mitä teet jos lastasi näykkäisee koira?

[hhdf]

[QUOTE="huh";26022451]Se on kyllä totta, että joskus koiranomistajat luottavat kyllä aivan liikaa siihen, että ei ne omat koirat "mitään tee". Kun ilmeisesti tällä lausahduksella tarkoitetaan nimenomaan sitä, etteivät ne pure. Kerran meillä kävi nimittäin pienen koirani kanssa koirapuistossa niin, että isompi koira hyökkäsi pienen koirani päälle ja minä tietysti oletin, että ison koiran omistaja ottaisi koiransa irti minun koirastani. Mutta hän vain toisteli, että ei se mitään tee, ja tarkoitti tällä ilmeisesti sitä, ettei koira varsinaisesti pure, näykkii vain, eikä tehnyt elettäkään saadakseen koiraansa pois. Minun täytyi sitten mennä kiskomaan oma aivan hädissään oleva koirani vieraan koiran alta.[/QUOTE]

Mä en käsitä miten ihminen voi olla niin tyhmä että luottaa koiraansa 100% ettei se 'tee mitään'. Koira on eläin, toimii vaistojensa varassa ja voi pimahtaa tms. vaikka ei koskaan olisi ketään purrut, kukaan ei voi koirastaan varmasti sanoa ettei se tee mitään.

 

[meah]

Ap:n kuvailemassa nimenomaisessa tapauksessa pidän mukulalleni kunnon saarnan, manaan itseni kun en vahtinut sitä täystuhoa, ja pyydän koiran omistajalta anteeksi.

Mutta reaktioni riippuisi kyllä yleisesti ottaen ihan täysin tilanteesta.

 

[näin]

Ap:n kuvailemassa nimenomaisessa tapauksessa pidän mukulalleni kunnon saarnan, manaan itseni kun en vahtinut sitä täystuhoa, ja pyydän koiran omistajalta anteeksi.

Mutta reaktioni riippuisi kyllä yleisesti ottaen ihan täysin tilanteesta.

Näin reagoisin minäkin.

 

[_Pigeon_]

Ap:n kuvailemassa nimenomaisessa tapauksessa pidän mukulalleni kunnon saarnan, manaan itseni kun en vahtinut sitä täystuhoa, ja pyydän koiran omistajalta anteeksi.

Mutta reaktioni riippuisi kyllä yleisesti ottaen ihan täysin tilanteesta.

Tekisin juuri samalla lailla! Meillä on koira, enkä kyllä hyvällä katsoisi jos lenkillä joku lapsi sen kaulaan hyökkäisi. Koiramme tykkää lapsista, mutta saattaisi pelästyä tilannetta enkä halua että alkaa lapsia pelkään (ketään se ei pure, sen tiedän varmaksi). Sitä saa kyllä silittää jne jos nätisti kysyy luvan

 

["vieras"]

[QUOTE="huh";26022451]Se on kyllä totta, että joskus koiranomistajat luottavat kyllä aivan liikaa siihen, että ei ne omat koirat "mitään tee". Kun ilmeisesti tällä lausahduksella tarkoitetaan nimenomaan sitä, etteivät ne pure. Kerran meillä kävi nimittäin pienen koirani kanssa koirapuistossa niin, että isompi koira hyökkäsi pienen koirani päälle ja minä tietysti oletin, että ison koiran omistaja ottaisi koiransa irti minun koirastani. Mutta hän vain toisteli, että ei se mitään tee, ja tarkoitti tällä ilmeisesti sitä, ettei koira varsinaisesti pure, näykkii vain, eikä tehnyt elettäkään saadakseen koiraansa pois. Minun täytyi sitten mennä kiskomaan oma aivan hädissään oleva koirani vieraan koiran alta.[/QUOTE]

En kyllä ymmärrä miksi sinä et heti asian huomattuasi repinyt isoa koiraa omasi kimpusta vaan odottelit toisen omistajan reaktiota?

Sinun tehtävänä koirasi johtajana on huolehtia ettei koira joudu hyökätyksi ja jos näin ikäväti tapahtuu on sun pelastettava koirasi.

Miten se koira sua johtajana jatkossa pitää jos et hoida hommiasi?
Luottamuksen säilyttäminen on ehkä yksi tärkeimmistä koiranomistajan tehtävistä.

 

["..."]

Ammun sen koiran. Häiriintynythän se sillon on ja jokatapauksessa pitäis ehdottomasti lopettaa.

 

[Tepadj]

[QUOTE="...";26024114]Ammun sen koiran. Häiriintynythän se sillon on ja jokatapauksessa pitäis ehdottomasti lopettaa.[/QUOTE]
:stick: Miten näihin ketjuihin aina eksyy tollasia älykääpiöitä

 

["vieras"]

Se rakki ei olisi elossa minuutin päästä

 

[väännän koiralta niskat...]

tai ainakin melkein, tai sitten omistajalta tai molemmilta.

Vuosia sitten olin tulossa ulos kahden lapsen kanssa rivaristamme. Isommalle tytölle haettiin vielä jotain leluja, pienempi istui rattaissa siinä vieressä. Niin muutaman metrin päästä kävelytieltä pyrähti siihen kaamean iso koira joka oli kyllä hihnassa, mutta siitä huolimatta se poikkesi tieltä ja työnsi kuononsa mun alle 1-vuotiaan kuopuksen naamaan kiinni. Lapsi tietysti säikähti kamalasti ja rupesi itkemään, kun koira hengästyneenä kleuhottaa siihen päin toista, ja omistajaa vain hymyilytti tilanne; ei se mitään tee, kun se on vaan niin utelias. Sisälläni kiehui kiukku ja jos katse voisi tappaa olisivat molemmat kuolleet varmasti välittömästi, sekä koira että se apina siellä talutushihnan toisessa päässä. Minulla oli kuitenkin siinä yksi itkevä alle yksivuotias ja yksi huolestunut neljävuotias, joten äitienergiat piti suunnata varsin nopeasti näiden omien pienten tasapainoon saattamiseen. Mutta vieläkin pännii se idiootti...

 

["..."]

Jos koira näykkäisee viatonta lasta tai ylipäätään ihmistä joka ei tee sille mitään pahaa, on se häiriintynyt. Naapurini pyysi mua kerran menemään ruokkimaan koiransa kun hän oli pitkään ylitöissä. Menin hänen antamillaan avaimilla asuntoon varovasti ja annoin koiran nuuhkia itseäni ja pikkuhiljaa kyykistyin ja hän näyttikin iloiselta ja ystävälliseltä, annoin hänen haistella kättäni enkä koskenutkaan häneen. Lopulta koira työnsi kuonoa kättäni vasten ja silitin häntä hellästi ja kiitokseksi siitä sain sen rakin käteni kimppuun, murisi ja puri minkä leuoistaan sai ja minä olin hiljaa, en edes huutanut. Odotin että koira rauhottuisi ja päästäisi (JUMALAUTA) irti! Viimein rakki päästi irti ja minä häivyin! Tollasta hirviötäkö olis pitänyt vielä ruokkia.
Menin lääkäriin ja haava putsattiin ja sain jäykkäkouristuspiikin.

Naapurini vaan naureskeli eikä edes pahoitellut koiransa puolesta. Hän sanoi jo etukäteen että koira on kiltti ja hyväksyy kaikki tai varsinkin tutu ja minä olen sille jo tuttu kun on aikaisemminkin nähnyt minua. Ja samaa hän hoki tapahtuneen jälkeen.

Seuraavan kerran olin naapurilla kylässä ja hän siinä oli ottanut kaljaa toisen kaverinsa kanssa, minä olin selvinpäin. Kaveruksille tuli ilmiriita ja he alkoivat huutamaan ja kävivät melkein käsiksi toisiinsa. Koira loikkasi minun syliin ja alkoi nukkua. Silittelin sitä varovasti ja koira näytti pitävän siitä ja jotenkinhan se minusta haki turvaa kun ei mennyt edes isäntäänsä puolustamaan vaan loikkasi juuri minun syliini. Yhtäkkiä se rakki oli taas kiinni kädessäni kuin joku villipeto! Isäntänsä sitten huusi koiralle ja tämä luikki jonnekkin eteiseen pakoon.

Sanoin hänelle että oli viimeinen kerta kun luotan kehenkään näissä koira-asioissa ja että koirasi tuntuu olevan häiriintynyt. Minä en ollut mitään pahaa sille tehnyt ja sain puremia kahdesti!!

Eipähän tuo tajunnut viedä sitä lopetettavaksi. Kuulin sitten että koira oliu alkanut puremaan muitakin ja ihan kiusallaan alkanut käymään näykkimään ihmisiä.

Vaan viimeseen asti tuota petoa pidetään elossa vaikka on selvästi luonnevikainen. "Ei se mitään tee"
en usko moista lausetta enää kenenkään suusta.

Ja voitte varmaan kuvitella olenko koskaan vienyt lastani kyseiseen talouteen? En. ja jos se koira purisi lastani niin minä henkilökohtaisesti teloittaisin tuon koiran. Siinä vastaus kysymykseen.

 

[Suzytte]

Ap:n kuvaamissa tilanteissa vika on vanhemman, joka päästää lapsensa eläimen ryntäämään eläimen luokse. Ei vika ole koirassa, jos se ahdistetaan tilanteeseen että joku tulee päälle varoituseleistä huolimatta ja ainoaksi mahdollisuudeksi jää puolustautua. Mikään ei vaadi totuttamaan koiria lapsiin, tosin se olisi ihan fiksua tehdä.

Ihmisten kimppuun hyökkäilevä koira puolestaan on eri asia, silloin vika on omistajassa ja/tai koirassa. Syitä voi olla monia, mutta tämähän ei ollut kysytty tilanne.

Itse koiranomistajana otan lapsien lähestyessä koiran aivan viereeni (hihnassa lenkkeillään). Luvan kanssa koiraa saa silittää. Se on tottunut lapsiin ja siihen, että nämä voivat olla äkkinäisiä tekemisissään.