Mitä tehdä, kun oma lapsi ei halua tehdä mun kanssa mitään?!?

[Ymmärryksensydän]

Esikoisen jokainen vastaus on nykyään: en varmana tee/tule/syö/mene jne. Pikku hiljaa alkaa pinna palaa.

Ei auta vaikka mitä yritän. Tänään kysyin kun leikki nukeilla että haluaako mun järjestävän pikkutavarat niin hänen on sit mukavampi leikkiä. Se kelpas. Sitten ku lopetti leikit, yhdessä siivottiin lelut ja sitten heräs pikkuveli.
Sitten alkoi se vastaanlaittaminen. En syö välipalaa, lähden ulos. Sitten tuli alle 5min päästä takaisin, kun ei ollutkaan kavereita.
Ehdotin piirtämistä. Ei ku haluan värittää. Ei mun kynillä ku äitin kynillä. Sanoin että jollei omia hae nii sit vaan ollaan.

No tuli sitten lattialle kun pikkuveikan kanssa touhusin ja alkoi läpsyttämään käsillään. Kysyin että haluaako opetella sitä kun kaksi lyö käsiään yhteen (jos ymmärrätte, vastakkaiset kädet, sit molemmat jne.; nähtiin kesällä kun kaks tyttöä teki sitä tosi nopeaa) ja tyttö halusi. Kun tajusi miten vaikeaa se on, lopetti samantien ja se oli ihan tyhmää.

KAIKKI ON AINA VAAN TYHMÄÄ!!!

Pitääkö mun nyt antaa sen sit vaan kasvaa omissa oloissaan omassa huoneessaan ja odottaa josko se sit vaikka aikuisena mulle puhuis ja mun kanssa jotain tekis. Tuntuu että vaikka mitä yrittää, mikään ei kelpaa/riitä!!

 

[Teräsmami]

:hug:

 

[Ymmärryksensydän]

Kiitos Teräsmami!

Välillä tuntuu, että onko mua äidiksi tarkoitettukaan, kun tuntuu, että teen mitä vaan, lapsella ei ole kivaa. Enkä nyt tarkoita, että elämän pitäisi olla ruusuilla tanssimista, mutta kyllä sitä kivaa pitää edes joskus olla! Eikä tälläistä jatkuvaa kiukuttelua puolin ja toisin. Ei sitä itsekään jaksa iloita ja yrittää, kun toinen ei millekään lämpene!

 

[Teräsmami]

Oma lapseni on niin pieni, että ei vielä kiukuttele+elä tuota ei -vaihetta. Mutta eiköhän sekin aika vielä koita Mun ystäväni 3 -vuotiaalla pojalla sen sijaan on just tuo ei-vaihe menossa; aivan sama mitä äiti tekee tai sanoo, mikään ei kelpaa. Kaveri on välillä hiukan väsynyt asiaan, ja en ihmettele.

Onneksi kyse kuitenkin on vaan lapsen ikävaiheesta, ei varmasti mistään pysyvästä. Olet tosi hyvä äiti sillä perusteella, mitä kerroit tuosta teidän tästäkin päivästä. Eli elähän soimaa siellä itseäsi!! Mee vetäisemään kunnon yöunet, huomenna on päivä uus eikä taatusti harmita enää niin rankasti kuin nyt =)

 

[vierailija]

siihen ei auta kuin aika. kärsivällisesti kun jaksat odottaa että tulee sellaisia aitoja, kiireettömiä hetkiä. uskon että lapsikin vaistoaa sitten saman ja huomaatte että teillä on aidosti kivaa yhdessä. älä ota suorituspaineita lapsesi miellyttämisestä. t: kokemusta on!

 

[Ymmärryksensydän]

tuleeko näin päivällä enemmän juttua aiheesta??

 

[vieras]

Meidän puolitoistavuotiaalla esiuhmis päällä. Ei. Ei. Eieieiei. Ja sitten kuitenkin tulee ja tekee ja juo maitoa ja syö (no ehkä ei aina suostu työmään) ja antaa pukea. "Mielenkiinnolla" odottelen sitä varsinaista uhmaa...