mitä tehdä???

[kahden äiti]

Nyt kyllä menee lopullisesti hermo mieheni ja hänen äitinsä kanssa. Mieheni sai perjantai iltana yhtäkkiä aivan hirveän hirveän raivokohtauksen. Heitteli tavaroita, tuoleja ym. ja mikä hirveintä hermostui todella pelottavasti 7 vuotiaalle pojallemme kun hän ei suostunut siivoamaan huonettaan. Soitti sitten äidilleen ja itki että nyt ei kestä enää....Myönnän kyllä jäkättäväni hänelle kaljan juonnista mutta kun se on hänellä melkeinpä päivittäistä. Välillä hän ottaa enemmän välillä vähemmän ja joskus ei ollenkaan, mutta sen verran kuitenkin ettei kuuluu mielestäni perheenisälle tuollainen käytös. Yleensä kun hänen ominaisluonteensa eli sellainen machoilu korostuu vielä silloin todella ärsyttävästi. Kovin usein hän ei baareissa käy mutta yleensä huitelee naapureissa kaljottelemassa esim. saunavuoron jälkeen joka kerta lupaa tulla perässä kotiin kun mä menen jo meidän pienemmän 1 vuotiaan lapsen kanssa niin eksyy kuitenkin johonkin naapuriin jatkamaan saunakaljojen juontia. Muutenkin hänellä on tapana katoilla ja laittaa kännykkä sitten kiinni. Pikkujouluristeilyt venyvät melkein vuorokaudella jne. En voi luottaa häneen enää yhtään ja pelkään aina jo valmiiksi pahinta vaikka hän lupaisi mitä. No vaikeaa tästä on antaa kunnolla kuvaa mutta kuitenkaan en mielestäni jäkätä hänelle turhasta enkä myöskään kenenkään sellaisen mielestä joka tätä on sivusta seurannut vaan kaikki ihmettelee kuinka mä jaksan. Nyt kuitenkin siis perjantaina hänen äitinsä soitti mulle ja aloitti heti niin että miten mä voi antaa tällaisen tilanteen syntyä kun mulla on kaksi lasta. Eli siis miehen raivokohtaus on täysin mun syytä. sitten kun mä yritin selittää että suutuin kun mies meni baariin työpäivän jälkeen vaikka piti tulla kotiin kun oli muutakin hommaa niin ei hän kuunnellut ollenkaan vaan syytteli vaan mua ja puolusteli että kyllä se saa käydä yhdellä kaljalla ja ilmoitti että tulevat häkemaan poikansa kotiin. (asuvat n. 130 km meiltä)Ja mä yritin puolustaa itseäni ja suutuin kun se ei kuunnellu niin huusin sille että''turpa kiinni ämmä''. Mua vaan ärsytti niin paljon ettei se yhtään kuunnellu mua. Sama juttu oli viimeksi 1999 kun se soitti mulle ja mun isälle ja haukku mut. Että mä en ikinä laita ruokaa enkä pese pyykkiä ja olen niin kiittämätön heitä kohtaa, käytän kaikki mieheni rahat yms. Eikä silloinkaan antanu mun sanoa mitään vaan jos yritin paiskas luurin korvaan. Sen jälkeen ei meillä kovin lämpimät välit ole olleetkaan enkä ole hänelle paljon kertoillutkaan mun fiiliksistä koska hän kuitenkin ajattelisi että mä valitan turhasta. Esim. kun aiemmin harmittelin hänelle kun yhdessä vaiheessa tuntui että postilaatikosta tipahteli kokojan jotain ulosottomaksuja mieheni nuoruuden toilailuista (yht.12 000 euroa) niin sain kuulla puhuvani aina vain rahasta. Nyt pelkään mitä tapahtuu jos me erotaan koska vanhempi poikamme on todella kiintynyt mummoonsa ja jos mieheni muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa pelkään että poika haluaa mukaan. Mummo yrittää selvästi myös kääntää poikaa mua vastaan koska selitti perjantainakin hänelle että kaikki on mun syytä.
Mä en tiedä mitä täs pitäisi tehdä. Yksinhuoltajuuskin pelottaa. Kaljottelua lukuunottamatta kaikki muuten on suht hyvin. Mies auttaa kyllä kotitöissä, ainakin siivoaa välillä. Ja katsoo lapsia kun mä meen jumppaan, muualla sitten en juuri koskaan ilman lapsia käykään. Viimeksi kun menin kaverille käymään vähän iltaa viettämään pitkästä aikaa niin mies otti lapset ja lähti vanhempiensa luo. Ei vastannut puhelimeen eikä edes jättänyt mitään viestiä.

 

[taustalla]

Voi sinua! Meilläkin on parisuhde pepullaan, mies huitelee miten lystää eikä paljon kotona auttele tai touhua lasten kanssa. Nukkuu päivät, valvoo yöt. Varasimme psykiatrilta ajan parisuhdeterapiaan. Varmaan jotakin ulkopuolista vetoapua tekin tarvitsette - jospa sitä kautta saisitte molemmat arjen sujumaan yhteisesti. Siellä terapiassa pohditaan sitten, mitkä arvot ja tavoitteet on, ja miten vastuun voi jakaa yhteisesti. Ei kannata jättää asioita hoitamatta, ei mikään muutu pelkästään toivomalla, eikä kyllä yksinkään. Toivottavasti asia selkeytyy, ja voitte koota voimanne kahtena itsenäisenä aikuisena yhteisen perheen eduksi.

 

[härkäpää]

Kuulostaapa todella hankalalta ja ikävältä toi sun tilanne.
Ootko yrittäny jutella miehes kanssa asiasta kunnolla niin että se osais asettua sen asemaan ja ymmärtäis miltä susta tuntuu?
On se kumma kun aikuisen miehet ei osaa ottaa vastuuta mistään..
Ja aivan älytöntä, että anoppi puuttuu asioihin tolla tavalla. Ei ole tommoisesta kokemusta, mutta ei varmasti tollasta tarvi sietää. Ymmärrän hyvin, että yksinhuoltajuus pelottaa, mutta jos ajattelee asian loppuun asti, niin ei se välttämättä niin kauheen huono vaihtoehto kuitenkaan ehkä ole..
En oikein osaa auttaa, mutta luulis, että rakentava keskusteleminen auttais.

Voimia!

 

[Tammihärkä]

Tuntuu ettei miehesi ole päässyt irti äidistään, jos pitää riidan jälkeen soittaa äidiltä tukea.
Myöskin äiti tuntuu olevan yhä kiinni pojassaan, eli äiti/lapsi suhde on "jäänyt" päälle, jolloin miehesi ei ole ehkä oikein päässyt itsenäistymään.
tuolle oli jokin hieno määritelmäkin, mutta en nyt muista sanaa.
Tilanne on siitä hankala, että teillä on nyt "kaksi naista" samassa perheessä, joista toinen ilmeisen sokeasti puolustaa poikaansa (eihän meidän poika nyt sellaista) ja tällöin myös estää miehen kasvua aikuiseksi ja vastuuta ottavaksi.
Alkoholi ongelma saattaa olla osittain myös tästä johtuvaa?
Mielestäni olisi paras jos kävisitte juttelemassa esim. mielenterveys toimistossa, tai vastaavalle ammattihenkilölle joka osaisi varmasti paremmin kartoittaa ongelmianne. Äidin tapauksessa tilanne lienee vaikeampi, häntä tuskin MTT:hen saa.
Jos tunnet, että miehellesi alkoholi on ongelma, alkoholismiahan on monen laista, jos TARVITSEE joka ilta sen yömyssyn, vaikka muuten ei joisikaan, on ihminen tällöin jo alkoholisti.
Jos tuo oluen tissuttelu on joka päiväistä, niin minusta silloin on jo ongelmia.
Neuvoisin teitä menemään yhdessä ensin jonnekin juttelemaan(ammatti ihmiselle) ja jos tämän jälkeen tarvetta tuntuisi olevan, niin ottamaan yhteyttä esimerkiksi AA:han

Minusta mummolta todella törkeää käytöstä, että pyrkii kääntämään lapsia äitiään vastaan. (jos vaikka oma äitini käyttäytyisi tuolla tavalla, sanoisin kyllä aika suorat sanat.. KELE)

Jos muuten asiat hyvin, neuvoisin ainakin yrittämään ensin, tosin tuo ettei luottamusta enää ole on aika paha asia, mutta ehkä senkin voisi vielä rakentaa uudestaan.
Mutta ota asia "työnalle", odottamalla ja toivomalla tilanne tuskin muuttuu, vaan ajaudutte helposti vielä kauemmaksi toisistanne, ja tilanne vain monimutkaistuu, kunnes suhteen pelastaminen on jo mahdotonta.

Toivotaan että tilanteenne ratkeaisi.
:hug:

 

[220]

voi jestas...
kuulostaa enemmän kuin tutulta toi sun tilanteesi!!
voi että mua raivostuttaa jo sun puolesta. mulla kans aivan järkyttävä anoppi. poikasa ryyppääminen on mun syytä ja siis aivan kaikki... mulla semmosii patoutumia sitä ihmistä kohtaan et huh heijaa... heitä se ukko mäjlelle ja sano anopille suorat sanat.

mä tein tänään just sellasen päätöksen!
aion lähtee tytön kans tästä muuttakoon mies sinne äitinsä helmoihin kun on niin hyvä siellä olla. prkl.

 

[kahden äiti]

Taas se jätkä teki sen. Eli lähti yhdelle kaljalle ja lupasi tulla klo 23 himaan. Tiesinhän mä sen lähtiessä ettei sen lupaus taaskaan pidä vaikka kuinka vannoi ja näin taas kävi ei näy miestä missään. soitti yhdentoista jälkeen että on kävelemässä kotiin mutta eipä ole tullut. nyt on sitten kännykkäkin taas kiinni. ei tästä tule mitään. Viime viikolla ajattelin että josko se nyt olis viimein ymmärtänyt kun juteltiin monta kertaa mutta ei niin ei. Suuri ongelma tässä on se että isompi poika ( 7v) on sanonut mulle kun on kuullu meidän puhuvan erosta että haluaa asua isän kanssa. Sitä mä en kestäis eikä se kyllä millään tulisi tietenkään kysymykseen kun isälle on kalja noin tärkeää enkä usko että muutenkaan osaisi hoitaa niin hyvin kuin pitäisi. Mä en tiedä miten se ero pitäisi hoitaa. Se tykkää isästä tietty kun isä ei niin paljon komentele eikä muutenkaan patista sitä esim. tekemään läksyjä tai pesemään hampaita yms. Ja onhan siinä toki muitakin syitä miksi se tykkää isästään. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Jos mä huomenna sanon sille jätkälle että pakkaa kamas niin poika varmaan saa hirveen hepulin ja haluu isän mukaan. Kauhee fiilis, tuntuu tietty siltä että mä olen tosi huono äiti kun poika mielummin olisi isänsä kanssa.

 

[taustalla]

Meillä taas valitetaan siitä että tulen aina kotiin silloin kun on sovittu. Olen kuulemma liian kiltti. Ei tulisi mieleenkään valehdella että menisin yhdelle ja tulisin aamu-yöstä takaisin. Miehesi ei ilmiselvästi arvosta sinua, meillä tilanne on päinvastoin eli vaimoni ei arvosta minua vaan pitää itsestäänselvyytenä. Ja nyt on ero tulossa kun tuli mitta täyteen vaimon valheita.

Heitä mies ulos, ansaitset parempaa. On meitä "kunnon" miehiäkin jotka arvostavat naista ansaitsemallaan tavalla. Uskoisin että saat lasten huoltajuuden itsellesi jos miehelläsi on kerran alkoholiongelma.

Et ole varmastikaan huono äiti, poikasi on vain siinä iässä että lepsu isä tuntuu kivemmalta, hän on vähän kuin kaveri pojallesi.

 

[dana-81]

Miksi siedät tuollaista? Onko tämä sellaista elämää jota haluat elää?
sulla on vielä mahdollisuus onneen,kunhan uskallat ottaa ohjat käsiin ja tehdä se.Elä nyt oma hyvä elämä kun on vielä mahdollisuus!

 

[KIA]

Heitä mies pellolle. Seitsemän vuotias ei vielä saa päättää kenen kanssa asuu, eikä varmaankaan ole pojalle oikea paikka olla isänsä luona. Molemmat lapset jäävät sinulle ihan varmasti. Luultavasti radikaali toimenpide herättää miehesi. Hakekaa myös ulkopuolista apua perheneuvolasta tai parisuhdeleiriltä.