Mitä tehdä äidin kanssa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja desp
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
D

desp

Vieras
Yritin selittää äidilleni ettemme mieheni kanssa halua ketään synnärille meitä katsomaan kun lapsi syntyy. Sanoin että tahdomme itse ensin tutustua vauvaan ja kotiutua rauhassa ennenkuin esitelemme pienen muille. Äiti kuitenkin otti tästä nokkiinsa ja sanoi ettei sitten tule edes nimenantotilaisuuteen jos ei synnärille saa katsoa. Ongelma on että äitini on synnytykseen valitsemassani sairaalassa töissä ja sanoi että näkee kyllä milloin tulen sisälle ja sanoi että tulee kyllä vauvan synnytyä samana iltana tai ainakin viimeistään seuraavana aamuna vauvaa katsomaan. Ei millään ottanut uskoakseen etten todella halua häntä paikanpäälle, varsinkaan kun emme ole erityisen läheisiä ja olemme miehemme kanssa päättäneet ettei ketään päästetä koska sitten pitäisi päästää muutkin. Miten taon äitini kalloon ettei hän saa tulla paikalle vai täytyykö vaihtaa synnytyssairaalaa? :s
 
en tiedä mitä voit asialle tehdä, mutta itse kyllä halusin, että äitini tulee minua ja vauvaa katsomaan sairaalaan. ei edes tullu mieleen kieltää tulemasta
 
[QUOTE="mä";22009620]sanot sinne hoitajille ettet ota vieraita vastaan.[/QUOTE]

näin oli serkkuni myös toivonut, mutta kuitenkin hoitajat kertoivat äidille että serkku on otettu sisään ja äitini ilmestyi paikanpäälle höyryämään...
 
ei sentäs synnytykseen ole tunkemassa mukaan?
Ei se äitisi väkisin pääse sinne rynnimään, sanot vaan hoitajille ettet missään tapauksessa ota vieraita vastaan. Mutta toisaalta keneltä se on pois jos käy vartin verran katsomassa lapsenlastaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitee kolmelle;22009618:
en tiedä mitä voit asialle tehdä, mutta itse kyllä halusin, että äitini tulee minua ja vauvaa katsomaan sairaalaan. ei edes tullu mieleen kieltää tulemasta
No, sulle ein tullut ehkä mieleen, mutta jollekin toiselle tulee. Mä en huolinut ketään sairaalaan vierailulle kun meidän nelonen syntyi.
 
[QUOTE="just";22009635]ei sentäs synnytykseen ole tunkemassa mukaan?
Ei se äitisi väkisin pääse sinne rynnimään, sanot vaan hoitajille ettet missään tapauksessa ota vieraita vastaan. Mutta toisaalta keneltä se on pois jos käy vartin verran katsomassa lapsenlastaan?[/QUOTE]

Ei varmaan keneltäkään, muttemme todella halua sinne ketään muutamaa tuntia synnytyksen jälkeen hääräämään. Sanoin kyllä äidille että ilmoitamme kyllä jos synnytys on helppo ja minä ja mies jaksamme vieraita ottaa vastaan, mutta että näin alustavasti emme sinne ketään halua. Miehenikään ei tahdo äitiäni heti paikalle.
 
no ei kai se nyt HETI synnytyksen jälkeen oliskaan tulossa, vai? että jos esim seuraavana päivänä niin en ymmärrä miksei vois tulla?

Serkun kanssa hyöri paikalla kunnes lähti synnytykseen ja oli heti seuraavana aamuna paikalla (poika syntyi yöllä). Me nyt vain tahdomme miehen kanssa olla rauhassa. Muutenkin harmittaa koska tahtoisimme itse ilmoittaa kun vauva on syntynyt, mutta nyt äiti hoitaa tiedotuksen sukulaisille ennenkuin ehdimme itse kertoa. Näin myös serkkuni kanssa. Isälläni ei mitään ongelmaa ymmärtää ja anoppi sanoi myös että tuleekin sitten mielummin rauhassa kotiin pientä katsomaan, ja kuten mainitsin aiemmin emme ole erityisen hyvissä väleissä äitini kanssa joten ei todella ensimmäinen ihminen muutenkaan jonka tahtoisin synnytyksen jälkeen nähä. Ja edelleen sanoimme ilmoittavamme jos muutamme sairaalassa mielemme muttei suostu nyt edes alustavasti pysymään poissa.
 
Serkun kanssa hyöri paikalla kunnes lähti synnytykseen ja oli heti seuraavana aamuna paikalla (poika syntyi yöllä). Me nyt vain tahdomme miehen kanssa olla rauhassa. Muutenkin harmittaa koska tahtoisimme itse ilmoittaa kun vauva on syntynyt, mutta nyt äiti hoitaa tiedotuksen sukulaisille ennenkuin ehdimme itse kertoa. Näin myös serkkuni kanssa. Isälläni ei mitään ongelmaa ymmärtää ja anoppi sanoi myös että tuleekin sitten mielummin rauhassa kotiin pientä katsomaan, ja kuten mainitsin aiemmin emme ole erityisen hyvissä väleissä äitini kanssa joten ei todella ensimmäinen ihminen muutenkaan jonka tahtoisin synnytyksen jälkeen nähä. Ja edelleen sanoimme ilmoittavamme jos muutamme sairaalassa mielemme muttei suostu nyt edes alustavasti pysymään poissa.

Mulla on myös tuollainen äiti, joka ei kunnioita toisten henkilökohtaisia rajoita, vaan tekee ja sanoo mitä lystää, sama se kuinka paljon vahinkoa siitä auheutuu ihmisille. Ei tuollaisen ihmisen kanssa voi olla missään tekemisissä.
 
Toitota hälle et toi nyt on alustava suunnitelma,ja hän voisi kunnioittaa sitä.
Useinhan asiat ei mee yhtään niinku suunnittelee.
Itse olin ihan varma et mua ei saa tulla kukaan katsomaan,ja et makaan sängys ku kuollu lahna.Toisin kävi.
Seuraavalla kertaa ajattelin et tapaan kaikki vieraat jo laitoksella,mutten sit jaksanutkaan,eikä kyl kiinnostanutkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ämpyri;22009773:
Mulla on myös tuollainen äiti, joka ei kunnioita toisten henkilökohtaisia rajoita, vaan tekee ja sanoo mitä lystää, sama se kuinka paljon vahinkoa siitä auheutuu ihmisille. Ei tuollaisen ihmisen kanssa voi olla missään tekemisissä.

Monta kertaa onkin välit katkennu mutta nyt esikoisen syntyessä haluaisin lapselleni molemmat isoäidit. Rasittavinta on että ottaa tämän pyynnön jonkinnäköisenä henkilökohtaisena loukkauksena ja inttää jatkuvasti vastaan että "kyllä sinä vielä mielesi muutat". On muutenkin huono uskomaan etteivät kaikki toimi juuri kuin hän/hän haluaisi.
 
[QUOTE="vieras";22009783]Toitota hälle et toi nyt on alustava suunnitelma,ja hän voisi kunnioittaa sitä.
Useinhan asiat ei mee yhtään niinku suunnittelee.
Itse olin ihan varma et mua ei saa tulla kukaan katsomaan,ja et makaan sängys ku kuollu lahna.Toisin kävi.
Seuraavalla kertaa ajattelin et tapaan kaikki vieraat jo laitoksella,mutten sit jaksanutkaan,eikä kyl kiinnostanutkaan.[/QUOTE]

Yritin painottaa tuota alustavasti -sanaa muttei ottanut kuuleviin korviinsa... :/
 
No musta ois ihanaa jos mun äiti touhottais meidän asioita. Ihan ymmärrettävää musta jos on ensimmäinen lapsenlapsi tulossa, että on innoissaan ja haluaa nähdä vauvan. Mulla kävi esikoisen synnyttyä koko perhe sitä katsomassa ja sisko jäi vielä vierailuajan jälkeenkin yleisiin tilohin. Olin ite niin täpinöissä ja adrenallinihyöryissä että halusin seuraa.

Mun äitiä ei välillä tunnu kiinnostavan meidän elämä juurikaan, ei edes soittele, saatikka tulisi kylään. Mulle kelpaisi sellainen äiti joka pöllähtäisi meille ihan milloin vain, ja hoitaisi lapsia, siivoisi, mitä vaan, kuhan osallistuisi meidän elämään.

Tasan ei käy onnen lahjat. Vaihdetaanko äitejä ;)
 
Ymmärrän tilanteesi hyvin. Ja nuo kommentit, että käske hoitajia olla päästämättä, ne ei toimi. Ei ne hoitsut ole aina kyttäämässä, ketä sinne huoneseen on änkeemässä.
Itse vain tiukasti kielsin äitiäni tulemasta sairaalaan. Vielä hän yritti tyrkyttää edes osaston ovelle tulevansa, ja jotain syömistä minulle tuovansa(huom, alistettu marttyyri, heh heh), kielsin jyrkästi senkin. Hieman ehkä valehtelin, sanoin sairaalan säännön olevan, että vaan isä ja sisarukset pääsee...
 
No musta ois ihanaa jos mun äiti touhottais meidän asioita. Ihan ymmärrettävää musta jos on ensimmäinen lapsenlapsi tulossa, että on innoissaan ja haluaa nähdä vauvan. Mulla kävi esikoisen synnyttyä koko perhe sitä katsomassa ja sisko jäi vielä vierailuajan jälkeenkin yleisiin tilohin. Olin ite niin täpinöissä ja adrenallinihyöryissä että halusin seuraa.

Mun äitiä ei välillä tunnu kiinnostavan meidän elämä juurikaan, ei edes soittele, saatikka tulisi kylään. Mulle kelpaisi sellainen äiti joka pöllähtäisi meille ihan milloin vain, ja hoitaisi lapsia, siivoisi, mitä vaan, kuhan osallistuisi meidän elämään.

Tasan ei käy onnen lahjat. Vaihdetaanko äitejä ;)

Voi kuule et tahtoisi äitiäni :D ei tule kylään, ei siivoa, ei ota koiria hoitoon, ei tahdo meitä kylään eikä syntymäpäiviä edes muista. Ei siis todella ole mikään hössöttävä ylikiinnostunut äiti, nyt vain esikoisen syntyessä on pakko olla ensimmäisenä paikalla. Äidissäni on vähän juoruakan vikaa ja tahtoo siin ensimmäisenä tietää kaiken. Muuten ei elämäni häntä erityisemmin kiinnosta.
 
No musta ois ihanaa jos mun äiti touhottais meidän asioita. Ihan ymmärrettävää musta jos on ensimmäinen lapsenlapsi tulossa, että on innoissaan ja haluaa nähdä vauvan. Mulla kävi esikoisen synnyttyä koko perhe sitä katsomassa ja sisko jäi vielä vierailuajan jälkeenkin yleisiin tilohin. Olin ite niin täpinöissä ja adrenallinihyöryissä että halusin seuraa.

Mun äitiä ei välillä tunnu kiinnostavan meidän elämä juurikaan, ei edes soittele, saatikka tulisi kylään. Mulle kelpaisi sellainen äiti joka pöllähtäisi meille ihan milloin vain, ja hoitaisi lapsia, siivoisi, mitä vaan, kuhan osallistuisi meidän elämään.

Tasan ei käy onnen lahjat. Vaihdetaanko äitejä ;)

joillain on paljon sisaruksia ja äiti jaksaa just ja just olla tekemisissä yhden tai kahden lapsensa perheen kanssa ja tehdä heille kaiken ja olla heistä kiinnostunut ja hoitaa heidän lapset ja kyläillä heillä.
ja sitten jos tällaiset monilapsisista katraista olevat menevät naimisiin, ei välttämättä mummoa näy lasten elämässä vaikka heitä pari olisikin elossa.

kun on jo äitinä hoitanut monta, on se lasten kanssa olo ja hoitaminen ehkä jopa pakkopullaa, tai sellainen kuva tulee. ja jaksetaan kiinnostua vaan ehkä yhdestä perheestä.

Miksi tää menee niin, että aina ne, joilla noita innostuneita ihmisiä on, vihaa niitä, ja joilla ei kiinnostusta löydy, masentuvat siitä, että ei omat vanhemmat mitenkään tue?
 
Voi kuule et tahtoisi äitiäni :D ei tule kylään, ei siivoa, ei ota koiria hoitoon, ei tahdo meitä kylään eikä syntymäpäiviä edes muista. Ei siis todella ole mikään hössöttävä ylikiinnostunut äiti, nyt vain esikoisen syntyessä on pakko olla ensimmäisenä paikalla. Äidissäni on vähän juoruakan vikaa ja tahtoo siin ensimmäisenä tietää kaiken. Muuten ei elämäni häntä erityisemmin kiinnosta.

ai jaa, toi kuulostaa isältäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä peesaan tätä;22009878:
joillain on paljon sisaruksia ja äiti jaksaa just ja just olla tekemisissä yhden tai kahden lapsensa perheen kanssa ja tehdä heille kaiken ja olla heistä kiinnostunut ja hoitaa heidän lapset ja kyläillä heillä.
ja sitten jos tällaiset monilapsisista katraista olevat menevät naimisiin, ei välttämättä mummoa näy lasten elämässä vaikka heitä pari olisikin elossa.

kun on jo äitinä hoitanut monta, on se lasten kanssa olo ja hoitaminen ehkä jopa pakkopullaa, tai sellainen kuva tulee. ja jaksetaan kiinnostua vaan ehkä yhdestä perheestä.

Miksi tää menee niin, että aina ne, joilla noita innostuneita ihmisiä on, vihaa niitä, ja joilla ei kiinnostusta löydy, masentuvat siitä, että ei omat vanhemmat mitenkään tue?

Niin siis tosiaan äitiltäni ei sitä kiinnostusta löydy :) Pakko vaan olla ensimmäisenä kertomassa kaikille.
 

Yhteistyössä