Mitä tehdä kun mies ei pärjää lasten kanssa?

[Hertukka]

Niin siis siinäpä se kysymys tuli. Meillä on kaksi lasta, vanhempi 3,5 vuotta ja nuorempi 10 kk. Olen tähän asti hoitanut varsin tiiviisti itse lapset, mitä nyt käynyt kaupassa ja jumpassa välillä. Nyt olen aloittanut vähissä tekemään jälleenmyyntitöitä ja muutenkin ottanut enemmän omaa aikaa. Mies on ollut siihen ihan myötämielinen, mutta käytännössä ei pärjää lasten kanssa. :/

Kamalaa oli tulla tänään koulutuksesta kotiin, kun mies tulee jo ovelle karjumaan että "tullaanhan sieltä s#*t#*a! Minä kohta tapan nämä kakarat, ei näiden kanssa kestä hermot!" Olen niin pettynyt. Miten mä voin elää tuommoisen miehen kanssa. Toki minä itsekin suutun lapsiin (välillä?) ja menetän hermoni, en minä sitä päivittele. Mutta että pitää noin reagoida... :'(

Mielestäni olen ansainnut tämän oman ajan. (Joka ei kuitenkaan ole montaa tuntia lisää viikossa entiseen nähden) Mutta todella ahdistavaa nähdä ettei toinen kykene tulemaan vastaan. Mikä pettymys... olen aina pitänyt miestäni suuressa arvossa, hyvin aikuistuneena ja ymmärtäväisenä. Mutta ilmeisesti hän on kuitenkin jotain muuta... No, onhan kuopus tosin vielä ihan hirmu pieni ja varmasti tilanne helpottuu ajan kanssa. Mutta pakko saada johonkin purkaa tämä pettymys ja järkytys.

Kertokaa (jos on kokemusta), miten teillä on tällaiset tilanteet hoidettu! Täytyy kai palkata lastenhoitaja.. :/

 

[ei ymmärrä]

miten te annatte miesten olla tuollaisia?

 

[lähettiläs]

samassa jamassa olen. ja tällä hetkellä eroamassa...

 

[Hertukka]

miten te annatte miesten olla tuollaisia?

Onko se siis minusta kiinni? mitä mun pitäis sit tehdä, etten antaisi miehen olla tuollainen?

 

[Rieputarallaa]

Vastaus otsikon kysymykseen: vaihda miestä - tai heitä ainakin tuo yksilö pellolle. Aikuisen ihmisen PITÄÄ pystyä ottamaan jälkikasvustaan vastuuta niin paljon, että toinen vanhempi voi hyvällä omallatunnolla tehdä omia juttujaan, olivatpa ne sitten työtä tai huvia. Se on 50 - 50, ei enempää eikä vähempää kummallekaan.

 

[Borkku]

Onko miehesi aikaisemmin viettänyt keskenään aikaa lasten kanssa vai oletko sinä ollut kuitenkin paikalla tavoitettavissa? Mikäli tilanne on aivan uus on mun mielestä ihan normaalia että sopeutuminen tähän vie aikaa sekä lapsilta että myös mieheltäsi.

 

[mamma-73]

Juttele miehesi kanssa, että mikä on niin vaikeaa tai onko jokin tietty vaikea asia hänelle. Meillä mies "telkeytyy" lasten kanssa leikkihuoneeseen kun olen poissa niin jopas menee aika rattoisasti. No, hoituu häneltä kyl kaikki hommat muutenkin, mut jos meno yltyy raisuksi niin huoneeseen ja ovi kiinni.

 

[Jenis]

miten te annatte miesten olla tuollaisia?

Heh, että sekin on äidin vika jos isä ei hoida hommiaan? Äläs nyt viitsi

AP:lle ei valitettavasti ole tarjota apua, vain sympatiaa - meillä miehen rooli on kasvanut lasten vanhetessa, mutta tuon pienen kanssa (7 kk) isä ei vaan oikein osaa olla, vaikka miten on asiasta keskusteltu ja riideltykin. Surullistahan se, mutta minkäs teet, kun ei aikuista ihmistä voi pakottaakaan...

 

[Marianne Isola]

Minä en kuuntelisi tuollaisia kommentteja päivääkään. Lasten kanssa "pärjää" jos niin haluaa.

 

[vieras]

miten te annatte miesten olla tuollaisia?

Onko se siis minusta kiinni? mitä mun pitäis sit tehdä, etten antaisi miehen olla tuollainen?

ensinnäkin vastuu lapsista jo pienenä miehelle. ei kai se osaa jos sä oot aiemmin 24h hoitanut niitä

 

[NeitiNasu]

Siis sä olet pettynyt? Mä olisin raivoissani. Mun lapsille ei puhuttaisi noin. Ei varsinkaan niiden oma isä. Miten on mahdollista että aikuinen ihminen ei kykene ottamaan itseään niskasta kun hermo meinaa mennä, ja opettelemaan pitkäpinnaisuutta?

 

[vieras]

okei, meillä kutakuinkin saman ikäiset lapset.
ukko ei yksinkertaisesti jaksanut lapsia, avioliiton ajan olin yh, sitten erosimme.
ajattelin että mies jaksaisi lapsia paremmin kun on välillä heistä erossa mutta ei, eli nyt lapset käyvät isällään vuorotellen (kahden lapsen kanssa ei vain pärjää)

 

[Kreecher]

Jos mies ei ole aiemmin juuri ollut lasten kanssa, saattaa hän tarvita ihan konkreettiset ohjeet, miten toimia. Toki voi olla aikamoinen kynnys ottaa niitä ohjeita vastaan, mutta jos mies ei muutamasta tunnista selviä ilman että hermot palaa, on toimintatavoissa selvästi jotain vialla.
Lapsetkin saattavat testata uutta "hoitajaa", kannattaa sopia heti yhteiset linjat, muuten muksut testailevat pian molempia.

 

[Aamu Uninen]

Tilanteesta voinet syyttää vain itseäsi, jos et ole antanut miehen aiemmin ottaa vastuuta lapsista. Mun mies on esim viettänyt lapsen kanssa viikonloppuja kahdestaan jo 2 kk ikäisestä. Hoitanut parin viikon ikäisestä.

 

[Aaban]

Onko miehesi aikaisemmin viettänyt keskenään aikaa lasten kanssa vai oletko sinä ollut kuitenkin paikalla tavoitettavissa? Mikäli tilanne on aivan uus on mun mielestä ihan normaalia että sopeutuminen tähän vie aikaa sekä lapsilta että myös mieheltäsi.

Mietin tätä samaa. Jos miehesi viettäisi enemmän aikaa lapsiensa kanssa, ottamalla heistä oikeasti vastuun yksin... Niin ehkä tilanne olisi toinen?

 

[Hertukka]

Onko miehesi aikaisemmin viettänyt keskenään aikaa lasten kanssa vai oletko sinä ollut kuitenkin paikalla tavoitettavissa? Mikäli tilanne on aivan uus on mun mielestä ihan normaalia että sopeutuminen tähän vie aikaa sekä lapsilta että myös mieheltäsi.

Tuo on varmasti totta, mutta eniten harmittaa se että hänen pitää reagoida niin äärimmäisellä tavalla. Eipä tee enää pahemmin mieli lähteä minnekään, mutta ei tässä voi yksinkään koko vastuuta kantaa. Ehkä hän siitä pikku hiljaa oppii. Jos suostuu vielä jäämään lasten kanssa yksin...

 

[NeitiNasu]

Onko miehesi aikaisemmin viettänyt keskenään aikaa lasten kanssa vai oletko sinä ollut kuitenkin paikalla tavoitettavissa? Mikäli tilanne on aivan uus on mun mielestä ihan normaalia että sopeutuminen tähän vie aikaa sekä lapsilta että myös mieheltäsi.

Tuo on varmasti totta, mutta eniten harmittaa se että hänen pitää reagoida niin äärimmäisellä tavalla. Eipä tee enää pahemmin mieli lähteä minnekään, mutta ei tässä voi yksinkään koko vastuuta kantaa. Ehkä hän siitä pikku hiljaa oppii. Jos suostuu vielä jäämään lasten kanssa yksin...

Suostuu?! Siis aiotko sä kysyä oikeasti suostuuko se?

Meillä ei olisi vaihtoehtoja.

 

[nimenomaan]

Miehenä tuntuu aina ikävältä tuommoiset tilanteet, niin usein kuin niistä kuuleekin. Useiden tässä aiemmin vastanneiden tapaan esitän myötätuntoni ja pahoitteluni, ehdottaen vakavahenkisiä keskusteluja kasvatusmenetelmistä. Oma aika on tärkeä kummallekin vanhemmalle, ja lastenhoitaja voi olla jonkinlainen apu. Isälläkin on tietysti vastuu, mutta avuttomuuden tunne voi purkautua tuollakin tavoin eli jos ei usko osaavansa, ärtyy. Ero ei ole ensimmäinen vaihtoehto, ei ehkä vielä viideskään. Syy ei ole missään nimessä Sinussa, eikä välttämättä miehessäsikään; te vain koette asiat eri tavoin. Keskusteleminen yhdessä ja vaikka jonkun toisen avustamana (perheneuvola on tätä varten) auttaa moneen vaivaan. Pelkästään se, että kysyy eikä oleta, on hyvä tapa aloittaa (molemmin puolin toteutettuna); on helppoa ennakoida toisen ajatuksia ja yhtä helppoa mennä siinä metsään...

 

[Borkku]

Onko miehesi aikaisemmin viettänyt keskenään aikaa lasten kanssa vai oletko sinä ollut kuitenkin paikalla tavoitettavissa? Mikäli tilanne on aivan uus on mun mielestä ihan normaalia että sopeutuminen tähän vie aikaa sekä lapsilta että myös mieheltäsi.

Tuo on varmasti totta, mutta eniten harmittaa se että hänen pitää reagoida niin äärimmäisellä tavalla. Eipä tee enää pahemmin mieli lähteä minnekään, mutta ei tässä voi yksinkään koko vastuuta kantaa. Ehkä hän siitä pikku hiljaa oppii. Jos suostuu vielä jäämään lasten kanssa yksin...

Keskustelkaa asiasta asiallisesti, monesti se auttaa ymmärtämään sen kokonaisuuden. Saattaahan sun miestä myös jännittää et meneekö kaikki siten ku sunki kans ja lapset kyllä monesti vaistoo aikuisen jännittämisen.

Kaikkea hyvää toivotan ja pitkää pinnaa teille molemmille.

 

[että näin]

meillä myös näin jos pari tuntia katsoo lapsia.itsellä pitää pärjätä lasten kanssa.
mulla on lievää katkeruutta asiasta,koska mies jos menee harrastuksiin niin se tietää että pärjään lasten kanssa ja se voi olla rauhassa ja hyvin mielin.
minä lähden jonnekkin niin tuntuu että voiko niitä jättää keskenään,puhelinta pitää kytätä ja soitankin viim.tunnin päästä että miten pärjäävät.ajatus on lähinnä kotona.ja joskus pitää soittaa mummi katsomaan kun mies on väsynyt ym.
paras on että jos ollaan kotona koko porukalla ja olen vaikka yöllä joutunut valvomaan vauvan kanssa niin miehelle sanon että menen päiväunille,katso sinä lapsia.joko se itse on niin väsynyt että se haluaa nukkua ne päiväunet tai minä puoli tuntia kuuntelen kun lapset tappelee keskenään tai isän kanssa.tai mies istuu kuuromykkäsokeana konella ja lapset tuhoaa kaiken.

 

[riepuriia]

meillä mies pistää pelttorit korville kun meteli käy kipeesti korviin (tinnituksesta kärsii) kipu saa suuttumaan helpommin.
jatkaa sit arjen pyöritystä metelistä kärsimättä. eikä noita pelttoreita ole nähty meillä enää aikoihin, mutta meillä on mies ollut alusta asti lasten kanssa ja hoitaa siivouksesta ruuanlaittoon ja lasten hoitoon kaikki.
voi olla että johtuu siitä että tuli kaksoset, yksöisen olisin varmasti ominut ja nyt oltaisiin pulassa, jos ei olisi miehellä kokemusta hommasta.

 

[Hertukka]

Miehenä tuntuu aina ikävältä tuommoiset tilanteet, niin usein kuin niistä kuuleekin. Useiden tässä aiemmin vastanneiden tapaan esitän myötätuntoni ja pahoitteluni, ehdottaen vakavahenkisiä keskusteluja kasvatusmenetelmistä. Oma aika on tärkeä kummallekin vanhemmalle, ja lastenhoitaja voi olla jonkinlainen apu. Isälläkin on tietysti vastuu, mutta avuttomuuden tunne voi purkautua tuollakin tavoin eli jos ei usko osaavansa, ärtyy. Ero ei ole ensimmäinen vaihtoehto, ei ehkä vielä viideskään. Syy ei ole missään nimessä Sinussa, eikä välttämättä miehessäsikään; te vain koette asiat eri tavoin. Keskusteleminen yhdessä ja vaikka jonkun toisen avustamana (perheneuvola on tätä varten) auttaa moneen vaivaan. Pelkästään se, että kysyy eikä oleta, on hyvä tapa aloittaa (molemmin puolin toteutettuna); on helppoa ennakoida toisen ajatuksia ja yhtä helppoa mennä siinä metsään...

Kiitos asiallisesta kommentista! Hyvä kuulla miehen näkökulmaa. Niin, itse voisin ainakin sen tästä oppia, että soitan tietyn ajan päästä ja kysyn miten menee. Tämän iltainen oli ehkä sen takia niin suuri järkytys kun oletin, että kaikki on mennyt hyvin kun mitään ei kuulunut.

Huh huh, kun nyt vaan sais jotenkin kahlattua läpi nämä taaperovuodet niin että voisi vielä toimivasta parisuhteestakin puhua...

 

[vieras]

Tilanteesta voinet syyttää vain itseäsi, jos et ole antanut miehen aiemmin ottaa vastuuta lapsista. Mun mies on esim viettänyt lapsen kanssa viikonloppuja kahdestaan jo 2 kk ikäisestä. Hoitanut parin viikon ikäisestä.

No joo. Yhden lapsen kanssa pärjäävät kaikki.

 

[v]

Tilanteesta voinet syyttää vain itseäsi, jos et ole antanut miehen aiemmin ottaa vastuuta lapsista. Mun mies on esim viettänyt lapsen kanssa viikonloppuja kahdestaan jo 2 kk ikäisestä. Hoitanut parin viikon ikäisestä.

No joo. Yhden lapsen kanssa pärjäävät kaikki.

Ei pärjää. Esimerkiksi mun eks. Mutta sepä onkin sitten eks :/

 

[vieras]

Meillä melkein sama juttu, mies ei oikeastaan pärjännyt tuon ikäisille. Meillä ikäeroa lapsilla 2v1kk. Mutta nyt kun lapset ovat 4½v ja 2½v niin kaikki on hyvin, mies pärjää loistavasti.

Mun neuvoni on että joko pyydät äitisi/anopin/ostolapsenvahdin miehelle avuksi poissaoloajaksesi. Älkää missään nimessä erotko, vaan sinnitelkää, homma helpottuu kun lapset kasvaa eikä niitä tarvii enää aivan herkeämättä vahtia.
Miehesi siis hermostui omaan avuttomuuden tunteeseensa, ja that's all.

Tai sitten lykkäät sitä "omaa aikaasi" vielä pari vuotta. Sulla on aikaa myydä niitä kipporvarekuppeja vaikka eläkkeellä.
Sun mahd. viimeinen vauva on enaa vain pienen hetken vauva...