Mitä tehdä kun mies ei pärjää lasten kanssa?

[vieras]

Meillä kyllä mies sais tuollaisista puheista sellaista kyytiä että. Vaikka kuinka hukassa ois lasten kanssa tuolla tavalla mua ei tarvis vastaan ottaa kotiin tullessa. Soittaa ois voinut sit ja käskeä tulemaan aiemmin kotiin jos tuolta alkaa tuntua. Mistään lasten tappamisista ei todellakaan edes vitsinä tarvis tulla mulle sanomaan. Minä olen kyllä sitä mieltä että täyspäinen aikuinen ihminen pärjää lasten kanssa vaikka olisivatkin rasittavia sen pari tuntia tai vähän pidempäänkin ilman täyttä raivaria. Keskustelun paikka kyllä minusta on teillä.

 

[NeitiNasu]

Meillä melkein sama juttu, mies ei oikeastaan pärjännyt tuon ikäisille. Meillä ikäeroa lapsilla 2v1kk. Mutta nyt kun lapset ovat 4½v ja 2½v niin kaikki on hyvin, mies pärjää loistavasti.

Mun neuvoni on että joko pyydät äitisi/anopin/ostolapsenvahdin miehelle avuksi poissaoloajaksesi. Älkää missään nimessä erotko, vaan sinnitelkää, homma helpottuu kun lapset kasvaa eikä niitä tarvii enää aivan herkeämättä vahtia.
Miehesi siis hermostui omaan avuttomuuden tunteeseensa, ja that's all.

Tai sitten lykkäät sitä "omaa aikaasi" vielä pari vuotta. Sulla on aikaa myydä niitä kipporvarekuppeja vaikka eläkkeellä.
Sun mahd. viimeinen vauva on enaa vain pienen hetken vauva...

Siis anteeksi?? Nainen pyytää miehen avuksi?

Kyll on sitt sellanen juttu, että kun tolle linjalle lähtee saa sillä linjalla sitten pysyäkin hamaan tulevaan. Jos mies tarvitsee apua, se pyytänee ihan itse: ei se ole äidin tehtävä joka vapaa-ajalleen on lähdössä.

 

[vieras]

Meillä melkein sama juttu, mies ei oikeastaan pärjännyt tuon ikäisille. Meillä ikäeroa lapsilla 2v1kk. Mutta nyt kun lapset ovat 4½v ja 2½v niin kaikki on hyvin, mies pärjää loistavasti.

Mun neuvoni on että joko pyydät äitisi/anopin/ostolapsenvahdin miehelle avuksi poissaoloajaksesi. Älkää missään nimessä erotko, vaan sinnitelkää, homma helpottuu kun lapset kasvaa eikä niitä tarvii enää aivan herkeämättä vahtia.
Miehesi siis hermostui omaan avuttomuuden tunteeseensa, ja that's all.

Tai sitten lykkäät sitä "omaa aikaasi" vielä pari vuotta. Sulla on aikaa myydä niitä kipporvarekuppeja vaikka eläkkeellä.
Sun mahd. viimeinen vauva on enaa vain pienen hetken vauva...

Siis anteeksi?? Nainen pyytää miehen avuksi?

Kyll on sitt sellanen juttu, että kun tolle linjalle lähtee saa sillä linjalla sitten pysyäkin hamaan tulevaan. Jos mies tarvitsee apua, se pyytänee ihan itse: ei se ole äidin tehtävä joka vapaa-ajalleen on lähdössä.

Kyllä tuo on vähän pelottava vaihtoehto. Koska se ei välttämättä tule yhtän helpommaksi, vaikka lapset kasvavat. tuollainen 10 kk on vielä aika helppo. Ja moni äitikin täällä on vaikeuksissa parin isomman kanssa.

 

[tytönjapojanmamma]

Siis miten voi huutaa "Tapan nuo lapset", tätä en nyt käsitä, vaikka miten hermo menisi. Uskomatonta, vaikkei tarkoittaisikaan, mutta silti.

 

[lehmu]

mä en vaan ymmärrä että mitä se ero noissa tilanteissa auttaa? Lapsella on oikeus isään (ja se kannattaa muuten otta ihan vakavissaan, sillä kyse on ihan oikeasti lapsen terveydestä) ja eron jälkeen miehen pitää sit kuitenkin pystyä ottamaan vastuu lapsistaa itsen, yksin ja koko viikonlopuksi. :attn:

Myös meillä on ollut erinäisiä keskusteluja kasvatuksesta ja lapsen kanssa "olemisesta" joka ei oikeastaan olemista olekaan - vaan ihan täyttä työtä. Pahin on meillä jo selätetty, kun murkkuikäisen jutut alkaa selkiytyä, pinimmäinen täyttää kohta 2 v ja keskimmäinen on 3 v. Isikin pärjää näiden vintiöiden kanssa ihan kunnialla - vuosi sitten oli huomattavasti vaikeampaa.

Neuvoisin, että hiljalleen. Isillekin pitää saada itseluottamusta, isin kuuluu saada kehuja kun pärjää. Jos isi hukkaa hanskansa ja polttaa hermonsa lasten kanssa ollessaan, niin isin kakkua pitää ehkä vielä pilkkoa pienemmäksi. Ja kun iskä huutaa naama punaisena hädissään apua (sitä s##t"naa) ulko-ovella, niin isi pitää päästää pihalle rauhoittumaan eikä sille saa suotta suuttua.

Emmä tiä tajuunko mä yhtään enää itekään miten yritän tätä selittää, mutta ihanaa jos joku sai ideasta kiinni. Menee multa iteltäkin väliin hermo, btw...

 

[anika]

Kun aika moni nyt tarttuu tuohon kielenkäyttöön...Aika paljon on kiinni siitä, miten asian esittää täällä palstalla. Minä sanoin eilen miehelle, kun se tuli töistä, että teki mieli toimittaa nuo kakarat huostaanotettavaksi tänään. Mies vaan naurahti ja teki mulle kohta lohdutukseksi voileipää. Ei se siitä suuttunut ja tottakai ymmärsi keskinäiseksi vitsiksi.

Jos se olis tullut tänne eilen kertomaan, että tulin töistä ja vaimo huusi ovella että "helvetti, oli jo aikakin. Meinasin viedä lapset sossulle!" Niin mua olis pidetty hieman epävakaana äitinä.

Sama tarinahan se olisi ollut, mutta sanavalinnat ratkaisee ja tunnelman kuvailu. Voin ihan kuvitella, miltä ap:n miehestä on tuntunut. Varmaan samalta kuin minusta aina kun tuttavani kauhukakara lähtee kotiinsa oltuaan meillä muutaman tunnin hoidossa. Varmasti PYSTYN häntä hoitamaan, eri asia on NAUTINKO siitä...En vaan kehtaa sanoa hänen äidilleen, että tunti tuon lapsen kanssa saa pohtimaan, että haiden kanssa uiskentelu se vasta olis rentouttavaa. Omistaan kehtaa omalle miehelle sanoa.

Anna miehelle ja lapsille aikaa. Koeta sivulauseissa antaa vinkkejä. Minä yleensä rupattelen päivän kulusta ja samalla selostan, miten tapaan lasten kanssa tehdä. Välillä kysyn mieheltä neuvoa, vaikka olisin jo päättänyt, miten joku asia kannattaa hoitaa. Kerron myös mitä olen mokaillut lasten kanssa päivän mittaan. Ei ole tarkoitus viestittää, että olen loistokasvattaja ja puoliso joku kisälli.

Kyllä se siitä, kunhan mies saa tilaa ja varmuutta. Usko pois!

 

[juuei]

Meillä melkein sama juttu, mies ei oikeastaan pärjännyt tuon ikäisille. Meillä ikäeroa lapsilla 2v1kk. Mutta nyt kun lapset ovat 4½v ja 2½v niin kaikki on hyvin, mies pärjää loistavasti.

Mun neuvoni on että joko pyydät äitisi/anopin/ostolapsenvahdin miehelle avuksi poissaoloajaksesi. Älkää missään nimessä erotko, vaan sinnitelkää, homma helpottuu kun lapset kasvaa eikä niitä tarvii enää aivan herkeämättä vahtia.
Miehesi siis hermostui omaan avuttomuuden tunteeseensa, ja that's all.

Tai sitten lykkäät sitä "omaa aikaasi" vielä pari vuotta. Sulla on aikaa myydä niitä kipporvarekuppeja vaikka eläkkeellä.
Sun mahd. viimeinen vauva on enaa vain pienen hetken vauva...

Siis anteeksi?? Nainen pyytää miehen avuksi?

Kyll on sitt sellanen juttu, että kun tolle linjalle lähtee saa sillä linjalla sitten pysyäkin hamaan tulevaan. Jos mies tarvitsee apua, se pyytänee ihan itse: ei se ole äidin tehtävä joka vapaa-ajalleen on lähdössä.

Sinäkö et ole koskaan tavannut miestä joka ei voi tunnustaa ettei jotain osaa? Ja tuossa olis loistava sauma anopin leikkiä lasten kanssa jos esim ei itse niin välitä anopin seurasta. Niinku win-win.

Kyllä mun mies pyysi yksityiskohtaiset ohjeet paperille jos mä kävin jossain. No se on insinööri...

 

[NeitiNasu]

Meillä melkein sama juttu, mies ei oikeastaan pärjännyt tuon ikäisille. Meillä ikäeroa lapsilla 2v1kk. Mutta nyt kun lapset ovat 4½v ja 2½v niin kaikki on hyvin, mies pärjää loistavasti.

Mun neuvoni on että joko pyydät äitisi/anopin/ostolapsenvahdin miehelle avuksi poissaoloajaksesi. Älkää missään nimessä erotko, vaan sinnitelkää, homma helpottuu kun lapset kasvaa eikä niitä tarvii enää aivan herkeämättä vahtia.
Miehesi siis hermostui omaan avuttomuuden tunteeseensa, ja that's all.

Tai sitten lykkäät sitä "omaa aikaasi" vielä pari vuotta. Sulla on aikaa myydä niitä kipporvarekuppeja vaikka eläkkeellä.
Sun mahd. viimeinen vauva on enaa vain pienen hetken vauva...

Siis anteeksi?? Nainen pyytää miehen avuksi?

Kyll on sitt sellanen juttu, että kun tolle linjalle lähtee saa sillä linjalla sitten pysyäkin hamaan tulevaan. Jos mies tarvitsee apua, se pyytänee ihan itse: ei se ole äidin tehtävä joka vapaa-ajalleen on lähdössä.

Sinäkö et ole koskaan tavannut miestä joka ei voi tunnustaa ettei jotain osaa? Ja tuossa olis loistava sauma anopin leikkiä lasten kanssa jos esim ei itse niin välitä anopin seurasta. Niinku win-win.

Kyllä mun mies pyysi yksityiskohtaiset ohjeet paperille jos mä kävin jossain. No se on insinööri...

Oi kyllä mä olen tavannut sellaisen miehen. Parikin hupsua. Yhden kanssa mulla on lapsi ja kaksi sellaista on veljinä..

Mutta mä suostu passaamaan ketään. En ikinä. Se on puhelin kouraan ja itse soittamaan apua jollei pärjää (sen puhelimen mä voin antaa ja ohjeistuksen mitä sillä tehdään). Kyll ne siitä sitten oppii.

Tajuan ohjeet syömisistä ja muista käytännön jutuista, jos toinen ei juuri lapsiarkeen tottunut ole. Mutta siihen oman pääkopan käyttöön ei kukaan toinen voi ohjeistusta antaa, pitäisi ihan itse osata.. Persuksille voi aina vähän potkia.

 

[nättitähti]

kamala mies. mun mies on lastenkans melekin yhtäpaljon kun mä. se käy töissä joten automaattisesti teen itse enemän. mutta jos mulla on menoja ni saan mennä ihan vapaasti eikä täälä ole mitään ongelmia. samanlailla ne muksut kiukuttelee mulle kun miehelle,vauva tosi ei kiukkua. tytöllä on ollut uhmaa kun vauva syntyi. ja musta mies pärjää jopa paremmin kun minä kun se jaksaa häsätä ja pelleillä ja rakentaa legoilla. mä voisin pukee barbeja,mutta tyttö ei niistä viä ainakaan tykkää.

sun pitää keskustella mieheskans tästä ongelmasta ja varaa vaikka aika perheneuvolasta,eihän toi oo ollenkaan normaalia. se on kuitenkin lasten isä ja lapset on oikeutettuja isään ja viettään aikaa senkanssa. ja sulla pitää olla mahdollisuus tehdä töitä tms. jos muu ei auta niin lähde pois. ehkä mies sitten tajuaa hoitaa päänsä kuntoon.

 

[Vieras]

Siis miten voi huutaa "Tapan nuo lapset", tätä en nyt käsitä, vaikka miten hermo menisi. Uskomatonta, vaikkei tarkoittaisikaan, mutta silti.

Mä kysyin mieheltäni, että jos oikein hermostuisi lapsiin, niin tulisiko mieleen sanoa, että vois vaikka tappaa lapset.
Katsoi mua kuin mielipuolista ja sanoi, ettei tietenkään.
Oli samaa mieltä kuin minäkin, ettei ole isä oikein terve, jos noin sanoo.

Jos mun mies noin sanoisi, eipä lapsiaan näkisi sen koomin, sen paremmin kuin minuakaan.

Olen lähipiirissä yhden lasten tapon miehen taholta kokenut, en halua sitä omalle kohdalle.
Jotkut isät tekee sitä oikeasti, en hyväksy edes piloillaan noin vakavaa uhkausta.

 

[juuei]

Meillä melkein sama juttu, mies ei oikeastaan pärjännyt tuon ikäisille. Meillä ikäeroa lapsilla 2v1kk. Mutta nyt kun lapset ovat 4½v ja 2½v niin kaikki on hyvin, mies pärjää loistavasti.

Mun neuvoni on että joko pyydät äitisi/anopin/ostolapsenvahdin miehelle avuksi poissaoloajaksesi. Älkää missään nimessä erotko, vaan sinnitelkää, homma helpottuu kun lapset kasvaa eikä niitä tarvii enää aivan herkeämättä vahtia.
Miehesi siis hermostui omaan avuttomuuden tunteeseensa, ja that's all.

Tai sitten lykkäät sitä "omaa aikaasi" vielä pari vuotta. Sulla on aikaa myydä niitä kipporvarekuppeja vaikka eläkkeellä.
Sun mahd. viimeinen vauva on enaa vain pienen hetken vauva...

Siis anteeksi?? Nainen pyytää miehen avuksi?

Kyll on sitt sellanen juttu, että kun tolle linjalle lähtee saa sillä linjalla sitten pysyäkin hamaan tulevaan. Jos mies tarvitsee apua, se pyytänee ihan itse: ei se ole äidin tehtävä joka vapaa-ajalleen on lähdössä.

Sinäkö et ole koskaan tavannut miestä joka ei voi tunnustaa ettei jotain osaa? Ja tuossa olis loistava sauma anopin leikkiä lasten kanssa jos esim ei itse niin välitä anopin seurasta. Niinku win-win.

Kyllä mun mies pyysi yksityiskohtaiset ohjeet paperille jos mä kävin jossain. No se on insinööri...

Oi kyllä mä olen tavannut sellaisen miehen. Parikin hupsua. Yhden kanssa mulla on lapsi ja kaksi sellaista on veljinä..

Mutta mä suostu passaamaan ketään. En ikinä. Se on puhelin kouraan ja itse soittamaan apua jollei pärjää (sen puhelimen mä voin antaa ja ohjeistuksen mitä sillä tehdään). Kyll ne siitä sitten oppii.

Tajuan ohjeet syömisistä ja muista käytännön jutuista, jos toinen ei juuri lapsiarkeen tottunut ole. Mutta siihen oman pääkopan käyttöön ei kukaan toinen voi ohjeistusta antaa, pitäisi ihan itse osata.. Persuksille voi aina vähän potkia.

Mää passaan mun miäst kyl ja se passaa munt. Mun ei esim tarvii vaivata päätäni autojen huolloilla, tietokoneiden päivityksellä, digiboksin hankinnalla ja öljyn tilauksella. Kaikki ne osaisin jos olisi pakko, mutta mies tahtoo tehdä ne mulle (ja tuntuea itsensä tärkeäksi).
Ja ei tosta ap:n tilanteesta mene kuin pari vuotta niin se mies jo pärjää niille, ihan varmana.

 

[M]

miten te annatte miesten olla tuollaisia?

Heh, että sekin on äidin vika jos isä ei hoida hommiaan? Äläs nyt viitsi

AP:lle ei valitettavasti ole tarjota apua, vain sympatiaa - meillä miehen rooli on kasvanut lasten vanhetessa, mutta tuon pienen kanssa (7 kk) isä ei vaan oikein osaa olla, vaikka miten on asiasta keskusteltu ja riideltykin. Surullistahan se, mutta minkäs teet, kun ei aikuista ihmistä voi pakottaakaan...

Musta tää on aivan järkyttävää ja pöyristyttävää. Tottakai on vaan opittava olemaan lapsensa kanssa. Järkyttävää, että jotkut äidit ovat niin hyysääviä, että vievät isältä sen tilan opetella. Tajutkaa, että tätä tilaa pitää olla alusta asti ja miehen on voitava opetella vauvan hoitoa tasavertaisesti! Tai sitten isä on törkeen viitsimätön eikä halua opetella. Silloin on kyllä luonne sitä luokkaa, että pellolle vaan. Omistaan pitää osata ja haluta pitää huolta. Muuten se ei oo mikään perhe. Voisko äitikin vaan sanoa, että "joo, ei kiitos, en halua enkä osaa hoitaa lastani, lähdempäs tästä kylille...Hoitakaa joku se rääkyvä apinannaama mun puolesta" Äidinkin on opeteltava, niin on isänkin!! Sikäli ymmärrän siis yllä heitetyn lauseen, että miten annatte miestenne olla tuollaisia. Ihan oikea kysymys. Meillä ei tulis kyseesenkään, etteikö isä tuntisi omat lapsensa aivan yhtä hyvin kuin äitinsäkin. Perseelle potkisin vähintäänkin, en todellakaan antaisi hänen laistaa jostain niin tärkeestä kuin osallistumisesta lastensa hoitoon.

Meidän isä lähtee puku päällä tärkeeseen duuniin joka hemmetin päivä ja tuo kotiin hyvän tilipussin. Mutta siitä huolimatta hän tietää tasan ja tarkkaan mitä lapset syö, mitä he pukevat, koska on kylvetty ja tukka pesty, mitä rasvaa pannaan illalla mihinkin ihottumaan tai mitä lääkettä annetaan jne. Meillä isä tekee kaiken aivan yhtä hyvin kuin äitikin, paitsi ei tietty imetä pienintä. Ja musta sen kuuluu näin mennäkin, isä on täysvertainen vanhempi. LApset ovat yhtä lailla hänen kuin minun!!

 

[hei]

Meillä aivan sama tilanne!!! Eikä todellakaa ole kysymys siitä etten muka olisi antanut olla lasten kanssa!!!!

Olen neuvonut, ohjannut, ollut kärsivällinen, ollut vaativat, ollut äkäinen SIIS kaikki mahdolliset keinot vuosien varrella JA lopputulos on aina se ettei pärjää..
olen vakavasti suunnitellut eroa koska kaiken tämän keskellä olen alkanut inhoamaan miestäni. En todellakaan näe hänessä enää yhtään mitään positiivista. Haluan hänestä kertakaikkiaan eroon;koen hänet kiviriipaksi ja henkisesti rasittavaksi. Mieluummin yh kuin katsella tuollaista isoa vauvaa kaiken muun lisäksi.

 

[Gluteus maximus]

Meillä mies hoitanut kumpaakin lasta ihan vastasyntyneestä. Minä en todellakaan ominut vauvaa, vaikka se oli rintaruokinnalla (mitä näkee usein) vaan mies sai olla vauvan kanssa yhtä paljon kuin minäkin. Meillä lapsilla ikäeroa 1v5kk ja miehellä on kyllä heikot hermot, mutta hienosti noiden muksujen kanssa jaksaa, välillä huomattavasti paremmin kuin minä. Nyt aloitin työt ja mies on paljon iltaisin lasten kanssa kun minä olen töissä. Meillä mies on täysin omistautunut lapsille. Sanoikin, että mikään ei mene niiden edelle ja ottaa harrastuksiinkin usein lapset mukaan ja hyvä kun töihin malttaisi mennä. Se on pitkälle miehen luonteesta kiinni.

 

[hä]

Niin siis siinäpä se kysymys tuli. Meillä on kaksi lasta, vanhempi 3,5 vuotta ja nuorempi 10 kk. Olen tähän asti hoitanut varsin tiiviisti itse lapset, mitä nyt käynyt kaupassa ja jumpassa välillä. Nyt olen aloittanut vähissä tekemään jälleenmyyntitöitä ja muutenkin ottanut enemmän omaa aikaa. Mies on ollut siihen ihan myötämielinen, mutta käytännössä ei pärjää lasten kanssa. :/

Kamalaa oli tulla tänään koulutuksesta kotiin, kun mies tulee jo ovelle karjumaan että "tullaanhan sieltä s#*t#*a! Minä kohta tapan nämä kakarat, ei näiden kanssa kestä hermot!" Olen niin pettynyt. Miten mä voin elää tuommoisen miehen kanssa. Toki minä itsekin suutun lapsiin (välillä?) ja menetän hermoni, en minä sitä päivittele. Mutta että pitää noin reagoida... :'(

Mielestäni olen ansainnut tämän oman ajan. (Joka ei kuitenkaan ole montaa tuntia lisää viikossa entiseen nähden) Mutta todella ahdistavaa nähdä ettei toinen kykene tulemaan vastaan. Mikä pettymys... olen aina pitänyt miestäni suuressa arvossa, hyvin aikuistuneena ja ymmärtäväisenä. Mutta ilmeisesti hän on kuitenkin jotain muuta... No, onhan kuopus tosin vielä ihan hirmu pieni ja varmasti tilanne helpottuu ajan kanssa. Mutta pakko saada johonkin purkaa tämä pettymys ja järkytys.

Kertokaa (jos on kokemusta), miten teillä on tällaiset tilanteet hoidettu! Täytyy kai palkata lastenhoitaja.. :/

mitä tehdä kun äiti ei pärjää lasten kanssa?????

 

[hei]

miten te annatte miesten olla tuollaisia?

Heh, että sekin on äidin vika jos isä ei hoida hommiaan? Äläs nyt viitsi

AP:lle ei valitettavasti ole tarjota apua, vain sympatiaa - meillä miehen rooli on kasvanut lasten vanhetessa, mutta tuon pienen kanssa (7 kk) isä ei vaan oikein osaa olla, vaikka miten on asiasta keskusteltu ja riideltykin. Surullistahan se, mutta minkäs teet, kun ei aikuista ihmistä voi pakottaakaan...

Musta tää on aivan järkyttävää ja pöyristyttävää. Tottakai on vaan opittava olemaan lapsensa kanssa. Järkyttävää, että jotkut äidit ovat niin hyysääviä, että vievät isältä sen tilan opetella. Tajutkaa, että tätä tilaa pitää olla alusta asti ja miehen on voitava opetella vauvan hoitoa tasavertaisesti! Tai sitten isä on törkeen viitsimätön eikä halua opetella. Silloin on kyllä luonne sitä luokkaa, että pellolle vaan. Omistaan pitää osata ja haluta pitää huolta. Muuten se ei oo mikään perhe. Voisko äitikin vaan sanoa, että "joo, ei kiitos, en halua enkä osaa hoitaa lastani, lähdempäs tästä kylille...Hoitakaa joku se rääkyvä apinannaama mun puolesta" Äidinkin on opeteltava, niin on isänkin!! Sikäli ymmärrän siis yllä heitetyn lauseen, että miten annatte miestenne olla tuollaisia. Ihan oikea kysymys. Meillä ei tulis kyseesenkään, etteikö isä tuntisi omat lapsensa aivan yhtä hyvin kuin äitinsäkin. Perseelle potkisin vähintäänkin, en todellakaan antaisi hänen laistaa jostain niin tärkeestä kuin osallistumisesta lastensa hoitoon.

Meidän isä lähtee puku päällä tärkeeseen duuniin joka hemmetin päivä ja tuo kotiin hyvän tilipussin. Mutta siitä huolimatta hän tietää tasan ja tarkkaan mitä lapset syö, mitä he pukevat, koska on kylvetty ja tukka pesty, mitä rasvaa pannaan illalla mihinkin ihottumaan tai mitä lääkettä annetaan jne. Meillä isä tekee kaiken aivan yhtä hyvin kuin äitikin, paitsi ei tietty imetä pienintä. Ja musta sen kuuluu näin mennäkin, isä on täysvertainen vanhempi. LApset ovat yhtä lailla hänen kuin minun!!

Lässyn lässyn "ei ymmärrä"...luulet suuria itsestäsi..et todellakaan perseeseen potkimalla pysty muuttamaan miestä joka ei suostu,halua,pysty olemaan lasten kanssa.Sinä et voi sanoa muille tuollaisia ohjeita VAIKKA itse olet niin korostamassasi onnellisessa asemassa NIIN se ei todellakaan johdu SINUSTA vaan miehestäsi. Ole onnellinen! Toivottavasti elämä koulii vielä sinun egoismiasi!!

 

[Gluteus maximus]

Älä nyt vaan lähde sille linjalle, että otat aina hoitajan lapsia hoitamaan ja miehen avuksi, koska miten mies pärjää sitten ikinä edes niiden isompien kanssa. 10kk ikäinen on tosi helppo verrattuna isompiin lapsiin.

 

[onni löytyy arjesta]

..siis aikaa lasten kanssa mies. ja sinuna en soittelisi perään, antaisin olla rauhassa, mutta tekisin miehelleni selväksi, että AINA voi soittaa, jos siltä tuntuu, tuntematta itseään jotenkin epäonnistuneeksi. Meillä mies on ollut lasten hoidossa aktiivisesti mukana heti, jotkut asiat tekee eri tavalla kuin minä ja siihen minunkin sopeuduttava. Meni kuitenkin pitkään ennenkuin mies oli yksin molempien kanssa yhtäaikaa. Ikäeroa 2,5v ja imetin pientä, joten mielestäni oli kohtuutonta laittaa mies olemaan molempien kanssa. Itse sain pienen aina rauhoitettua tunkemalla tissin suuhun mut mies olisi varmaan olut helisemässä kun pikku taaperokin roikkuisi lahkeessa. Rauhassa, kun saa riittävästi olla lasten kanssa, oppii omat tavat toimia ja tietysti miestä pitää muistaa KEHUA kun jokin onnistuu :heart: Sinnitelkää, kyllä se iloksi muuttuu :hug: Ja mä olen myös sanonut pahana päivänä miehelle hirttäväni pian lapset.. Kamalaa, totta, mutta miehen suodatin onneksi pelaa ja tuntee temperamenttini..

 

[pikkuhiljaa paremmaksi]

Mua harmittaa, kun niin moni korostaa sitä, kuinka EI IKINÄ sietäisi ap:n miestä, EI IKINÄ passaisi ketään tai EI IKINÄ jatkaisi liittoa. Kun tilanne on mikä on, ei siinä taivastelut auta.

Mä luulen, että sun ap kannattaa lähteä purkamaan tilannetta ihan rauhassa. Istutte alas, yritätte olla avoimia ja rehellisiä, ja jos ei onnistu, hankitte apua. Kaikissa liitoissa tulee hankalia tilanteita, mutta ei sen tarvitse tarkoittaa umpikujaa. Mutta jos siinä kriisipaikassa lähtee alleviivaamaan palstamammojen rakastamia periaatteita, niin seinä tulee vastaan.

 

[Gluteus maximus]

ja voin vielä lisätä sen asian, että meillä mies ei ole ikinä heittänyt tuollaista lausetta suustaan, mutta MINÄ OLEN USEASTI! Että kauhistelkaa vaan. Ei me äiditkään mitään enkeleitä aina olla.

 

[lunacy sioux]

Mä ihmettelen miksi naiset tekee lapsia miesten kanssa joilla ei ole kykyä huolehtia jälkikasvustaan?
Mies ulkoruokintaan! Molempien vanhempien pitää panostaa perheeseen. Lapsia on turhaa tehdä jos ei ole halua tai kykyä niistä huolehtia. Piste.

 

[Koivunkäpy]

Anikan kanssa samoilla linjoilla, tosin eipäs oo tullu mieleen lahjottaa niitä soskulle, millon oon antamassa niitä seuraavalle vastaantulijalle/lähettämässä timbuktuun/namibiaan valkeaks orjaks ja ukon mielestä se on normaalia, en nyt sentään pää punasena möykkää täällä, mut siinävaiheessa kun ukko kotiutuu niin mamma painuu iihan rauhassa tupakalle.
Meillä kekarat on 5v2kk ja 2v1kk, eikä aina sieltä helpoimmasta päästä..

Ukolle puhuttelu että tarviis hankkia pitempää pinnaa!

JA tuosta metelistä, eräs ystävämme kärsii eräästä korvasairaudesta, joko se ei kuule kunnolla tai ssit se kuulee korostetusti äänet, ja varsinkin lasten kiljunta on semmonen että se kärsii siitä kun tuntuu että korvat räjähtää, ite oon jo oppinu näkee koska kaveria koskee kovin kun se ei siitä ilkiä sanoa ni komennan lapsia olemaan hiljaa, siis silleen et ne kans on hiljaa, tosin kerran on ärähtäny kersoille asiasta..

 

[Mahoton mirri]

Kyllä jokaisen miehen pitäisi osata olla omien lasten kanssa!! Mietin miten tilanne voi päästä ees tuollaiseksi ettei mies osaa hoitaa lapsiaan? Siltikin ap:lle voimia ja koittakaahan löytää joku ratkaisu tilanteeseen.

 

[Villi viisikko]

Tässä ketjussa on nyt mies teilattu täysin, onko mahdollista että hänellä olisi vain ollut kertakaikkisen kamala päivä töissä, ja lasten kanssa ei päässytkään niin helpolla kuin oli kuvitellut?

Tälläkin palstalla kirjoitellaan äitien toimesta miten kamalaa välillä on, mutta mieskö sitä ei ääneen saa sanoa?
Olihan tuo ap:n miehen sanavalinta järkyttävä mutta teilauksen sijasta voisi kysyä miksi näin oli?

Meillä on reilu 4v, vajaa 3v ja vauva. En yleensä jätä vauvaa kotiin miehen hoitoon, hänellä on kädet täynnä kahden isomman kanssa, vauva jää kotiin sitten kun "pysyy jaloillaan".
Tuolla asialla ei ole mitään tekemistä hyvän isyyden kanssa, parempihan se on että reilusti tunnustaa ettei pärjää kuin hampaat irvessä sinnittelee väkisin..

 

[Äiti-Kengu]

Asiasta kannattaa keskustella rauhallisesti.
Osat miehet osaavat olla paremmin,kun lapset ovat hieman isompia.Eli 2-eteenpäin.
Ensimmäisenä ei mulla ero tulis mieleen,vaan keskustelemalla ratkaisu tilanteeseen.
Omaan aikaan on oikeus molemmilla!