Mitä tehdä?

[Äippä-76]

Meillä on yhteistä elämää takana monta vuotta, lapsia 5 (kaikki alle kouluiän), oma talo ja tietenkin velkaa paljon. Asumme syrjäseudulla ja tämä on meillä iso ongelma. Mies on täällä asunut ikänsä ja haluaa asuakin. Mutta mutta.. Minä en viihdy täällä ja lapsista vanhin (6v) on alkanut puhumaan pois muutosta. Syynä on se, ettei täällä ole mitään. Ei ole kavereita lapsilla eikä minulla, mitään paikkoja ei ole jossa voisi lasten kanssa käydä (yksi pieni leikkikenttä jossa ei käy kuin me), joka paikkaan pitää mennä autolla. Minulla on todella paha olo lasten takia kun päivät menee kotona ilman kavereita kenen kanssa leikkiä tai kenen luona voisi käydä. Itse en paljoa kerkee touhuamaan isompien kanssa kun aika menee pienten kanssa ja kotihommissa. Vanhimmat kävivät talvella hoidossa 2x/vk mutta vanhin ei viihtynyt siellä kun ei ollut ikäistä seuraa. Ja hoitajat sanoivat etteivät kerkeä leikkimään kun on pieniä hoidettavia monta.

Vanhimmalla on urheiluharrastus jossa käy 1-2x/vk ja sekin tuottaa välillä ongelmia. Harrastukset kun on 15 km päässä ja aina pitää löytyä kuskaaja ja lapsenvahti. Itse olen 3-vuorotyössä ja mies 2-vuorotyössä. Entäs muutaman vuoden päästä kun harrastajia on 5? Miten vienti silloin onnistuu? Minä haluaisin muuttaa kylälle, missä mahdollisuudet olisi lähellä. Lapsetkin voisivat hieman isompana kulkea omatoimisesti harrastuksissa ja kavereiden luona ja meilläkin voisi käydä lasten kaverit. Vanhimmalla oli keväällä synttärit, joita odotti innolla. Mutta päivä oli pettymys, ketään vieraita ei käynyt! Kaverit kun asuvat kaukana niin vanhemmat eivät juuri sinä päivänä päässet tuomaan vaikka hyvissä ajoin ilmoitettiin juhlista.
Kun käyn esim. kaupassa niin kateellisena katson kuinka vanhemmat käyvät asioilla kävellen lasten kanssa, leikkikentällä on porukkaa ja lapsilla on hauskaa. Meillä kun ei ole siihen mahdollisuuksia! Ei voida käydä jäätelökioskilla kesähelteellä, ei voida mennä rantaan pulikoimaan, ei voida mennä urheilukentälle pelailemaan, ei voida käydä kaupassa kävellen porukalla..
Olen puhunut miehelle asiasta monta kertaa mutta hän ei ymmärrä. Hänen mielestään täällä on hyvä olla. Itse en enää hyviä puolia paikasta löydä. Jos lapsilla olisi täällä jotain ja viihtyisivät niin ei minulla olisi halua muuttaa pois. Lapset on kuitenkin minulle kaikki kaikessa ja minä nään tilanteen ja ymmärrän heitä.
Mies on hyvä ihminen, ei ryyppää, huolehtii lapsista ja kotihommista. Tilanne on hankala, koska erota en halua mutta haluaisin lapsille tarjota enemmän kuin nyt on mahdollisuus. Siis sydäntä särkee kun vanhimmat lapset sanoo ettei oo kavereita ja haluaisivat muuttaa pois. Kyllä tuon ikäiset tarvitsevat ikäistään seuraa ja sosiaalisia suhteita.
Mitä tehdä? Onko neuvoja, kokemusta?

 

[Keittiöpsylogi]

Keittiöpsylogisesta näkökulmasta on hyvä, että lapset joutuvat keksimään puuhansa itse. Sillä on positiivisia vaikutuksia mm. luovuuden kehitykseen. Huonompi vaihtoehto on altistaa lapset jatkuville virikkeille.

Minusta kuulostaakin, että käytät lapsia keppihevosena omien toiveidesi ajamiseen. Tahtoisit itse kylälle, mutta esität asiat niin, että toimit altruistisesti lasten hyväksi.

Miksi mies ei tahdo muuttat? Pystyykö hän nimeämään selviä syitä muuttovastaisuuteensa. Jos ei pysty, niin kysy uudestaan.

 

[Öööhhh]

Siis kakaroita on viisi ja valittavat ettei ole kavereita? Täh? Mitäs ne sisarukset sitten ovat?

Joka tapauksessa, eipä sinulla paljon ole vaihtoehtoja. Jos mies ei halua muuttaa, on sinun otettava kimpsusi ja lähdettävä. Mies tuskin muuttuu perässä, sillä asuisitte kuitenkin sopivan lähellä, että hän voi tarpeen tullen rampata kakaroita katsomassa. Hieman itsekeskeistä toimintaa. Mieheltä.

Asuminen lähempänä kylää on taloudellisestikin kannattavaa, kun (mahdollisesta) toisesta autosta voi luopua ja bensiinilaskut pienenevät. Kakarat pääsevät itse harrastuksiinsa, eikä niitä tarvitse kuskata. Kätevää ja taloudellista.

 

[odotahan muutama vuosi]

Koulusta niitä kavereita sitten saa ja voi olla elämys kunkoulukaverit pääsevät joskus teille maalle vaikka viikonlopuksi. Järjestä silloin kesäjuhlia lapsille, grillatkaa, laittakaa uimaallas ja trampoliini pihaan ja rakentakaa majoja, seikkailuleirejä, teltassa yöpymisiä jne.

 

[Asennekysymys]

Minusta tuntuu, että näet taajamassa-asumisesta vain hyvät puolet, et huonoja ja syrjässä-asumisesta vain huonot puolet, et hyviä. Ja saman asenteen olet saanut siirrettyä lapsiin.

Aukaisepa silmät ja anna mielesi keksiä hyviä puolia syrjässä-asumisesta. Mitä kaikkea voi lapsille kehitellä pihapiiriin (mitä taajamassa ei voi tehdä). Majoja, trampoliini, krossirata, missä voi ajaa pyörällä, mopolla tai ruohonleikkuutraktorilla tai mitä nyt keksiikään. Onko teillä lemmikkieläimiä? Kissoja, koiria, pupuja?
Voiko lähialueella tehdä pieniä luontoretkiä lasten kanssa? Jos keksii jotain, mistä lapsetkin tykkää, tai laita heidät kehittelemään jotain, voi sitten joku kaverikin helpommin tulla teille kylään koska teillä on sitä jotain jännää.

Minä kuljetan lapsiani 25 ja 30 km:n päässä harrastuksissa, lähin kirkonkylä on 5 km:n päässä. Olen nuoruusvuosinani asunut omakotitaloalueella, kerrostalossa ja rivitalossa, en haluaisi niihin lasteni kanssa, korkeintaan "loma-asunnon" voisin niistä hankkia. Olisiko teillä mahdollisuutta sellaiseen? Jos vaikka sitten tulevaisuudessa voisi lapsenne käyttää sitä opiskelija-asuntona.

 

[Asennekysymys]

Ai sori, huomasin nyt, että teillä on velkaa paljon, joten ei taida tässä vaiheessa sitä kaupunkiasuntoa ajatella.
Ja todella, kun lapset lähtee kouluun, tilanne muuttuu.

Voisitko tehdä sellaisia retkipäiviä kaupunkiin? Käytte rauhassa kirjastossa, leikkipaikoisssa, syömässä, kaupassa ja jätät auton parkkiin, työntelet lastenvaunuja erilaisessa ympäristössä.

 

[Karhuja ja oravia]

Niiden kanssa on mukava leikkiä.
Kiviä ja käpyjä ilmaiseksi leikkikaluina.
taidat vaan itse bkaipailla lähiökuppilaa...

 

[no]

en edes lukenut aloitusta kokonaan, jätin siihen kohtaan, missä lapsia sanotaan olevan viisi ja vanhin on kuusi. Äiti kolmivuorotyössä ja isä kaksivuorotyössä. Kiitos ja näkemiin, jos tää ei ole provo, niin hieman voisi selventää miten tuo on edes teoriassa mahdollista.

 

[Äippä-76]

En todellakaan kaipaa lähiökuppilaa itselleni! Siis todella hankala kirjoittaa tästä tilanteesta ja tunteista. Vanhin on siis 6v poika, sitten 3,5 v ja 2 v tytöt ja 11 kk kaksoset. Tytöillä alkaa yhteiset leikit pikkuhiljaa sujua mutta esikoinen on tavallaan yksin. Tytöt on kuitenkin pieniä pojan leikkeihin.
Täältä löytyy pieni kyläkoulu johon taksi sitten kuskaa. Koulussa kaikki oppilaat on maalta ja syrjästä, ei siellä ole kaupunkilaisia joita voisi sitten pyytää kylään maaseudun rauhaan. Tottakai koulu helpottaa pojan tilannetta mutta miten illat, vkl:t ja lomat? Ainako kotona pienempien kanssa ilman omaa kaveria?
Joskus kun pojalla on täällä joku kaveri tai hän on jossakin, niin kyllä hän nauttii! Voi että sitä on ilo katsella. Käyhän poika harrastamassa mutta ei hän kerkee harkkojen aikana tutustua muihin lapsiin. Eikä toiset koskaan pyydä synttäreille tai yökylään.

Ja minä en oo pojalle puhunu kylälle muutosta mitään, itse hän on siitä alkanut puhumaan. On kuitenkin sen verran iso että ymmärtää ettei täällä ole hänelle kavereita eikä seuraa. Olen viime vuodet ollu aika tiiviisti kotona lasten kanssa niin aika hyvin heidät tunnen ja mitä haluavat/kaipaavat.
Minun aika menee pienempiä vahtiessa ja hoitaessa, en paljoa kerkee isompien kanssa keksiä mitään tekemistä.
Itselläni ei ole sukulaisia täällä, ei ole ikäistä seuraa. Tämä on henkisesti todella raskasta. Jos tietäisin että lapset täällä viihtyy/tulevat viihtymään, minä kestäisin. Mutta epäilen suuresti että lähivuosina on 5 lasta valittamassa..

Olen kysynyt monta kertaa mieheltä miksi hän ei täältä muuta. Vastausta hän ei osaa sanoa. Olen sanonut että löytäisimme kyllä rauhallisen asuinpaikan, jossa naapuritalon seinä ei ole 5 m päässä. Mutta asuisimme kuitenkin lähellä paikkoja jotta lasten kanssa voisimme kulkea ja käydä, ja lapset sitten aikanaan omin päin. Mutta ei, hän ei täältä lähde. En ymmärrä miksi ei, enhän minä ole häntä mihinkään Hesan keskustaan viemässä.
Monesti olen miettinyt, miksi suostuin tänne korpeen asumaan. Tiesin jo tonttia etsiessämme että tänne en halua. Silloin sanoin monta kertaa että jonnekin muualle rakennetaan ja mielestäni perustelin syyn hyvin. Mies siihen sanoi että tänne rakennetaan tai ei minnekään muualle. Odotin toista lastamme silloin ja ajattelin että kahden lapsen yh:ksi en halua. Mies lupasi kuun taivaalta ja kauan kaipaamani häät että tänne jään. No täällä ollaan, kuu on edelleen taivaalla ja häitä en ole saanut. Ja tilanne on nyt sitten tämä.
Niin ja metsäretkiä emme kesällä tee koska meillä on täällä käärmeitä, metsään meno lapsilta ehdottomasti kielletty.

 

[no]

Siis ihan oikeasti

Jos olette juuri rakentaneet ja sinä mietit nyt jo miten lapset tulevaisuudessa viihtyy ja onko niillä kavereita, niin aika pienet ovat murheet, kuitenkin. Et varmasti ole ainoa, joka asuu Suomessa tuolla tavalla. Kiität onneasi kun asut syrjässä, sillä tuo katras on samalla kertaa murrosiässä lähes tulkoon. Sitten kun siellä kylällä ei ole mitään tekemistä kotona tuolle pesueelle, niin ne menevät juomaan kaljaa grillin nurkalle, siis ne tytötkin. ole nyt hyvä ihminen onnellinen asemastasi ja pyydä pojan kavereita teille yökylään, kyllä niitä kutsuja tulee sitten teillekin. Missä harjoituksissa kuusivuotias jo käy?

 

[ex-yh]

"Monesti olen miettinyt, miksi suostuin tänne korpeen asumaan. Tiesin jo tonttia etsiessämme että tänne en halua. Silloin sanoin monta kertaa että jonnekin muualle rakennetaan ja mielestäni perustelin syyn hyvin. Mies siihen sanoi että tänne rakennetaan tai ei minnekään muualle. Odotin toista lastamme silloin ja ajattelin että kahden lapsen yh:ksi en halua. Mies lupasi kuun taivaalta ja kauan kaipaamani häät että tänne jään. No täällä ollaan, kuu on edelleen taivaalla ja häitä en ole saanut. Ja tilanne on nyt sitten tämä.
Niin ja metsäretkiä emme kesällä tee koska meillä on täällä käärmeitä, metsään meno lapsilta ehdottomasti kielletty."

Olen nyt kirjaston koneella enkä kirjoita senkään takia pitkää vastausta.
Elämäntarinastasi tuli mieleen tapaamani pariskunta 90-luvulla. Kesämökkitien päässä oli uusi talo, jossa asui nelilapsinen perhe. Voi olla, että lapsia oli viisikin. Naapurin juttujen perusteella vaimo ei tullut ihmisten kanssa juttuun ja perhe oli muuttanut "korpeen." Kävimme kerran kylässä ja myöhemmin perhe muutti kaupunkiin.
He kokivat olevansa liian syrjässä monestakin syystä.

Ei minusta noin syrjässä eläminen ollut hyvä ratkaisu. Varsinkin talviaikaan lasten koulumatka on hankala.

Itse olen yhdenlapsisesta perheestä ja koulumatka oli pari kilometriä. En vieraile kotipitäjässäni. Sinne pääsee vain autolla enkä enää omista autoa. Maalla asumisessa on hyvät ja huonot puolensa.

Haaveilet kaupunkielämästä. Kyllä sinun pitää päästä jonnekin tuulettumaan.
Kirjoittelen usein Elleissä ja jotkut tykkäävät jutuistani. Jutustelen arkielämästäni Helsingissä.

Kun kohta suljen tämän kirjasto 10:n tietokoneen, menen Senatintorille katsomaan klo 15 alkavan sambakarnevaalin. Laitoin äsken postissa paketin ulkomaille.
Yksinhuoltajaelämä on takana. Sitä kesti virallisesti noin 10 vuotta.
En minäkään missään nimessä halunnut yh-äidiksi. Mutta vaikka kuinka pistin vastaan niin niin vain kävi. Hyvin me selvittiin.

Miehesi rakastaa kotiseutuaan. Sinun pitää hyväksyä asia sellaisenaan. En usko, että saat miestä juurtumaan muualle asumaan. Mutta sinä voit järjestää elämääsi paljon mukavaa vaihtelua. Samoin lapsille voi kehittää monenlaista puuhaa.

Kirjoitit käärmeistä. Ei metsissä liikkuminen ole poissuljettu käärmeiden takia.
Ex-kesäpitäjässäni oli käärmeitä, mutta onneksi ei tapahtunut haavereita. Liikuin paljon metsissä mm. marjoja poimimassa. En kuullut kertaakaan sihinää ja nähnyt ohi luikertelevaa käärmettä. Kyllähän siellä sudet ja karhutkin viihtyivät.

Ota yhteyttä seurakunnan diakoniin, nuorisontyöntekijään, opettajiin ym.
Mietitte elämään erilaisia vaihtoehtoja. Tulevaisuudessa perheenne voisi olla
vaihto-oppilaan sijoituspaikka. Ainakin kesämökkimme naapurissa niin oli.
Maaseudun ihmiset ovat erittäin avoimia ja ihmisrakkaita. Minulla on aina ikävä
noita ihmisiä. Senkin takia höpisen Elleissä. Kyllä joskus minut näistä jutuistani tunnistaa.

Kirjoittelen enimmäkseen Ellit 50+ palstalla. Sieltä saat lämpimiä ja rakentavia vastauksia elämääsi. Moni Ellit on jo kultaisessa iässä ja ostaa katsoa asioita monelta kantilta.

Mutta kuten jo sanoin yritän kirjoittaa lyhyen viestin. Menen vielä sähköpostiin ja kirjoitan ylös amerikkalaiset pannukakut reseptin. Jauhopeukalotyttäreni lähetti minulle ohjeen. Aamulla paistoin lettuja ja eivät ne olleet hääppöisiä.

Elämä on kuin letun paistoa. Joskus onnistuu ja joskus epäonnistuu. En ymmärrä miksi en saa lettuja onnistumaan nykyisessä asunnossa sähköliedellä. Ex-asunnossani Töölössä paistoin kaasuliedellä ja reseptillä ei ollut väliä.

Mutta summa summarum. Iloa elämääsi. Tanssi sambaa kotioloissa. Kuulin äsken Senaatintorilla, että Lambada-bändi esiintyy hotelli Presidentissä. Ai että minä tykkäsin tuosta biisista 80-luvun lopulla. Musiikki antaa virtaa elämään.
Voikaa hyvin. Kyllä asioilla on tapana järjestyä.

 

[Asennekysymys]

Kuka lapset hoitaa, kun olette töissä?

Varmasti teidän 6 v pojan tilanne muuttuu, kun koulu alkaa. Eikö hän ole eskarissa? Siis ollut viime talvena. Meidän 6 v tyttären synttäreitä ei juhlittu kuin tuttujen lasten kanssa, sellaisten, joiden vanhemmat tunsin. Ihan turvallisuussyistä, että tiesin, mihin kuskata heidät juhlien jälkeen. He tulivat meille suoraan eskarista, kävin hakemassa. Ja minulla on heidän jokaisen äidin kännykännumero, jos jotain sattuu. Omaa tyttöäkään en laskenut kuin tuttujen synttäreille. Yhden äidin kanssa tuli tästä puhetta ja heillä oli myös samat periaatteet. Eli siksi teille ei välttämättä ole ollut vielä ruuhkaa synttäreillä. Koska olette vasta rakentaneet, taidatte olla uusia sillä tienoota. Jos siellä on kyläntapahtumia, kannattaisi varmaan niissä käydä, niin tutustuu, ihan jo lasten vuoksi.

Et varmasti tätä usko, mutta noin viiden vuoden päästä muistelet haikeana tätä aikaa, kun teillä oli rauhallista. Silloin teillä rumppaa käydä sitten 3 vanhimman kavereita ja teidän lapset ovat kavereiden luona niin, että joudut kirjaa pitämään, jotta muistat, missä ovat. Sitten kyselet täällä Elleissä, kuinka rauhoittaa lasten menemiset. =)

Kohtahan 6 v pojalle on jo kesäleirejäkin, täälläpäin alaikäraja on 7v.
Ja myös lapsillekin olisi hyvä opettaa kykyä olla välillä yksin, ei aina hyörinää ympärillä. Entäs ne lemmikit? Onko teillä allergioita. Meillä ovat varsin rakkaat kissa ja koiratkin. Nyt vielä kissa teki pennut, ne ovat huomionkeskipisteenä. Meillä olisi vielä kaksi pentua vailla kotia. Kahdella on jo.

 

[jaa..]

Yhy yhy.

 

[maalaistollukka]

Minä vietin lapsuuteni maalla. En nyt ihan synkimmän metsän keskellä, mutta ei siellä kukaan ilman autoa olisi pystynyt elämään. Ja kyllä se vaikutti, ei minulla ollut mahdollisuutta harrastaa sitä mikä olisi kiinnostanut, ei kukaan viitsinyt lähtee kuskailemaan 40 kilometrin päähän. Ja kun ei ihan viitsinyt jurottaa aina koulun jälkeen kotonakaan, niin piti jonkinlaista harrastusta kehitellä lähempää ns. ottaa sitä mitä oli tarjolla.

Ystäviä näin lähinnä koulussa, muu näkeminen oli aina melkoinen järjestelykysymys. Olihan kesäaikaan maalla paljon tekemistä, mutta Suomen talvi on pitkä ja pimeä, eikä meillä päin tuo katuvalaistus oikein toiminu.. Kesäaikaan kunto ainakin pysyi hyvänä kun polkaisi pyörällä 20 km lenkin, kun piipahti käymään kavereiden luona. Skootteria tai mopoa ei ollut, en syntynyt siihen varakkaimpaan perheeseen.

Kesäajasta on kivoja muistoja tuosta ajanjaksosta elämästä, talvesta ei niinkään. Koulumatkoihin meni pelkästään päivässä melkein pari tuntia. Mikäs siinä rustatessa huonossa valossa kotiläksyjä bussin penkillä..ei minulla sen kummemmin mitään tunnesiteitä sinne syntynyt, vaikka se ns. on minun lapsuudenkotini. En pysty näkemään itseäni tai perhettäni maalla. Jotenkin koen ajatuksen stressaavaksi, päästäkseen ihmisten ilmoille ja harrastusten pariin olisi aina ajettava autolla edestakaisin melkoinen matka. Toisaalta ei oikein voi jäädä metsän keskelläkään nyhjöttämään, sitähän aivan erakoituisi muusta maailmasta.

Joku tuttu tuossa tokaisi muutama päivä sitten, että vain rikkailla on vara asua maalla. En tiedä, mistä hän sen oli saanut päähänsä, mutta kun alkaa ajatella tämän päivän bensanhintaa, niin minä ainakin säästän melkoisen euromäärän siinä, että asumme kaupunkin kupeessa..

Sen verran täytyy myöntää, että lapsena kun seikkailtiin metsissä ja nikkaroitiin majoja milloin minnekin ja olin mukana tekemässä autoremppaa sun muuta, niin jonkinmoiset luovat kädentaidot pääsi syntymään. Mieheni kaverit tulivat yksi ilta sanunomaan, ja ihmettelin jälkeenpäin, että pojat olivat jotenkin vaivaantuneita.Mieheni alkoi nauramaan, ja sanoi et menihän ne vähän hämilleen. Ei ne ollu ennen nähnyt kenenkään vaimon vaihtavan autoon uusia valopolttimoita ja tarkastavan moottorin öljyjä..

 

[onni lähtee omasta itsestä]

Jos tämä ei ole provo, niin huh huh. Valittamista valittamisen vuoksi. Kaikki asiat hyvin, on terveyttä, työtä, on perhe ja uusi talo ja silti pelkkää kitinää ja vinkumista. Uskomatonta.

On pilvin pimein harrastuksia, joita voi harrastaa yksin tai perheen kanssa. Metsäänkin voi mennä aivan huoletta, ei kyitä tartte pelätä=DD Mistä ihmeestä teitä uusavuttomia vanhempia oikein sikiää?

Kaupungista ja taajamasta on se onni ja autuus kaukana...

 

[mimme30]

Ymmärrän sinua erittäin hyvin. En haluaisi missään nimessä asua noin syrjässä. Minulla on 7 v poika jolla on 4 v sisko ja vaikka he leikkivätkin paljon keskenään niin oman ikäinen seura on parasta mitä poika tietää. Olen sen verran sosiaalinen luonne, että oma mielenterveyteni ei kestäisi ilman sosiaalista kontaktia joita saan kun tapaan ystäviäni ja sukulaisiani viikoittain.

Ihannetilanne teille voisi olla muutto ihmisten ilmoille ja kesämökki korvessa jolloin mieskin saisi aina välillä olla luonnon rauhassa.

 

[Maalta minäkin]

Minäkin olen maalta kotoisin ja meiltä oli keskustaan noin 15 km. En koskaan kokenut sitä ongelmaksi, vanhemmat kyllä kuskasivat, sillä olihan heilläkin keskustaan asioita. Sitten teininä kuljin matkan fillarilla (kyllä kyllä - joku tähän varmasti miettii, että niinhän te kaikki "ennenvanhaan" hiihditte kouluun kesät talvet susia väistellen ) ja välillä jäin - tietenkin ennalta sovitusti - jonkun kaverin luokse yökylään, välillä fillaroin illalla takaisin.

Samassa kylässä oli tosin yksi samanikäinen ja sitten koulu - ja lähin toinen kylä - sijaitsi vain 3,5 km päässä.

Mieheni sisko se muuten vasta korvessa asuu, heidän lähellään asuu vain "vanhoja" ihmisiä ja kesämökkiläisiä, mutta muuten heiltä on keskustaan 30 km...

 

[-H-]

Minä en myöskään oikein ymmärrä tuota että metsään ei voi mennä ollenkaan kun siellä on käärmeitä. Ehkä ei kannata lähteä autollakaan mihinkään, voi tulla kolari.

 

[niimpä..]

Kumisaappaat on keksitty, jos metsään tahtoo, ja maallahan on tilaa temmeltää.

 

[mie?]

Ne käärmeet pelkää varmasti enemmän teitä kuin te niitä, pidätte vaan tavallista ääntä kulkiessanne, niin osaavat mennä pakoon.
En ymmärrä täysin jupinoitasi, ongelma taitaa kuitenkin olla pääosin sinun.
6 v. voi vallan hyvin leikkiä 3,5 v. kanssa, jos tahtoo. Voisitte itse olla aktiivisempia ja tutustua ihmisiin, niin samalla tulisi tuttavia lapsillekin. Kai siellä kylässä joskus jotain tapahtuu?

Itse olen asunut maalla ja kaupungissa ja näkisin huomattavasti mukavammaksi ympäristöksi lapsille maaseudun. Siellähän on rajattomat mahdollisuudet tehdä vaikka mitä, mielikuvitus on vain rajana. Jos teillä ei ole allergioita, ottakaa joku lemmikki, josta tämä 6 v. voi huolehtia, vaikka kanoja kesäksi, jos ei muuta.

Voisitko sopia miehesi kanssa, että hän huolehtii koko katraasta silloin tällöin, että sinä pääset hengähtämään ja jaksat sitten taas.
Ja katkaise ne putkesi, tuohon tilanteeseen ja liittoon ei liene viisasta hankkia enää yhtäkään lasta.

 

[hutyy]

[viesti moderoitu]

 

[niniiin]

Ihmisen elämä on valintoja täynnä ja sinä olet niitä valintoja tehnyt aika lailla esim. hyväksynyt kuitenkin sen, että rakennatte "korpeen" ja että hankitte paljon lapsia. Näyttäisi siltä, että alat olla katkera miehellesi siitä, että hän on "pakottanut" sinut sinne maalle. Kyllä se vaan niin on, että sinun olisi pitänyt ihan itse osata sanoa tiukka "Ei!" silloin, kun tonttia yhdessä katsoitte. Nyt jälkikäteen sitä on vaikea enää muuttaa tilannetta.

Yksi vaihtoehto olisi se, että laitatte omakotitalonne vuokralle yhdeksi vuodeksi ja niillä rahoilla muutatte taajaman reunalle vuodeksi. Kun olette kokeilleet tällaista asumista, niin sinäkin näet hyvässä ja huonossa asiat uudessa valossa. Tällä tavoin miehenkään ei tarvitse vielä luopua asunnosta kokonaan. Tosin miehesi varmasti tajuaa, että jos avoero tulee, niin hän tuskin pystyy lunastamaan asuntoa itselleen, vaan asunto menisi silloin joka tapauksessa myyntiin. Myös viidestä lapsesta elatusmaksut eivät ole halpaa lystiä.

Itse olen myynyt juuri asuntoni huonon sijannin vuoksi, koska en halua kuskata kahta lastani koko ajan harrastuksiin, kavereille, leffaan yms. Nyt asun vuokralla ja kerään rahaa, jotta saisin ostettua asunnon lähempää pikkukaupungin keskustaa. Myös itse nautin siitä, että asioita voi hoitaa kävellen eikä aina autolla. Jos etäisyyttä on esim. 5 km keskustaan, niin eipä sitä työpäivän jälkeen enää jaksa eikä ole aikaakaan lähteä esim. polkupyörällä veivaamaan keskustaan, jotta saisi ostettua pari muovikassillista ruokaa.

Jos päätät jäädä maalle, niin järjestä elinympäristösi sellaiseksi, että viihdytte. Pihalle voi laittaa trampoliinia, uima-allasta, kiipeilytelinettä, hiekkalaatikkoa jne. Myös lemmikkieläimiä voi hankkia ihan eri tavalla, kuin kaupungissa. Kun piha on viihtyisä, niin niitä kavereita kyllä ilmaantuu aika nopeasti nauttimaan kivasta pihastanne...

Todennäköisesti teillä on aika iso tontti, joten voihan pihan ja metsän rajaan raivata vähän vähemmän tiheää aluetta, jossa lapset voivat leikkiä, tehdä majoja, rakennella omia juttujaan jne. Kun kivet raivaa pois ja pihalla kulkee koko ajan, niin ne käärmeetkin pysyvät piha-alueelta poissa.

Harrastuksissa kannattaisi käyttää kimppakyytejä, jos teidän suunnalla asuu joku muu harrastaja. Et tainnut kertoa tarkalleen, että montako kilometriä teiltä on sinne harrastuksiin. Vielä ei tietysti 6 vuotiasta voi pistää polkemaan yli 5 km:n matkoja, mutta kyllä tuollainen 10-vuotias jo jaksaa motivoituneena polkea aika kivasti. Talviaika tietysti vaatii kuskaamista. Luulenpa, että maaseudulla ei välttämättä niin kauheasti harrastetakaan ohjatusti, kuten kaupungissa. Kääntöpuolena on se, että esimerkiksi kaupungissa kerrostaloasukkailla ei ole niitä omia pihoja ja metsiä, joissa touhuta, joten siksi sitä mielekästä tekemistä pitää etsiä erikseen harrastustoiminnasta. Kahden lapsen äitinä tiedän sen, että ei välttämättä ole kovin kivaa sekään, että koko ajan on sitä harrastuksiin kuskaamista (toisella lapsella treenejä ja matseja lähes päivittäin, toisella lapsella on 2-3 eri harrastusta kerran viikossa kutakin), vaikkei ajettavaa olisikaan kuin 1-3 km/suunta. Harrastukset eivät myöskään ole ilmaisia.

Minäkin suosittelen, että yritä nyt keskittyä näihin lapsiin äläkä hanki enää enempää yhtään. Ongelmat eivät taatusti ratkea lisää lapsia tehtailemalla. Päinvastoin sinulla on entistä vähemmän aikaa lapsille ja entistä vähemmän rahaa kustantaa heille harrastuksia.

Mieheni on syrjäseudun kasvatti, josta oli noin 30-40 km taajamaan. Miestä ei kuskattu harrastuksiin, joten harrastuksiksi muovautui -yllätys, yllätys- kalastus, metsästys, lukeminen, nikkarointi, tv:n katselu. Kaverit olivat lähinnä sisaruksia ja serkkuja. Varmasti niin monelle muullekin miehelle käy juuri näin. Jos ne eivät kiinnosta, ainoaksi vaihtoehdoksi jää muuttaminen kaupunkiin. Olen lukenut jostakin, että maaseudulla aloitetaan seksielämä ja seurustelu paljon aikaisemmin kuin kaupungeissa. Johtuisiko sekin sitten juuri siitä tekemisen puutteesta, en tiedä.

 

[Darina]

Siis ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, miten lasten hoito on järjestetty, kun olette työssä?

Poika menee pian kouluun , ja itse olisin ikionnellinen lapsen mahdollisuudesta käydä pientä kyläkoulua. Se on etuoikeus, josta pitäisin kiinni viimeiseen asti. Jotenkin tuo 6-vuotiaan säännöllinen harrastaminen tuntuu oudolta, eikö niin pieni ole todellakin liian pieni sellaiseen? Kyllä tuon ikäiselle vielä kotipiirin pitäisi riittää. Kyllähän lapset aina on innoissaan kavereista, tietenkin. Vanhemmat vaan ei niitä kavereita voi aina järjestää, ei taajamissakaan. Synttärijuhlat oli ikävä juttu, jos KUKAAN ei halunnut tulla. Se asia olisi pitänyt ajoissa varmistaa, että edes joku olisi takuulla tullut. Eikö siis edes isovanhemmat tulleet tai ketkään sukulaiset? Eikö ole serkkujakaan?

Syrjässä asumisessa on hemmetisti hyviä puolia, mutta eihän niitä välttämättä tajua ennen kuin ne menettää. Jos mies on sitä lajia, että hän haluaa asua siellä korvessa, niin asialle on paha mennä mitään tekemään. Jos vaadit väkisin miehen muuttamaan pois sieltä, miten käy liittonne? Moni maalaispoika on alkanut kaupungissa vain juomaan, kun muutakaan näkemystä ei ole eikä osaa sinne sopeutua.

Tavallaan en kyllä ihmettele väsymystäsi. Lapsia on siunaantunut aika määrä, ja onhan siinä niiden kanssa tekeminen, kun yksin niiden kanssa sielllä on. Mutta oletko varma, että jossain muualla se olisi sen helpompaa?

 

[...?]

Mikä ihme näitä ihmisiä vaivaa?? Kaikki arvostelevat ja ylistävät maalla asumisen ihanuutta.. Ymmärrän varsin hyvin, jos 6 vuotias poikasi kaipaisi vähän useammin oman ikäistä leikkiseuraa. Onhan se hyödyllistäkin leikkiä ja touhuta oman ikäisten tovereiden kanssa, jo myöhempiä sosiaalisiataitoja ajatellen... Tietysti on tärkeää, että sisarukset tulevat toimeen keskenään ja voivat leikkiä toistensa kanssa, mutta onko se nyt mikään ihme että 6 vuotias poika ei jaksaisi päivästä toiseen leikkiä 3,5 vuotiaan siskon kanssa? Kyllä lapsella pitäisi olla muitakin kavereita sisarusten lisäksi... Kyllä maalla varmasti tekemistä löytyy, jos oikein haluaa ja on kiinnostunut, esim. puutarhanhoidosta, metsässä samoilusta jne. mutta tämän ketjun aloittaja ei taida olla? Joten suosittelen lämpimästi, että muutatte sieltä maalta lähemmäs toisia ihmisiä, jos itse tosiaan niin haluat. Ei edes miehen takia kannata viettää loppuelämäänsä istuen kotona ja askarrellen kävyistä leluja, jos ei itse niin halua...

 

[Kukunor]

Ihmettelen minäkin, että miksi melkein kaikki hehkuttavat "korvessa" asumisen ihanuutta? Väittäisin, että nainen ja lapset aina joustavat, oli kyse vaikka nyt asumispaikasta. Tottakai muutetaan, jos mies saa paremman työpaikan vaikka toiselta puolen maapalloa. No, tämä oli kärjistys. Mutta kovasti tuntuu itsekkäältä tämä ap:n mies, jos ei suostu asiasta edes keskustelemaan. Pitääkö siis perheen asua siellä, missä mies haluaa? En ymmärrä. Ja kait sinne "korpeen" pääsee takaisinkin, jos ei elo taajamassa maita? Ja tuntuu hassulta nämä käpylehmä-jutut sun muut entisaikain kultaamat muistot. Kuka tänä päivänä leikkii käpylehmillä? Sääliksi käy pientä poikaa, joka kaipaisi ikäistänsä seuraa.