Mitä tehdä kun mies ei halua hoitoapua? Mitä te tekisitte?

["aloittaja"]

Mulla on työ, josta on välillä hyvin hankala olla pois lapsen sairastaessa. Jonkin verran pystyn sieltä joustamaan, mutta välillä menen ihan äärirajoilla, että onnistuu. Mies on useimmiten kotona lapsen sairastaessa, mutta aina ei onnistu.

Nyt mies ja lapsi ovat molemmat sairaana. Mies valittaa, ettei jaksa hoitaa lasta sairaana ollessaan, tänään pystyin menemään todella aikaisin töihin, tein aamupäivän töitä ja kotona loput. Huomisesta en ole varma, joten ehdotin, että palkataan joku hoitaja heille avuksi huomenna. Mutta ei käy. Mies ei halua kotiin ketään ulkopuolista, mutta toisaalta sanoo, että älä laske lapsen hoitamista hänen varaansa.

Mitä te tekisitte tällaisissa tilanteissa? Vastaavia tulee aina silloin tällöin.

Pitääkö jättää miehen omaksi murheeksi asian ratkaiseminen, kun ratkaisut eivät kelpaa? (Mies kuitenkin lopulta jotenkin aina hoitaa lapsen, ei jätä heitteille.) Vai pitäisikö vaan palkata hoitoapu, vaikka mies ei halua? Vai pitäisikö vain jatkaa venymistä omilla äärirajoilla ja unenpuutteessa?

 

["Jep"]

Millä tavoin mies on kipeä? Eiköhän se aikuinen mies pärjää sairaan lapsen kanssa, laitat vaikka ruoat valmiiksi. Niin mäkin oon tehnyt 8 kotiäitivuoden aikana, sairastanut lasten kanssa kotona vaikka olis ollut mikä. No ei kerran mies jäi kotiin kun olin todella rajussa vatsataudissa enkä kirjaimellisesti pysynyt jaloillani.

 

["Vieras"]

Ethän sä ees saa olla kotona lasta hoitamassa jos mies myös on kotona. Kyllähän kotiäiditkin hoitaa lapsensa vaikka pää kainalossa, mikä kuolemantauti sun miehellä oikein on?

 

[halipupu harmaana]

Jäisin itse kotiin hoitamaan molempia. Ei mikään työ ole sellainen, ettei voi olla pois jos todella on tarvetta olla kotona. En itsekään haluaisi, että joku ventovieras tulisi meille hääräämään, jos olen sairaana. Eikö ole ketään sukulaista, jota voisi pyytää apuun?

 

["eee"]

Olisiko sukulaisista apua?
Ruoat ja muut kun ostetaan valmiiksi, niin ettei toipilaiden tarvitse muuta kuin maata ja katsella vaikka telkkaria - eikö tuon nyt luulisi onnistuvan?

 

[Madicken04]

Jos miehelle ei hoitoapu kelpaa niin hoitakoot itse.

Kyllä itsekin olen joskus pyytänyt miestä kotiin kun olen ollut niin huonossa kunnossa etten ole lasten kanssa yksin pärjännyt. Viimeksi viimeviikolla kun olin vatsataudissa. Mutta jos mies ei olisi päässyt tulemaan ja sen sijaan olisi järjestänyt muuta apua niin toki se olisi kelvannut.

 

["aloittaja"]

Flunssa sillä on. Minä kyllä selviän yleensä sairaana lapsen hoidosta + töistäkin, mutta puolisoni sattuu olemaan mies. Ei voi verrata, miesflunssa on lähes kuolemantauti ja ne kestävät aina pitkään.(Jos ei ole tuttu käsite, kas tässä http://www.youtube.com/watch?v=6EElqrgk4N0)

(Vakavasti puhuen: Mies ei ole luonteeltaan mitenkään lusmu, se vain oikeasti vaikuttaa todella kipeältä, joka vaikuttaa itsestäni aivan käsittämättömältä, mutta vähän pakko se on uskoa, kun ei tuolla muuten ole tapana lusmuilla lapsen hoitamisesta tai kotitöistä.)

 

["aloittaja"]

Valitettavasti sukulaiset asuvat kaukana tai ovat itsekin töissä, eikä ole muutakaan apua saatavissa läheisistä. Ja avun palkkaaminen ei olisi ongelma, mutta se ei kelpaa miehelle.

Ruokaa toki on kaapissa ja telkkaria voivat katsella, lapsi tosin potee lapsiflunssaa, joten hänen menonsa ei sairastamisesta yhtään hidastu.

Satunnaisesti toki voin venyä ja venynkin olemaan vaikka töistä pois, mutta kun näitä tilanteita tuntuu olevan vähintään kerran kuussa. Jos ei muuten niin mies on sairaana, mun pitäisi olla esim. työmatkalla eikä mies jaksaisi olla lapsen kanssa, mutta ei myöskään viedä ja hakea päiväkodista. Tekisi mieli jotenkin ratkaista, ettei joutuisi potemaan huonoa omaatuntoa jatkuvasti töissä käynnistään, mutta kun mikään ratkaisu ei kelpaa:-(

 

["aloittaja"]

Pitäisköhän tätä kysyä jossain miespalstalla? Ehkä me naiset emme osaa ymmärtää tällaista ongelmaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";28345937]Flunssa sillä on. Minä kyllä selviän yleensä sairaana lapsen hoidosta + töistäkin, mutta puolisoni sattuu olemaan mies. Ei voi verrata, miesflunssa on lähes kuolemantauti ja ne kestävät aina pitkään.(Jos ei ole tuttu käsite, kas tässä man flu - YouTube)

(Vakavasti puhuen: Mies ei ole luonteeltaan mitenkään lusmu, se vain oikeasti vaikuttaa todella kipeältä, joka vaikuttaa itsestäni aivan käsittämättömältä, mutta vähän pakko se on uskoa, kun ei tuolla muuten ole tapana lusmuilla lapsen hoitamisesta tai kotitöistä.)[/QUOTE]

Mies ei todennäköisesti ole koskaan ajatellut, että joutuisi lasta hoitamaan kipeänä, mutta niin joutuvat kaikki muutkin perheelliset, varsinkin kotiäidit. Vaikka miten olisi pää kainalossa, vessanpöntöllä oksentamassa, hyvä kun toiseen huoneeseen kykenee kävelemään, niin se lapsi on vastuullasi. Meillä kun oltiin molemmat kipeitä, mies oletti että minä hoidan silti sen lapsen vaikka olin pahemmin kipeä. Oikeasti tuntui, että pyörryn matkan varrella, kun kävelin lämmittämään lapsella maitoa. MIes ei ottanut kuuleviin korviinsa ja niisti vain nenäänsä vieressä, sanoi, että hänelläkin on kipeä olo. LÄhti silti vielä kahville kaverilleen ja siitäpä suutuin, että mitä hittoa, hän muka kipeä ja minä olen pahasti kuumeinen ja muuta ja minun tulee hoitaa lasta koko päivä. Taisi olla viikonloppu, kun mies töissä ei ollut. Olen edelleen hänelle katkera asiasta, vaikka pitäisi yrittää unohtaa.

 

["Vieras"]

Ei mitään ylpeilemistä siinä jos hoitaa lapsen sairaana, flunssassa voi olla tosi huonossa kunnossa. Eikä tartte tuntea syyllisyyttä jos ei voi olla kotona äijää ja kersaa hoivaamas. Äijä hoitakoot lapsen tai ottakoot apua vastaan.

 

[niinpä niin]

ei ole typerämpää kuolemantautia kuin väkisin haudattu katkeruus. kyllä se sieltä nousee kuitenkin tuhojaan tekemään, joten parempi käsitellä ajallaan ja oikeassa paikassa. parempi tänään kuin ensi vuonna.

 

["mami"]

ja vaikuttaa sekin pikkuisen että minkä ikäinen on lapsi? mutta kyllä mä jättäisin ne pärjäämään jos ei hoitoapu kelpaa....

 

["aloittaja"]

Lapsi on vajaa 4 v. Vahdittava (varsinkin pari päivää sisällä oltuaan kun on liikaa energiaa purettavana) mutta leikkii välillä itsekseenkin, menee itse vessaan ja saa ruoan suuhunsa kun laittaa lautasen nenän eteen. Ja jos unohtaa antaa juotavaa, hakee itse.

 

["aloittaja"]

Päivityksenä kerrottakoon, että mies ja lapsi selvisivät kuin selvisivätkin päivän eikä tarvinnut edes kiirehtiä kotiin. Huraa! (Tosin lapsi nukkui suurimman osan päivää.)