Mitä tässä voi olla takana?

[ap..]

Niin ja sekin on jännää, että haluaa seurustella seillaisen naisen kanssa joka ei istu päivät pitkät baareissa ja joka käy töissä ja huolehtii itsestään. Silti itse halutaan istua siellä baarissa mieluummin kuin kotona sen kunnollisen kumppanin kanssa (??).

Olenkin sanonut miehelle että miksei sitten valitse sieltä baarista sitä kumppania, eikö olis kiva istua siellä yhdessä päivät pitkät eikä tulis riitaa siitä missä äijä luuraa. Olis vaan sitä huoletonta olemista ja onni kukoistaisi! Mutta ei hän kuulemma alkaisi sellaisen kanssa seurustelemaan.. niin, sehän olis kamalaa kun se akka olis sitten siellä hänelle pyhässä paikassaankin jatkuvasti. Sehän on miehen omaa reviiriä se, ei sinne akkoja kaivata. Eli ihan sama miten päin asian vääntää, ei ole hyvä jos on akka kotona eikä ole hyvä että on baarissa mukana. Parempi ilmeisesti ettei akkaa ollenkaan. Mutta ihminen nyt vain on sellainen että kaipaa myös läheisyyttä eikä yhden illan jutut sitä varmaan tarjoa kovin pitkälle. Siksi pitäis olla joku kotona odottamassa armasta kotiin. Kunhan se tapahtuu omilla ehdoilla. Pääsinpäs taas vauhtiin...

 

[Vapaa varis]

Ap;n kertomuksista tulin sellaiseen johtopäätökseen, että siinä suhteessa seurusteli vain tämä naisenpuoli. Mies ei ole edes kokenut seurustelevansa.

Naiset sitoutuvat seksikumppaneihinsa tuntein, varsinkaan tuon sorttinen mies ei lainkaan. Joten ette mielestäni olleet lainkaan pari muuta kuin sinun omassa mielessäsi. Vapaa varis tykkää kuitenkin varmistaa tarpeillensa turvallisen ja helpon tyydyttämispaikan, siihen sopii erinomaisesti sitoutuvaa sorttia oleva naaras. Ainut ongelma tämän liiteleväisen kannalta on, että naaras pyrkii rajoittamaan lentoratoja ja se ei sovi varikselle lainkaan. Siksi hän liitelee entistä kauemmas ja pidemmäksi aikaa. Lopulta ei ole enää tarvetta edes piipahtaa entisessä parkkipaikassa.

Anna variksen lentää ja katsele enemmän toiseen sitoutuvaa miestyyppiä.

 

[Epätoivoinen ko?]

Vapaa varis kiteytti asian hyvin miehen kannalta. Olen nainen ja itse "roikkunut" vastaavassa tapailusuhteessa, kuin ap, nyt jo kolme vuotta. Ehkä me tapaamme vähän useammin; noin kerran viikossa lauantai-illasta sunnuntai päivään. Liikumme myös sukulaisissa (enimmäkseen miehen), ulkona ja matkoilla yhdessä. Mutta ap:n miehen asenne on niin tuttua että vatsasta kouraisi kun sitä luin.

Mies ahdistuu silmin nähden jos esim joutuu tekemään jotakin mitä ei halua, ja sehän ei halua tehdä paljoa muuta kuin omia juttuja, harrastuksia, töitä. On hyvin itsekäs eikä tee useinkaan kompromisseja. Keskittyy omiin asioihinsa, ei vastaa soittoihin, viihtyy kotonaan vain iltamyöhät. Joskus mietin että paholainenko sitä ajaa takaa, kun ei voi koskaan pysähtyä.

En ole pystynyt irroittautumaan, mutta vanginvartijan roolin olen tiedostanut ja melkein siitä luopunutkin. Olen siis jo vähäsen luovuttanut. Olen ollut rakastunut. Sen asian hyväksyminen että tämän miehen kanssa en koskaan saa muuta kuin avec-roolin, ei perhettä, yhteistä harrastusta, eikä kotia, on hyvin tuskallista. Olisin niin halunnut sitä, mutta kun toinen ei.

 

[:=)]

Hih! Tuo oli hyvä vertauskuva! Ja kiitos oikein hyvistä neuvoista! Silmät aukeavat tässä koko ajan enemmän ja enemmän.. On tämä mies todistellut kyyneleisin silmin rakastavansa minua yli kaiken, mutta eipä se paljoa lohduta tässä tilanteessa. Oikeastaan alkaa iskeä kiukkukin päälle kun on ollut itseasiassa todella törkeä minua kohtaan, käyttänyt tunteitani hyväkseen oikein kunnolla. Toivotaan että totuus iskee hänellekin jossain kohtaa ja tulee kylmää vettä niskaan. On se varmaan kiva maata kotona yksin krapulassa kun on tullut reissuiltansa ties mistä. Tosin tällä miehellä olisi kuulemma ollut jo tänäkin aikana niin paljon vientiä että tietää, mutta hän ei vain ole niihin houkutuksiin tarttunut... ja pah!

 

[^^]

^^ tuo edellinen kommenttini oli siis vapaalle varikselle. Otan osaa "Epätoivoinen ko?" jos olet roikkunut samanlaisessa suhteessa jo kolme vuotta. Minä en enää jaksanut, tuli vain yksinkertaisesti mitta niin täyteen. En halunnut kuvitella itseäni tulevaisuudessa samanlaisessa jamassa yksinäni rakentamassa kotia kun toinen lentelee maailmalla..

En osannut kuvitellakaan ennen tätä miestä että tätäkin lajia oikeasti löytyy. Minun kohdalleni on ennen osunut aivan erityyppisiä miehiä, eivät ainakaan ole manipuloineet ja pitäneet tuolla lailla varalla. Koita sinäkin nyt irrottautua lopullisesti tuosta suhteestasi. Mieti mitä sinullekin on jäänyt käteen kolmesta vuodesta. Arvaan että teillä ei ole mitään yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ja että olet vieläkin tyhjänpäällä miehen suhteen (kuten kerroitkin). Miten sellaiseen voi rakentaa mitään pysyvää ja onnellista suhdetta?