystäkin. Parisuhteesta; pidä kiinni siitä ettet ole aina saatavilla kun miesystäväsi haluaa, sulla on oma elämä ja lapset ja ihminen tarvitsee myös omaa aikaa latautumiseen, jos nyt jo mahdollistat että olet aina tavoitettavissa niin myöhemmin sitä on vaikea muuttaa. Jos mies ei kestä sitä, niin sitten hän ei valitettavasti ole vielä kypsä aikuinen ja pitemmän päälle olet todennáköisemmin onnellisempi ilman häntä. Tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä!

Työssäkäynti ei kannata taloudellisesti, koska työmatka nielee kuudesosan kehnosta palkasta. Meillä on säästöjä, koska elämme todella yksinkertaisesti. Jotenkin minusta tuntuisi vaikealta olla vielä enemmän lasten elämästä pois palkkaamalla lastenhoitaja. Muuta apua tarvitsisin kyllä.

Nyt ollaan ensimmäistä kertaa viikonloppu ihan vaan lasten kanssa kotona melkein vuoteen! Tuntuu ihan siltä että voisin hengittää! Ei kai sen niin kuuluisi olla...Tosin töitä mulla on viikonlopuksi, mutta ihanaa, että saadaan olla "ihan rauhassa" ja siivoilla vähän yhdessä, eikä tarvitse ottaa "ulkopuolisia" huomioon, eikä lasten tarvitse luovuttaa minua miehelle, vaikka hänestä todella tykkäävätkin.

 

["vieras"]

Itse tekisin niin, että jos mies ei ole valmis odottamaan elämäntilanteesi selkiytymistä, jatkaisin ilman häntä ja pyrkisin tekemään kaikenlaista lasten kanssa ja tekisin elämästä lasten kanssa mahdollisimman hyvää. Ainakin juttelisin miehen kanssa asiasta, ja jos hän ei pysty (halua) ymmärtämään tilannettasi, en jatkaisi suhdetta.

 

["samma här"]

Itse olen myös kolmen lapsen yh ja juuri aloittanut työelämän uudestaan. Minulla on muutenkin aika samanlainen tilanne kuin sinulla, tosin se mies puuttuu.

Minusta kuulostaa siltä että olet vain yksinkertaisesti väsynyt. Elämä on rankkaa kun pitää hoitaa yksin kolme pientä lasta, työ, koti ja ties mitä vielä lisää. Saisit nostaa hattua itsellesi kun sen kaiken jaksat selväjärkisenä! Olen myös sitä mieltä että sinun kannattaa pitää hyvästä ihmissuhteesta ehdottomasti kiinni koska se on yksi suurimmista asioista joista voit saada itsellesi voimaa. Älä päästä miestä menemään jos hän sinusta hyvältä tuntuu. Muista että sinäkin tarvitset itsellesi hyvää, jo pelkästään lastenkin takia. Kun muistat huolehtia omasta hyvinvoinnistasi lapsetkin voivat hyvin. Elämästä kuuluu nauttia, ihan meidän jokaisen, ja silloinkin kun lapset on pieniä.

Toivon että saat asiat järjestymään ja mielen iloisemmaksi. Voimia arkeen!

 

[iu]

En tiedä, jotenkin sain tuosta miesystävästäsi vähemmän miellyttävän kuvan. Onko tämä vain mun tulkintaani, vai oikeastiko hän
- syyllistää
- vähättelee
- pitää sinua rasittavana
- tapaa sinua silloin kun hänelle itselleen sopii, mutta vaatii sinua joustamaan ja järjestelemään

Tämä jakso erityisesti särähti pahasti korvaan (silmään):

"hän on sanonut aina, että hän on kanssani sen, mitä työt ja muut haasteet antavat myöten. minusta se on ok. muuten häntä alkaa ahdistaa. ymmärrän sen. minä olen ollut hänen kanssaan aina, kun hän on halunnut, tosin en aina hänen luonaan, vaan hän on saanut tulla meille koska haluaa. paljon olen kuitenkin ollut siellä, vaikka en olisi halunnut vaan olisin esim. viikonloppuisin tarvinnut aikaa järjestellä tulevaa arkirumbaviikkoamme tai tehdä töitä. hän ei ole nähnyt tätä kuin halunani kiukutella tai satuttaa häntä: "sulle siivoaminen ja pyykkäys on tärkeämpää kuin minä?"

Mä en varmaankaan jaksais ottaa paineita enää tuollaisesta ihmissuhteesta. Mukavampiakin miehiä on olemassa!