Mitä tehdä tälle ongelmalle? :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
mä oon ihan säiky. en ennen olut mutta kun lapset sain niin jotenkin heräs itsesuojelu vaisto ja sitä myöten pelko. Pimeällä en uskalla kävellä yksin. en edes mennä pihalle. ja välillä luulen että joku murtautunut meille.

yksikin aamu kun mies töissä niin kulu meteliä alhallta otin kännykän ja näppäilin 112 ja hiivein alas katsomaan sormi valmiina soittamaan. siellä oli jäänyt ikkunan tuuletusluukku auki ja tuuli kolisutti.

Kyllä mun kanssa pitäis ottaa itseäni niskasta kiinni koska uskon ettei meille tapahdu jos ei kuulu tapahtua.Mulla vaan ihan sairaan vilkas mielikuvitus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöööö:
nukkumaanmeno iltaisin pelottaa eniten... siksi kukunkin täällä netissä aina tosi myöhään, mut aina se vaan on pakko kohdata ja mennä nukkuun.

Just ihan täsmälleen sama tilanne.

Ja sitten eräät vielä täällä oikeasti tosissaan funtsii miksi mä olen täällä lähes joka ilta...

Ei pysty mihinkään muuhun, kun mies on pois. Ei sitten mitenkään päin. Ja tämä kone hurisee mukavasti ja näppis pitää ääntä: jos lukisin ja olisi ihan hiljaista, pelkäisin jääkaappiakin. :ashamed:
 
Itekki harrastin lukemista ennen enempi ni kuulin kaikki maholliset ja mahottomat äänet. Ja ei voinu mitään ku mielikuvitus pääsi valloilleen. Peiton allekkaan ei uskalla mennä ku "se" voi olla kohta mun sängyn vieressä.
Mies on ollu nyt viikon pois mut tulee onneksi huomenna. Saa nähä millon taas lähtee. Aiko kyllä minun mieliksi pitää vähän lomaa "sorsastusvapaata" tässä lähiaikoina! Mikä tähä auttaa... ei ainakaan yksin olo niin ku jotku täällä väittää. Mietinki tossa just et missähän hullujenhuoneella mä kohta oon jos vielä kauan oon yksin:)
 
mä kanssa kun meen suihkuun tarkistan ettei saunassa ketään ja siten kun laitan silmät kiinni kun huutelen niin nopeesti kiinni ja sitten äkkiä vilkasu ympärilleen ettei kukaan tulllut.
Mitähän se auttais että sen tunkeilijan huomais?ei mitään. Kai se on suojeluvaisto noita lapsia kohtaan etei jää ilman äitiä tai ettei vaan kukaan niiden kimppuun käy
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöööö:
Itekki harrastin lukemista ennen enempi ni kuulin kaikki maholliset ja mahottomat äänet. Ja ei voinu mitään ku mielikuvitus pääsi valloilleen. Peiton allekkaan ei uskalla mennä ku "se" voi olla kohta mun sängyn vieressä.
Mies on ollu nyt viikon pois mut tulee onneksi huomenna. Saa nähä millon taas lähtee. Aiko kyllä minun mieliksi pitää vähän lomaa "sorsastusvapaata" tässä lähiaikoina! Mikä tähä auttaa... ei ainakaan yksin olo niin ku jotku täällä väittää. Mietinki tossa just et missähän hullujenhuoneella mä kohta oon jos vielä kauan oon yksin:)

Juu ei auta yksinolo ei.

Mun miehellä on onneksi nyt sellainen työrytmi, ettei ole pariin kuukauteen periaatteessa kokonaisia öitä pois kuin pari, tulee siis yöksi kotiin tavallaan vaikka tulisikin vasta yöllä kun me muut ollaan uinuttu jo tunteja, jos mä siis saan nukuttua ylipäätään.
On vähän helpompi olla kun tietää että se on tulossa, vaikkakin sitten aamu neljältä, mutta tulossa kuitenkin.
Mutta ei kai tästä eroon kokonaan pääse millään, jollain monen kymmenen vuoden terapialla. En tiedä. Enkä tiedä mistä tämä mullakaan johtaa juurensa, lapsena ja nuorena mä olen ollut paljon rohkeampi. Mutta en enää..

Nyt on pakko mennä nukkumaan, ei tästä muuten tule mitään. Levollista yötä Pöö!! :wave:
 
Dietorella, millanen tilanne sullä päivisin iltaisin yleensä sillon ku lapsetki hereillä? Oon itekki miettiny et mitä jos tuliski joku? En todellakaan tiedä mitä tekisin.
 
Mua on kyllä sisko ja veli pelotelleet pienempänä tosi paljon mua. Veljellä oli usein tapana mennä edeltä sängyn alle ja ku menin nukkuun ni rupes koputteleen. Käperryin aina peiton alle enkä uskaltanu liikkua! Ite en säikytelly ketään koska tiesin miltä se tuntui!
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöööö:
Dietorella, millanen tilanne sullä päivisin iltaisin yleensä sillon ku lapsetki hereillä? Oon itekki miettiny et mitä jos tuliski joku? En todellakaan tiedä mitä tekisin.

niiin itse ajatelut että nappais lapset ja kännyn ja vessaan lukkojen taa.Mut tuskin oikeesti noin ehtis tekee. turha sitä tilti on etukäteen murehtia. aina kun pelottaa niin puhun itselleni järkeä tai rukoilen. tiedän ettei minulle käy mitään. Se on vaan toi mielikuvitus.mä vielä pelkän välillä yliluonnolllisiakin juttuja kun niihin uskon. Mutta en mä päivisin mitään pelkää.kai tästä pimeestäkin pääsis eroon kun vaan reippaasti ottais niskasta kiinni ja tekisi ihan normaaleja juttuja
 
Olin viikonloppuna siskon luona ja sillä oli sitte jääny puhelin autoon ja oli jo laittanu yökkärin päälle ni juoksutti minut hakeen sen puhelimen! Ja kyllä pelotti, en kehdannu sanoa etten uskalla. Piti kyl vilkuilla koko ajan ympärille ja lujaa kävellä. Ovelle ku pääsin ni äkkiä sisään ettei kukaan ehdi tarrata kiinni:)
 
No voin kyllä samaistua siinä että inhoaisin olla yksin omakotitalossa, kun öisin natisee portaat, lattiat ja vaikka mitä pelottavia ääniä :/ Yksin olen muuttanut asumaan 18 vuotiaana ja ei se omassa asunnossa oleminen ole pelottanut.

On muuten ihan fiksua pelätä kävelemistä öisillä kaduilla :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja kgbfbjtfjg:
Kyllä mäkin pelkään pimeetä vaikka oon jo 26v. En välttämättä noin paljon ku tytsi. Siis enää.
Pimeässähän on turvallista. Möröt ja sarjamurhaajat ei näe, milloin hyökkäät karjaisten niiden kimppuun.

mulla asuu möröt sängyn alla ja voivat tarttua nilkkaan. mä pelkään pimeää, mulla aina jossain valot yöllä (miettikää millaista on jos on sähköt poikki ;) ) yksinolemistakin pelkäsin nuorempana, joskus se toki nostaa päätään edelleen.. :ashamed: :xmas: ja tän vuoksi vältän myös kauhuelokuvia.. ei tulis nukkumisesta enää mitään.. vähän vilkas mielikuvitus :whistle:
 

Yhteistyössä