Mitä tehdä??

[surullinen]

Ollaan miehen kans oltu yhdessä 6,5v. Yhteinen lapsemme syntyi vuosi sitten. Kun raskaaksi tulin, seksi loppui melkeinpä seinään, syy oli, ettei vauvaan satu ym. Mulla silti halut oli raskaanakin. No sit synnytyksen jälkeen seksi taas maistui hetken miehelleni, minulle maistuisi edelleenkin. Lapsen syntymän jälkeen olemme rakastelleet.. mahtuu molempien käsien sormiin ja vieläpä jää sormia vapaaksikin! Ja jos rakastelemme, niin se on lähinnä sitä, että olen sitä kinunnut viikon kaksi ja sit se onkin vain suoritus, eli olen huomannut, että miehen tavoite on sitten saada mulle se orgasmi ja vielä kysyy aina rakastelun päälle, että no ootko nyt tyytyväinen. Joo, läheisyyttä kaipaan ihan SAIRAASTI, mutta noiden rakastelujen jälkeen tulee vain aina surullisempi olo. Nykyään riitelemme/kinastelemme melkeinpä päivittäin, itse elän jatkuvassa puutteessa (siis ihan läheisyyspuutteessa), välillä päiviä, ettemme edes kosketa toisiamme! Rakastan kyllä miestäni ja ero tuntuisi jo lapsen takia kamalalta, mutta en mä jaksa enään näinkään elää. Joka päivä niin surullinen, väsynyt, kiukkuinen olo ja sit se kostautuu lapsen kans oloon. Ja sekin pistää v.ituttaan! Ja huomaan itsestäni, että jos on parempi päivä miehen kans, niin olonikin heti muuttuu. Mutta minusta vain tuntuu, että mies ei halua tehdä mitään tän suhteen eteen..silti välillä puhuu toisesta lapsesta ym. Tuntuu siltä, että hän rakastaa kyllä.. mutta rakastaa tätä perheajatusta, ei minua.... en tiedä, mutta kovasti tilanne surettaa :'( :'(

Olisi kiva kuulla, jos joku on kokenut vastaavanlaista tai olisi minulle antaa hyviä neuvoja.

 

[surullinen]

Piti vielä se lisätä, että kaipaan niin paljon toisen ihmisen läheisyyttä/huomiota, että välillä mietin, että jospa sit joku toinen.... Tiedän, olisi tosi väärin miestäni kohtaan. En tiä, auttakaas nyt hyvät immeiset!

 

[taustalla]

Tutulta kuulostaa joiltakin osin :hug:
Me ollaan oltu yhdessä kohta 10 vuotta ja lapsi on 2 vuotta.
Meillä on seksiä n. 2-3 kertaa viikossa eli sillä saralla lähes kaikki kunnossa. (Suuseksiä mies ei jostain syystä ole antanut muutamaan vuoteen, mikä nyt tietenkin harmittaa, mutta olen jo tottunut siihen ettei sitä ole.)
Mutta sitten se, mitä minä kaipaan on ihan vaan pelkkä fyysinen läheisyys. Olisi ihanaa jos mies halailisi ja suukottelisi, mutta ei.
Se olisi niin tärkeää, että mies joskus ohimennen kaappaisi kainaloonsa ja rutistaisi kunnolla.
Olen kyllä sanonut asiasta, mutta eihän se sitä paria päivää pidempään muista.

 

[Sabira]

Mulla myös kauhea hellyydenkipeys, läheisyydenkaipuu ja sais sitä seksiäkin olla paaljon useammin... :ashamed:

 

[rena]

Ettet sit vain olisi läheisriippuvainen? Sellanen ihminen on tosi rasittava, kokoajan pitäis olla toisessa kiinni, siinä menee halut olla ollenkaan toisen lähellä, kun se on pakkomielteistä.

 

[surullinen]

\

Ettet sit vain olisi läheisriippuvainen? Sellanen ihminen on tosi rasittava, kokoajan pitäis olla toisessa kiinni, siinä menee halut olla ollenkaan toisen lähellä, kun se on pakkomielteistä.

No tämäkin voi kyllä olla joltain osin totta.. olen sitä myös itse miettinyt. Mutta mieheni on silti ollut aina vaikea antaa läheisyyttä.. siis ilma seksiä. ja nyt kun sitä seksiä ei juurikaan ole, niin ei sit ole mitään läjheisyyttä. Myönnän kyllä, että minua saisi kokoajan olla "rapsuttamassa ja paijailemassa"...

Asiasta viidenteen.. läheisriippuvainen muuten tarkoittaa myös PALJON muutakin, kuin sitä lähellä oloa, eli moni käyttäytyminen juontaa juurensa läheisriippuvuudesta.. eli suoraan läheisyyden kaipuu ei ole läheisriippuvuutta. Juuri vaan satuin asiasta kirjan lukemaan...

 

[surullinen]

\

Tutulta kuulostaa joiltakin osin :hug:
Me ollaan oltu yhdessä kohta 10 vuotta ja lapsi on 2 vuotta.
Meillä on seksiä n. 2-3 kertaa viikossa eli sillä saralla lähes kaikki kunnossa. (Suuseksiä mies ei jostain syystä ole antanut muutamaan vuoteen, mikä nyt tietenkin harmittaa, mutta olen jo tottunut siihen ettei sitä ole.)
Mutta sitten se, mitä minä kaipaan on ihan vaan pelkkä fyysinen läheisyys. Olisi ihanaa jos mies halailisi ja suukottelisi, mutta ei.
Se olisi niin tärkeää, että mies joskus ohimennen kaappaisi kainaloonsa ja rutistaisi kunnolla.
Olen kyllä sanonut asiasta, mutta eihän se sitä paria päivää pidempään muista.

No miten sit olet itse ajatellut jatkaa? Mua ainakin puistattaa ajatus, että joudun elämäni elämään näin, ja en saa sitä mitä haluan. Lapsen takia olen kyllä valmis paljon uhraamaan, mutta toiseelta oma hyvinvointihan lisää vain lapsenkin hyvinvointia. Muuten siis mieheni on ihan hyvä, isänä, tunnollinen, luotettava. Mikä mättää, niin on nyt vain meidän suhde. Vai ollaanko sit vain niin kyllästytty toisiimme.... Kyllä mä ainakin taas miestäni rakastan... On tää vaikeetta.

 

[taustalla]

\

\

Tutulta kuulostaa joiltakin osin :hug:
Me ollaan oltu yhdessä kohta 10 vuotta ja lapsi on 2 vuotta.
Meillä on seksiä n. 2-3 kertaa viikossa eli sillä saralla lähes kaikki kunnossa. (Suuseksiä mies ei jostain syystä ole antanut muutamaan vuoteen, mikä nyt tietenkin harmittaa, mutta olen jo tottunut siihen ettei sitä ole.)
Mutta sitten se, mitä minä kaipaan on ihan vaan pelkkä fyysinen läheisyys. Olisi ihanaa jos mies halailisi ja suukottelisi, mutta ei.
Se olisi niin tärkeää, että mies joskus ohimennen kaappaisi kainaloonsa ja rutistaisi kunnolla.
Olen kyllä sanonut asiasta, mutta eihän se sitä paria päivää pidempään muista.

No miten sit olet itse ajatellut jatkaa? Mua ainakin puistattaa ajatus, että joudun elämäni elämään näin, ja en saa sitä mitä haluan. Lapsen takia olen kyllä valmis paljon uhraamaan, mutta toiseelta oma hyvinvointihan lisää vain lapsenkin hyvinvointia. Muuten siis mieheni on ihan hyvä, isänä, tunnollinen, luotettava. Mikä mättää, niin on nyt vain meidän suhde. Vai ollaanko sit vain niin kyllästytty toisiimme.... Kyllä mä ainakin taas miestäni rakastan... On tää vaikeetta.

Niin kurjalta kun se tuntuukin, kaikkeen tottuu... Mutta kyllä mä ainakin olen ajatellut, että taas sopivan tilaisuuden tullen otan asian käsittelyyn miehen kanssa. Ehkä sitten kiristän seksillä, vaikka ei sekään kivaa ole.
Mutta jos ei ole muuta vaihtoehtoa, sanon että sitten loppuu seksi, jos en saa muuta läheisyyttä myös.

Mutta todellakaan en ole suunnitellut eroa sen asian takia.
Tuo on oikeastaan ainut negatiivinen asia meidän avioliitossa... niin helposti kuin se olisi korjattavissa; muutama halaus ja pusu päivässä.
Varmasti osittain johtuu asian suurentelu myös omasta itsetunnosta, joka välillä on vähän heikko. Tulee automaattisesti mieleen, että eikö mies rakastakaan minua niin kuin ennen kun ei halua osoittaa hellyyttä.
Mutta eiköhän tästä vielä nousta :hug:

 

[Onnekas yrittäjä]

Täällä yks myös joka on kokenut samaa, mutta en enää... Elin muutaman vuoden tuossa samassa tilanteessa... yritin puhu ja puhua miehelleni asiasta... ja hyvin hän aina jonkun aikaa jaksoikin, mutta sitten taas oltiin samassa tilanteessa.. sitten kokeilin erästä keinoa joka on auttanut.. en enää puhunut miehelleni asiasta mitään vaan aloin itse toimia. Aina kun mieheni oli lähellä halasin sitä ihan vain ohimennen nopeasti...annoin suukkoja yht äkkisesti vain... ensin se oli vain sitä että yritin tietoisesti ja mies vastasikin niihin aika kuivasti... minä jatkoi vain. Kaupassa, lenkillä... ihan missä vain puristin miestäni vaivihkaa salaa..... sitten..... yhtäkkiä huomasin että mieheni alkoi tehdä samaa... olin saanut hänet siis riippuvaiseksi pienistä hellyyden osoituksista. Nyt elämä on sen suhteen ihanaa.. enää se ei ole "työtä" vaan luonnollinen osa suhdettamme!!

Ja olen siitä ylpeä!!!

Siinä yksi vinkki joka meillä toimi!!!!
Tsemppiä muilekkin!!

 

[äeti85]

\

Piti vielä se lisätä, että kaipaan niin paljon toisen ihmisen läheisyyttä/huomiota, että välillä mietin, että jospa sit joku toinen.... Tiedän, olisi tosi väärin miestäni kohtaan. En tiä, auttakaas nyt hyvät immeiset!

mulla ihan sama tunne.. olenkin jo pitkään harkinnut eroa ja että asuisin lapsen kanssa kahden ja ehkä joskus tulevaisuudessa löytäisin sellaisen miehen joka antaa huomiota, kehuja kosketusta ym. meillä ei ole aikoihin ollut mitään hyvää, ei pusua, halauksia, seksiä, kehumista. Kinastellaan vaam sekin vähä aika mitä päivässä nähdään... en tiedä enää onko meillä mitään syytä olla yhdessä...?!

 

[vieraana]

\

Ettet sit vain olisi läheisriippuvainen? Sellanen ihminen on tosi rasittava, kokoajan pitäis olla toisessa kiinni, siinä menee halut olla ollenkaan toisen lähellä, kun se on pakkomielteistä.

Läheisriippuvuus ei suinkaan tarkoita sitä, että ihmisellä olisi pakonomainen tarve olla toisessa kiinni ja roikkua kaulassa -se on jotain ihan muuta ja paljon laajemmalle elämänalueelle ulottuva, kuin kumppanin rinnuksiin....