Mitä tehdä kun koulu ei kiinnosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuholainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuholainen

Vieras
Olen 30v neljän lapsen äiti (viime vuodesta yh kun lasten isä kuoli) ja olen ammatiton. En halua kouluun, tiedän jo kokemuksesta ettei koulut sovi minulle, oppisopimus olisi ok mutta täältä ei niitä paikkoja saa, miltään kolmelta alalta mistä olisin kiinnostunut. Edes siivoojaksi en kelpaa. Työkkäri laittoi taas karenssia kun en halua nuorimmille jopa 16h päivähoitopäiviä jos kävisin töissä toisella paikkakunnalla.

Mistä voisin hakea töitä? Edes osa-aikaista... en haluasi olla sosiaalitoimiston asiakaskaan... Ja koulu ei sovi koska en pysy mukana enkä kestä painetta ja olen todellakin saamaton sen suhteen. Ainoa oppisopimuspaikkanikin kaatui, jossa viihdyin kun paikka meni konkkaan. Toista samanlaista tai oikeastaan miltään muultakaan alalta ei löydy...
 
Ota itseäsi niskasta kiinni. Ei koulun tarvitsekaan kiinnostaa, mutta voit silti sellaisen suorittaa ihan vain sisulla. Oppisopimus on sinunlaisellesi saamattomalle ihan vihoviimeinen vaihtoehto.
 
Nimenomaan se oppisopimus oli ok. Penkillä istuminen päivästä toiseen ei ole minulle. Haluan tehdä töitä ja tienata eläkettä, omaisuutta ym... Kai saa olla rehellinen todetessaan ettei koulunpenkillä istuminen ole vain se mihin pystyn...
 
Paha tilanne, mutta ammatti sinun on hankittava:( elämä on kovaa... Hae kouluihin ja mene edes kokeilemaan! Ole aktiivinen. Elämäsi on varmasti rankkaa, eikö lasten isovanhemmat voi hakea lasta hoidosta kun olet töissä? Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa... Menet kouluihin tai sitten pysyt kotona loppuikäsi... Etkö halua enempää elämältäsi? Tsemppiä...
 
Ammattikouluissa on käytäntöä hyvin paljon, ei pelkkää lukemista ja istumista. Ei kukaan väitäkkään että olisi helppoa, olet ollut kotona niin kauan että rima on vielä korkeammalla.
 
Oppisopimuskoulutus vaatii tuplasti kouluintoa.

Ainoa tiesi työelämään on koulutus. Luulisi että edes lastesi takia olisit valmis näkemään vaivaa ja opiskelemaan.
 
Ainoat auttavat isovanhemmat ovat jo vanhoja enkä viitsi heitä kuormittaa. Tottakai ymmärrn että jotain pitää tehdä ja töitä haen aktiivisesti, valmiina olen mihin vain! Ei tarvitse saamattomaksi haukkua... Voi olla että lasten isän poismeno vielä kuormittaa taakkaani osaltaan mutta tiedän silti ettei koulunpenkille ole asiaa. Työkokemus on opettanut tähänkin asti hyvvin ja sitä toivoisin jatkossakin (oppisopimus) mutta niin... Selitin kai jo edellisissä viesteissä. Anteeksi virheet, näppämistö huono...
 
Oppisopimuskoulutuksessa joutuu kuitenkin istumaan koulunpenkillä. Ja koulunpenkillä istuminen täysien työpäivien päälle vasta rankkaa onkin. Kun et ole edes normaaliin työelämään tottunut niin oppisopimuskoulutus olisi kohdallasi tuomittu epäonnistumaan. Laasten hoitokin sinun olisi saatav järjestymään esimerkiksi aamukahdeksasta iltakahdeksaan.

Hankkiudu ammatilliseen koulutukseen. Sitä kautta pääset työelämään.
 
Oppisopimuskoulutuksessa joutuu kuitenkin istumaan koulunpenkillä. Ja koulunpenkillä istuminen täysien työpäivien päälle vasta rankkaa onkin. Kun et ole edes normaaliin työelämään tottunut niin oppisopimuskoulutus olisi kohdallasi tuomittu epäonnistumaan. Laasten hoitokin sinun olisi saatav järjestymään esimerkiksi aamukahdeksasta iltakahdeksaan.

Hankkiudu ammatilliseen koulutukseen. Sitä kautta pääset työelämään.

Kyllä siis kokemusta löytyy ammatillisestakin koulutuksesta joka jäi lasten sairasteluiden myötä ja oman kärsimättömyyden myötä. Tiedän että oppiksessa on lähiopinnot ja ne menee, koettu on, vaan kun niitä paikkoja ei ole!
 
Nimenomaan se oppisopimus oli ok. Penkillä istuminen päivästä toiseen ei ole minulle. Haluan tehdä töitä ja tienata eläkettä, omaisuutta ym... Kai saa olla rehellinen todetessaan ettei koulunpenkillä istuminen ole vain se mihin pystyn...

Kuule toisen asteen tutkinnoissa on niin paljon niitä aloja joissa teoriaa on hyvin vähän ja opitaan tekemisen kautta, itse opiskelin viimeksi käsi ja taideteollisuusalan perustutkinnon(ompelija artesaani), teoriaa oli pukuhistoria(ei ees koetta vaan piti tehdä portfolio), materiaalioppi. sitten muut opinto-kokonaisuudet sisälsi aina mutaman päivän teoriaa, ja sitten alettiin harjoittelemaan kaavojen piirtämistä, kuosittelua yms. sen jälkeen vaatteen/vaatteiden valmistukseen käytettiin km. 5viikkoa. ja näin joka opintokokonaisuudesta. niin paitsi että 20opintoviikkoa on työharjoittelua= pelkkää tekemistä(ja näin on jokaisessa ammatillisessa perustutkinnossa). hyvin vähän teoriaa näissä opinnoissa ja paljon tekemistä!

Jos taas sulla on niin että sä et pysty esiintymään luokan edessä,homma ei kaadu siihen,se ei saa kaatua ja asiassa auttaa opintokuraattori,jos opettaja ei tajua että on mahdollista jättää esitelmät väliin/korvata ne muulla. tai voi tehä vaikka powerpoint esityksen!


aikuiskoulutus puolella taas voi tehdä kaiken/lähes kaiken valmistavan koulutuksen työharjoittelupaikalla!

että otappa selvää vaihtoehdoista ja kokeile,ennenku luovutat
 
Niinkuin joku tuolla ylempänä sanoi, ammatillisen koulutuksen aikuislinja on yleensä enemmän käytäntöön painottuvaa. Tehtäviä voi suorittaa omatoimisesti, eikä ole niin paljon tunneilla olemista.

Mutta sinuna selvittelisin juurta jaksain opintokuraattorin tai -psykologin kanssa, että mikä se on mikä haittaa keskittymistäsi? Mitkä asiat vähentäisivät kohdallasi paineen tunnetta? Ennenkaikkea: mitkä ovat vahvuuksiasi opiskelijana, joita voit hyödyntää (hyvä kuulonvarainen muisti, hyvä kerrontakyky, hyvä näönvarainen muisti, hyvä yksityiskohtien hahmottamiskyky tms.).

Jos et tällä hetkellä ole kirjoilla missään oppilaitoksessa, niin pyydä työkkäristä päästä ammatinvalintapsykologin luokse näitä selvittelemään.

Ei ole olemassa huonoja oppijoita, on vain erilaisia oppimistyylejä. Sanoo koulupsykologi :)
 

Yhteistyössä